Kesä yhdessä-tapahtumat jatkuivat Trömperin kestikievarissa ja Suomusjärvellä

Trömperi-päivänä paistaa aina aurinko

Hajalalaista kotiseututoimintaa kahdessa polvessa: Tellervo Lehti poikansa Pasin ja miniänsä Hannan kanssa

Elina Koskinen

Trömperin kestikievarin aurinkoisella ja suojaisella pihamaalla voi unohtaa mutinat kylmästä kesästä. Päivän ohjelma puheineen ja musiikkiesityksineen suoritetaan pihalla ja palelemisen sijasta sopii miettiä, palaako niska tai nenänpää.

Trömperi oli alun perin 1700-luvulla pappilan torppa. Mynämäeltä Hajalaan muuttanut Fredrik Strömberg muutti torpan kestikievariksi, jossa kerrotaan tavallisten matkustavaisten lisäksi pysähtyneen aatelisia, jopa kuninkaallisia, sijaitsihan kestikievari oivasti Kuninkaantien varrella. Rakennuksen sisustus yksityiskohtineen on säilytetty sellaisena, mitä se oli kauan sitten, ja tunnelma on niin aito, että voisi kuvitella asukkaitten vain poikenneen toimiltaan hetkeksi ulos.
-Kaikki tavarat ja huonekalut ovat tästä talosta lähtöisin. Tämä ei siis ole mikään ”mulla on kirves ja sulla vene ja tos on vanha kamari” -tyyppinen museo, kertoo Rikala-seuran puheenjohtaja Jari J. Laiho avauspuheenvuorossaan.
-Matka Salosta Turkuun kesti hevosella aikoinaan noin kahdeksan tuntia sen aikaisilla teillä. Junarata rakennettiin 120 vuotta sitten mahdollisimman halvalla ja nopeasti, ja siitä on sitten kärsittykin näihin päiviin asti, kun mutkia on vuosien varrella oikaistu, sanailee Miika Rosendahl esiintymisvuorossaan, jonka aiheena on Matkalla.
-Siinä vaiheessa, kun kestikievarijärjestelmä lopetettiin, kylä menetti myös kokoontumispaikan, jossa saattoi vaihtaa kuulumisia ja kuulla uutisia.

Väkeä tapahtumaan on tullut runsaasti, tuttuja tapaamaan ja viihtymään. Lähes alkuasukkaaksi on tituleerattava Tellervo Lehteä, joka on asunut Hajalassa vuodesta 1946 lähtien.
-Melkein joka vuosi on tähän Trömperi-päivään osallistuttu, välillä myös järjestävän tahon puolella laukkamakkaraa valmistaen. Hyvin olen täällä viihtynyt ja viisi lastakin kasvattanut. Olin aikoinaan myös kylätoimikunnan johtokunnassa mukana ja niiltä ajoilta on jäänyt erityisesti mieleen joulukadun avajaiset, kun kylän raitille pystytettiin soihtuja ja kynttilälyhtyjä.

Kyläyhdistyksessä toimiminen on periytynyt äidiltä pojalle, sillä Pasi Lehti on yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja ja Hajalan innokas puolestapuhuja.
-Yhdistyksemme on yksi viidestä ensimmäisestä Suomessa perustetusta kylätoimikunnasta, aloitimme vuonna 1979. Toiminnassa on ollut aaltoliikettä, mutta kerran on sentään menty Helsinkiin omassa junavaunussa Hajalan asemalta.

Roni Alho ja Mörköpappa alkavat olla kuuluisia valtakunnallisestikin. Roni on tehnyt kaksi reissua mopolla lähes Suomen päästä päähän ja viimeksi vielä Norjan puolellekin Nordkappiin. Matkoilla on vakava ja varteenotettava tarkoitus: kiusaamisen ehkäiseminen.
-Haluan tuoda näkyvyyttä aralle aiheelle ja olen tässä asiassa kokemusasiantuntija, sillä olen ollut itse rankasti kiusattu. Tämä viimeisin reissu Salosta Nordkappiin tehtiin pappatunturilla, joka jääkiekon maailmanmestaruuden kunniaksi ristittiin Mörköpapaksi. Sain mopon yksityishenkilöltä Vantaalta ja vihreästä väristä päätellen se on ehkä kuulunut joskus armeijalle. Ihan ongelmitta ei Salosta posotettu Norjaan, mutta yhdellä ja samalla mopolla kuitenkin.

