Kirjeitä rintamalta

Talvisodan-kirjeitäYpäjällä 3.12.1939
Einari rakas!

Nyt lähestyn sinua täältä kaukaa Hämeenläänistä. Vaikka en varmaan tiedä, oletko sinä elossakaan, mutta kuitenkin minä uskon sinun vielä olevan elävien kirjoissa. Nyt on kohtalo eroittanut meidät niin kauas toisistamme, ettei tiedä tapaammeko enää koskaan. Mutta se on kaikkivaltiaan Jumalan tahto, hän on meille lähettänyt niin raskaita kärsimyksiä, mutta koetetaan kestää kaikki täällä elämässä jos ei sitten tulevassa tarvitsisi enää kärsiä. Meille tuli niin kiire lähtö kotoa, ettei ennätetty ottaa mitään vaatteita eikä evästä. Meillä ei ole mitään, mitä päällä oli vaatteita, sillä tavalla täytyi lähteä. En tiedä oletko elossa vai et, mutta jos saat tämän kirjeen vielä, ja jos pääset käymään kotona, jos se vielä on palamatta, niin minä pyytäisin jos lähettäisit meille vähän vaatteita. Ei osaa yhtään sanoa eikä ajatellakaan, että olisiko meidän koti jo mennyt maan tasalle. Mutta jos Jumala rakas taivaallinen isämme olisi vielä tähän asti säästänyt meidän kotimme. Jos voit jotenkin päästä kotiin niin korjaisit vähän sieltä, minun pyörän ja potkurin, veisit vaikka sinne keittiöön. Avain on siinä eteisen naulassa, mutta ulko-oven avain tuli meille tänne mukaan ihan vahingossa. Mutta kyllä se lähtee jotenkin auki. Minulla ei ole täällä muuta, kuin yksi leninki. Alusvaatteita ei ole mitään, ei ollut aikaa ottaa kun kranaattia lensi kauheasti joka puolella. Sikakin jäi sinne eläväksi. En tiedä teinkö minä väärin siinä, kun lähdin sieltä pois. En voinut millään olla siellä, oli kauheata. Ihmiset kaikki olivat niin kuin mielettömiä kaikki. Eikä se ihme ollutkaan, kun sielläkin taloja paloi jo montakin. Meillä on siellä komerossa korissa alusvaatteita ja ruokaa, voita ja kalaa. Jos mitä itsestäsi ymmärrät meidän tarvitsevan niin ole hyvä ja lähetä jos voit miten. Meillä on kyllä muuten hyvä olla täällä Hämeessä. Olemme isossa talossa, Sipposen Aili lapsineen ja Hyyrinen on ja meidän kanssamme yhdessä. Minulta jäivät leningit ja kengät ja lasten vaatteet kaikki. Ei sitä olisi millään uskonut silloin torstaiaamuna, kun sinäkin lähdit kotoa, että illalla täytyy meidänkin jättää koti ja kaikki. Me lähdimme kotoa kello puoli 5. Lähdimme kun auto tuli hakemaan. Se on kaikkivaltiaan Jumalan kädessä tämä isänmaamme ja koko kansamme kohtalo. Mutta uskotaan vakaasti, että hän meitä auttaa kaikessa. Jos saat tämän kirjeen, niin kirjoita vastaus, vaikka kuinka vähän, jos vielä olet elossa. Nyt täytyy lopettaa tällä kertaa, kirjoitan toiste enemmän. Osoite on Ypäjä, Palikkala, Koivisto. Jumalan rauhaa ja siunausta toivon.

Elma Susi

[Kirjeen marginaalissa: Terveisiä meiltä kaikilta, Raililta ja Siskolta isälle ja kaikille isänmaan vakaille vartijoille lähetämme täältä kaukaa.]

Täällä 13.3.40

Rakas Elmani!
Lähetän tässä muutaman sanan sinulle rakkaani. Sain eilen sinulta kirjeen, joka oli päivätty 8.2. ja kortin joka oli päivätty 4.3. Kirje oli siis viipynyt toista kuukautta. Lämmin kiitokseni niistä. Nyt on klo 12 päivällä ja tunti sitten tuli kranaatteja tähän sadan metrin päähän mahdottomasti. Nyt on niin hiljaista, ettei uskoisi sitä todeksi. Tänäaamuna saimme tiedon, että neuvottelut ovat päättyneet hyvin – että vihollisuudet lopetetaan tasan klo 11,00. Kranaatteja tuli vielä 10.58 aivan täysiään, mutta kaikki hiljeni klo 11,00. Ei sitä tahdo oikeen uskoa, mutta kyllä se olisi hyvä, jos tähän loppuisi. Mutta onhan siinä vielä monta mutkaa ennenkuin kaikki on selvitetty. Me olimme kellot kädessä ja jännäsimme kovasti. Kyllä jumala on kuullut Suomen kansan ääntä, sen ankarassa taistelussa. Sain eilen Paulilta kortin, se oli tullut hyvin nopeaan. Hänen osoitteensa on S 7041. Sain myös Armakselta kortin taas eilen ja hänen osoitteensa on S 8089.  Armas on päässyt rintamalle ja on jossakin sielläpäin, missä Paulikin. Arvin osoite on se, jonka jo eräässä kirjeessä mainitsin. Niin rakkaani, mikään ei olisi niin hyvä kuin rauha vain tulisi. Posti lähtee juuri. Täytyy lopettaa tähän. Kirjoita pian. Kuulimme juuri radiosta, että kannas taitaa jäädä ryssälle, mutta ei voi mitään. Kirjoita pian. Näkemiin ja kuulemiin rakkaani. Siis Jumalan haltuun

Einarisi