Babe opettaa myös perheen isompia

Babesta (Sirpa Järvenpää/Merja Pöyhönen) kasvaa kunnon lammaspossu Fly-paimenkoiran (Minna Hämäläinen) suojeluksessa. (Kuva: Otto-Ville Väätäinen)

Babe – Urhea Possu Turun kaupunginteatterissa

Peustuu Dick King-Smithin kirjaan
Ohjaus: Milko Lehto
Nukkeohjaus: Timo Väntsi
Rooleissa: Minna Hämäläinen, Sirpa Järvenpää / Merja Pöyhönen (Babe), Pia Kalenius, Stefan Karlsson, Ulla Koivuranta, Anna-Kaisa Kuisma, Pauliina Saarinen, Riitta Salminen, Markus Ilkka Uolevi, Aaro Wichmann.
Muusikko-näyttelijöinä Helena Puukka ja Ulriikka Heikinheimo 2019 / Elina Ruti 2020.

Kimmo Lehto

Turun kaupunginteatterin päänäyttämöllä ei ole koko perheen näytelmää nähty hetkeen. Babe – urhea possu -näytelmän myötä toivoisi, että tämän tyylisiä näytelmiä nähtäisiin useammin isoilla näyttämöillä.

Babe (Sirpa Järvenpää/Merja Pöyhönen) on tarina possusta, joka päätyy Hoggetin maanviljelijäpariskunnalle (Stefan Karlsson ja Riitta Salminen). Hoggetien lammaskoira Fly (Minna Hämäläinen) kasvattaa Babea kuin omaa pentuaan, ja Babesta kehittyykin oiva lammaskoira – tai siis lammaspossu. Babe karkottaa niin varkaat kuin tarvittaessa ohjaa lammaslaumat paimenkisojen radan lävitse.

Milko Lehdon ohjaama Babe on virkistävää katsottavaa. On hienoa, että yksi maamme isoimmista teattereista on ottanut perheen pienimmille suunnatun näytelmän isoimmalle näyttämölleen. Ainakin viime lauantain päiväesityksessä oli paljon tyytyväisiä pikkukatsojia, eikä ihme. Babe on virkistävä ja hauska myös varttuneemmallekin väelle.

Kyseiselle katsojakunnalle onkin ujutettu omia vitsejä. Vaikka ajoittain paikallismurteen käyttäminen tuntuu hieman kuluneelta, niin Babessa turun murretta sokeltaneet varkaat naurattivat myös jutun kirjoittajaa. Taisi sitä murretta myös joku lampaistakin puhua.

Babe on myös isolta osaltaan nukketeatteria. Nukkien ohjauksesta vastaa sauvolainen Timo Väntsi. Hänen ohjauksessaan nuket menevät näyttelijöiden käsitteleminä sujuvana osana kokonaisuutta. Enkä lakkaa edelleenkään miettimästä nukkien kanssa näyttelemisen fyysistä puolta. Babea lauantain esityksessä näytellyt Merja Pöyhönen menee ja elävöi käsissään olevan possunuken omaan silmään mitä epäergonomisimmissa asennoissa, joissa itse en viihtyisi paikallaan montaa minuuttia kauempaa.

Yhtä kaikki, Väntsin ohjaus nukkien suhteen on onnistunut, ja sitä edesauttaa toden teolla nukkien suunnittelussa onnistunut Heini Maaranen.

Tarina itsessään on hyvien lasten näytelmien tapaan opettavainen. Baben kohdalla se kertoo ennakkoluuloista ja niiden voittamisesta. Kuinka possusta ei voi muka tulla koiraa, eikä sitä voi päästää koirien tapaan olohuoneeseen katsomaan televisiota talon asukkaiden kanssa. Tai kuinka lampaat nyt vain ovat typeriä eläimiä, siis koirien mielestä. Mutta kun uskallamme hieman katsoa pintaa syvemmälle, löytyy uutta sekä toisia yhdistäviä tekijöitä. Siinä on opetus myös meille vanhemmille katsojille.

kommenttia