Salosta tapahtumaan osallistuivat Sarita Tuulos ja Mika Heinonen, joista kumpikaan ei ollut aiemmin käynyt Trömperin kestikievarissa. Pariskunta vietti tällä kotiseuturetkellä myös toista hääpäiväänsä.
-Rakkaudesta vanhaan ollaan liikenteessä, sanoo Sarita ja huomauttaa lempeästi Mikalle, että se on sitten molempien mielipide.

Vauhdikas Sarita uskaltautuu myös Triketin, kolmipyöräisen moottoripyörän kyytiin. Koska junat kulkevat hyvin läheltä kestikievaria ja pitävät aika kovaa ääntä, ei paikalle ole haluttu tuoda ponia, joka saattaisi pelästyä. Lapset ja rohkeat aikuiset pääsivät siis moottorikäyttöisen ratsun selkään.

Tilaisuudessa jaettiin myös paras halikkolainen pihapiiri -palkinto, jonka tänä vuonna sai Angelniemen vanha pappila.

Suomusjärvi-päivän vireää vuorovaikutusta leppoisassa tunnelmassa

Lähes joka vuosi Suomusjärvi-päivässä vierailleet Anitta Tanskanen ja Markku Anttila sekä paikkakuntalainen Kari Pihlaja iloitsivat hyväntuulisina päivän tunnelmasta.

Reija Palttala

Suomusjärven Kitulassa Kirjaston pihaan oli kerääntynyt runsaasti väkeä, kun sunnuntaina viettettiin perinteeksi muodostunutta Suomusjärvi-päivää. Pihaan pystytetyistä kojuista ja pöytien äärestä löytyi niin yhdistysten, kylätoiminnan ja yrityselämän edustajia kuin monituisten tuotteiden myyjiä ja tapahtuman esiintyjiäkin.

80 vuotta täyttänyt Suomusjärven VPK oli vahvasti esillä tapahtumassa. Jaossa olleiden ämpäreiden ja tapahtumapaikalla esillä olleiden VPK:n paloautojen ohella paikalla oli komea punainen retro-Volvo. Lähes joka vuosi Suomusjärvi-päivässä vierailleet Volvon omistajat Anitta Tanskanen ja Markku Anttila sekä paikkakuntalainen Kari Pihlaja iloitsivat hyväntuulisina päivän tunnelmasta.
–Täällä tapaa paljon tuttuja sekä mökkiläisiä. Myyntipöydistä löytyy ihania tavaroita. Paikallisen VPK:n toiminta on hyvä asia, kun aina jotakin kylällä sattuu, sairaanhoitajana työskentelevä Anitta sanoo.

Pariskunnan mieluisimpia kesäharrastuksia löytyy paikkakunnalta kuin omastakin takaa.
–Kesätansseissa tulee käytyä, kun esimerkiksi Ämyri on tässä lähellä, kertoo Markku.
–Markku harrastaa moottoripyöriä ja vanhoja autoja, kertoo Anitta.
–Marjapoimintaa on kesällä myös, ja ämpärikin saatiin nyt. Mustaviinimarjat on juuri kypsyneet ja 27 pensasta odottaa poimimista. Mehua tehdään ja onkin aika homma, että saadaan kaikki pullotettua, Anitta lisää.

Juttusille ilmestyy Erkki Santanen. Hän kertoo olevansa vuoden 1968 kuplavolkkarin omistaja. Vaimolta 50-vuotishääpäivälahjaksi saadulla retrovolkkarilla tehtiin hääpäivämatkana kolmen päivän hotellivierailu.

