Aira leipoo hyvää mieltä

Airan jouluisissa kierrepullissa on täytteenä hasselpähkinää, rusinoita ja kirsikoita.

Maritta Määttänen

Kun Vaskiolla asuva Aira Kyllönen avaa kotinsa oven, vastaan tulvahtaa juuri paistettujen saaristolaislimppujen ja taatelikakkujen mehevä tuoksu. Aira asettelee kakkuja ja leipiä tarjoilulautasille ja nostaa leivonnaiset ruokapöydälle, jolla on yli 40 vuotta vanha kynttelikkö tuomassa jouluista tunnelmaa.
– Taatelikakut ovat ehdottomasti ensimmäinen asia, joka tulee jouluisista leivonnaisista mieleen. Ne ovat leivottu äidinäitini vanhalla ohjeella, joka on mielestäni rakkaudella ja hempeydellä tehty. Mummi olisi täyttänyt tänä vuonna 115 vuotta, jos eläisi. Toisena joululeivonnaisena tulevat mieleeni joulutortut, jotka teen itse valmistamastani rahkavoitaikinasta. Niiden taikina on pohjoisen kampanisuja muistuttava, Aira kertoo.

Aira on paistanut samana päivänä lisäksi jouluisia kierrepullia.
-Näissä pullissa on täytteenä hasselpähkinää, rusinoita ja kirsikoita. Leivon jouluksi myös vaaleita pipareita, Aira sanoo.

Airan lapsuudenkoti sijaitsi Kemijärven ja Sallan välissä. Hän on tottunut jo lapsuudessa tarttumaan töihin ja arvostamaan itse valmistettuja ruokia ja leivonnaisia.
– Arvokkain perintö vanhemmiltani on se, että olen oppinut kunnioittamaan työntekoa. Olen syntynyt 50-luvulla ja kasvanut siihen, että kotona tehtiin kaikki itse, valmistettiin ruokaa ja leivottiin. Meillä oli lehmiä ja omasta maasta saatiin perunat ja juurekset ja järvestä kalat. Arvostan myös riistaruokia, sillä isäni ja veljeni metsästivät, Aira kertoo.

Lapsuutensa jouluista Airalla on hyviä muistoja.
– Jouluaattona tuotiin kuusi sisälle ja se koristeltiin, oli joulusauna ja -ruokaa. Lapsuudessa joulupaketit olivat pehmeitä. Äiti oli ahkera kutomaan, hänen käsissään valmistuivat pipot, huivit, sukat ja villapuserot. Saimme niitä joululahjoiksi.

Aira kaipaa vanhoista ajoista silloin käytössä ollutta, yleistä tapaa piipahtaa kahville ystävän tai naapurin luo ilman sen suurempaa syytä.
– Enää ei ole sitä vierailukulttuuria, kahvilla pistäytymistä. Ihmisten aika menee somessa olemiseen, Aira harmittelee.

Aira on ammatiltaan ravintolapäällikkö. Hän on tehnyt ravintola-alalla yli 30 vuoden ajan töitä.
– Olen ollut pääosin henkilöstöravintoloissa ja myös juhla- ja pitopalvelualan yrityksissä töissä, aina toisen palveluksessa.

Vakavat sairaudet veivät Airan ensin pitkille sairaslomille ja sen jälkeen sairaseläkkeelle.
– Olin sairaseläkkeellä kymmenen vuotta. Pääsin kuitenkin jälleen jaloilleni, Aira kertoo.

Jaloilleen pääsemisessä on auttanut paitsi Airan sinnikkyys ja elämänhalu, myös tahto tehdä toisille ihmisille hyvää.
– Vapaaehtoistyö on minulle terapiaa. Sillä on oma osuutensa minun selviytymistarinassani. Vaikka on joskus ollut vaikeaa lähteä liikkeelle, olen silti lähtenyt ja mennyt. Tehtävää on tullut kaiken aikaa lisää kuuden vuoden aikana. Olen tehnyt Salon seurakunnalle vapaaehtoistyötä ja mukaan on tullut muitakin tahoja ja tilaisuuksia. Olen vetänyt Vaskion seurakuntakodilla kerran viikossa kokoontuvaa Kokkikerhoa 7-11-vuotiaille lapsille. Kerhon suosio on ollut hyvä, parhaimmillaan mukana on ollut 13 osallistujaa. Vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä, kun lapset ovat innostuneet kokkailemaan, Aira iloitsee.

Aira leipoo lämpimäisiä ja valmistaa ruokaa useille Salon alueella toimiville, vapaaehtoistyötä tarjoaville yhteisöille. Hänen hauduttamaansa riisipuuroa tullaan nauttimaan kuudessa eri tilaisuudessa ennen jouluaattoa. Airan leivonnaisista pääsevät säännöllisesti nauttimaan myös oman kylän ikäihmiset.
– Vaskion ikäihmiset kokoontuvat kerran kuukaudessa seurakuntakodilla aamukahvin ja tuoreen leivonnaisen merkeissä. Menen jo aikaisin aamulla leipomaan ja kun ikäihmiset saapuvat ja avaavat oven, niin se tuoksu tuo jo heille mielihyvää. Sitten tulevat maut ja se yhdessä oleminen ja seurustelu. Mielestäni kaikki ihmiset ovat tärkeitä, lapsia ja vanhuksia unohtamatta. Lapsissa on meidän tulevaisuutemme. Vanhukset ovat arvokkaita, heillä on elämänkokemusta ja viisautta.

Aira Kyllönen leipoo lämpimäisiä ja valmistaa ruokaa useille vapaaehtoistyötä tarjoaville yhteisöille. Hänen hauduttamaansa riisipuuroa tullaan nauttimaan yhteensä kuudessa eri tilaisuudessa ennen jouluaattoa.

Aira aloitti työskentelemään syyskuun alussa Salon Avustajakeskuksessa, jossa hän työskentelee henkilökohtaisena avustajana sekä vapaaehtoisena.
– Työ on monimuotoista auttamista ja avuntarvitsijoita on paljon. On hienoa lähteä auttamaan asiakasta esimerkiksi kaupassa, labrassa tai lääkärissä käymisessä. Ymmärrän avuntarpeen, sillä olen itsekin ollut siinä hantissa, että olisin tarvinnut tukea. Erilaisten autettavien kohtaaminen on minulle elämää rikastuttava kokemus, Aira sanoo.

kommenttia