Herkkä kertomus äitiydestä Suomen Kansallisteatterissa

Annika Poijärvi näyttelee salolaisen Tuomas Nilssonin esittämän Estebanin äitiä Suomen Kansallisteatterin Kaikki äidistäni-näytelmässä. Kuva: Tommi Mattila.

Kimmo Lehto

Kaikki äidistäni Suomen Kansallisteatterissa
Ohjaus Anne Rautiainen
Alkuperäinen elokuvakäsikirjoitus Pedro Almodóvar
Näytelmän käsikirjoitus Samuel Adamson
Rooleissa Anna Airola, Kristiina Halttu, Katariina Kaitue, Aksa Korttila, Petri Liski, Pirjo Luoma-aho, Tuomas Nilsson, Annika Poijärvi, Janne Reinikainen ja Karim Rapatti.

Pedro Almodóvarin samannimiseen elokuvaan perustuva näytelmä Kaikki äidistäni on herkkä näytelmä monella tapaa. Brittiläisen Samuel Adamsonin tekemä näytelmäkäsikirjoitus etenee lähdetekstinsä kanssa käsikädessä, ainakin lähestulkoon. Juuri ennen ensi-iltaa esiin nousseet ristiriitaisuudet hahmojen määrittelyissä ja Kansallisteatterin epäselvä viestintä ehti laittaa hetkeksi koko näytelmän jäihin. Keskustelun jälkeen Kaikki äidistäni tuotiin katsojien arvioitavaksi suunnitellun mukaisesti.

Manuela (Annika Poijärvi) vie poikansa Estebanin (Tuomas Nilsson) katsomaan tämän 17-vuotissyntymäpäivälahjaksi kiertävän teatteriseurueen esittämää Viettelysten vaunu -näytelmää, jossa Estebanin lempinäyttelijä Huma Rojo (Katariina Kaitue) näyttelee pääroolin. Esityksen jälkeen Esteban joutuu auto-onnettomuuteen ja menettää henkensä. Poika ei ollut koskaan tavannut isäänsä, vaikka näin muistikirjassaan oli toivonut. Manuela päättää tehdä matkan kohti Barcelonaa, jossa pojan isä Lola (Karim Rapatti) tiettävästi asuu ja tehdä tällä tavoin viimeisen palveluksen pojalleen.

Madridissa Lolaa etsiessään Manuela tapaa vanhan ystävänsä Agradon (Janne Reinikainen). Manuelan matkan varrelle osuu myös nuori Rosa (Aksa Korttila), jonka kohtaamisesta tulee käänteentekevä hetki Manuelan elämässä.

Ohjaaja Anne Rautiaisen visuaalinen kädenjälki näyttäytyy Kansallisteatterin suuren näyttämön mittasuhteissa yllättävän hillittynä ja pienesti, mutta tyylikkäänä. Lavalla ei näyttelijöiden lisäksi kohtauksissa nähdä kuin sohvaa, vaaterekkiä tai katosta laskeutuvia tuoleja. Isoimpia visuaalisia elementtejä tarjoaa taustan synkkä tiilirakennus, tyylikkäät videoprojisoinnit ja näytelmän läpi vahvassa roolissa oleva vesisade. Vesi-teema näkyy projisoituna, mutta myös monesti konkreettisesti katosta tihkuen. Elementtinä ja kohtauksen luonteenpiirteitä korostavana tekijänä vesi toimii huomiota herättävän tehokkaasti.

Näyttelijän työ kuljettaa tarinaa eteenpäin.

Parhaimmillaan Kaikki äidistäni on synkistä teemoistaan ja tapahtumistaan huolimatta herkkä tarina, jonka pohjana on äidin rakkaus ja äitiys sen parhaimmassa muodossaan. Äitiyden yhtenä tehtävänä on tehdä lapsensa eteen kaikki voitava ja sitä tehtävää Manuela tekee matkatessaan Barcelonaan.

Näytelmäsovituksessa tuntuu olevan ilmaa, ja tarinan tiivistäminen olisi voinut olla ehkä paikallaan. Teksti ei kanna koko lähes kolmetuntista pituuttaan väliaikoineen ja jossain kohtaa katsojan keskittyminen herpaantuu. Tarina pääsee hieman vauhdikkaammin etenemään toisen puoliskon alussa, ja ottaa katsojan tiiviimmin mukaansa.

Tekstistä löytyy surullisia käänteitä, mutta myös mustahkoa huumoria, joka hykerryttää yleisöä.

Kaikki äidistäni on ennen kaikkea vahvojen naisten näytelmä. Annika Poijärvi tekee laadukkaan roolin Manuelan hahmossa. Katariina Kaitue teatteridiiva Huma Rojona on voimakas persoona, ja periksiantamaton, mutta sisältä löytyy myös rakkaus ja huolenpito läheisiä kohtaan. Kristiina Haltun kylmäävän kaunis laulu kuuluu muutamaan otteeseen, ja varsinkin näytelmän vaikuttavassa loppukohtauksessa se saa katsomossa ihon kanalihalle.

Salolaisittain Kaikki äidistäni-näytelmän tekee mielenkiintoiseksi Estebanin roolissa nähtävä Tuomas Nilsson, joka tekee debyyttinsä Kansallisteatterin suurella näyttämöllä. Estebanin rooli on keskeisessä osassa ja Nilsson tuoreena teatteritaiteen kandidaattina hoitaa osansa hyvin.

kommenttia