Suomusjärvi-päivillä jaettavan Vuoden Suomusjärveläinen 2019-tittelin sai tänä vuonna yrittäjäkaksikko Jukka Remahl ja Niina Mälkiä.

Tapahtumassa oli mahdollista makustella paikallisten yrittäjien ja yhdistysten tuotteiden lisäksi myös kauempaa saapuneiden yrittäjien tuotteita. Pielisjärveläisen ammattikalastajan kalastamia muikkuja sai ostaa vastavalmistettuina tuusulalaisen Sami Laaksosen MuikkuMesta- yrityksen ateriakojusta. Kojuissa oli tarjolla myös esimerkiksi lohikeittoa, makkaraa, lettuja, mansikoita ja herneitä. Myyntipöydistä löytyi sisustustuotteita, kangaspuilla itse kudottuja mattoja, piha- ja parvekekukkia, leluja sekä kirppistavaroita. Paikallisten yhdistysten jäsenet esittelivät toimintaansa tapahtumassa, ja sisätiloissa kirjastossa oli esillä taidetta 9.8. asti jatkuvassa Taimi Ahtialan 90-vuotisnäyttelyssä. Sermeille ja seinille oli ripustettu öljyväritöitä ja akvarelleja, joissa aiheina oli käytetty niin luontoa, eläimiä, ihmisiä kuin rakennuksiakin.

Myös kirjojen lainaus onnistui sunnuntaina. Kirjaston ovella suomusjärveläinen Risto Kuikka ehti kertoa käyvänsä kirjastossa pari kertaa kuukaudessa.
-Tykkään dekkareista. Mielikirjojani ovat muun muassa Reijo Mäen Vares-dekkarit. Pidän myös muista suomalaisista dekkaristeista, Kuikka kertoo.

Kyläpäivässä oli huomioitu kaikenikäiset kävijät. Lapset olivat ihastuneita kanoihin ja jättikaneihin, joita Sunflower’s Kanila oli tuonut tutustuttavaksi.
Päivän musiikkiesityksistä piti huolen Kiikalan harmonikkamiehet ja laulajana joissakin kappaleissa toimi jo useana vuonna kylätapahtumassa esiintynyt Sinikka Suominen. Pihalla nähtiin myös VPK:n ämpärin kera tanssiva pari muutaman kappaleen verran.

Leppoisan tunnelman lisäksi virallista antia tarjoivat maaseutuyritysten yritysneuvojana seudulla toimiva Yrityssalon Jukka Heinonen, joka nosti päivän teemoissa esiin yhteistyön merkityksen yrittäjäelämässä.
Yrityssalon projektipäällikkö ja ruokaketjun kehittämishankkeessa toimiva Hilkka Halla puolestaan informoi niin lähiruuan kuin ruokaketjun tehokkaamman toiminnan ja uusien tiedonsiirtomenetelmien käyttöönoton merkityksestä.
Kyläasiamies Henrik Hausen mainitsee matkailun kehittämisen ja yhdistysten yhteisen kokoontumistilan hankkimisen olevan tämän hetken tavoitteita kylätoiminnassa. ”Kylien ja kortteleiden Salo”- nimekkeellä kulkeva toiminta jatkaa edelleen asukas-, kotiseutu- ja kyläyhdistysten sekä kaupungin johdon välisiä lähidemokratiatapaamisia.
Kiikala-Suomusjärvi-Kisko-yrittäjäyhdistyksen Simo Larmo kertoo sijainnin olevan iso etu seudun yrityselämän kannalta.
-Suomusjärvi on puolessavälissä Turkua ja Helsinkiä. Ilmapiiri on hyvin yrittäjäläheinen, ja kaupunki myös ymmärtää meitä. Täällä on paljon osaamista, sanoo yritäjänä Birkkalan Tilalla toimiva Larmo. Yritys valittiin 2018 Salon Seudun vuoden yritykseksi ja Larmo tuli valituksi Varsinais-Suomen alueella Vuoden Nuoreksi Yrittäjäksi.

kommenttia