Luonnon rauha, eräily ja kiinnostus metsästykseen toi kaverukset yhteen

Salolaiset Niklas Tontti sekä Unto ja Markus Rautio makkaranpaistopuuhissa.

Susanna Raimi

Metsän siimeksessä loimottelee pieni nuotio, jonka ympärillä istuvat salolaiset Niklas Tontti, Unto ja Markus Rautio, sekä Niklaksen Martti-pappa paistamassa makkaraa ja nauttimassa lämmintä juomaa kuksasta, samalla puhuen metsästykseen, sekä riistanhoitoon liittyvistä asioista.
Niklas ja Unto tapasivat toisensa Karjalohjalla Metso-leirillä pari vuotta sitten. Kumpikin poika oli saanut alkuinnostuksen luonnossa liikkumiseen ja metsästykseen jo aiemmin. Molemmat pojat suorittivat leirillä myös metsästäjän tutkinnon.
– Olin suunnilleen yksitoistavuotias, kun pappa kysyi minulta, kiinnostaisiko lähteä mukaan metsästämään. Olin aiemmin kalastellut ja luulin, että myös metsässä vain istutaan. Kun menin mukaan, minut otettiin hyvin vastaan ja metsässä oli uskomattoman rauhallinen tunnelma. On tosi jännää kuunnella, kun alkaa kuulua koiran haukkua ja se tulee lähemmäs, joskus edellä tulee hirvi tai peura. Välillä kun olen ollut passissa, viereen on voinut tulla peura, sitä on ollut tosi mukava ihan vaan katsoa. Ajomiehenä oppii tuntemaan metsän ja maaston. Minulle tulee tosi hyvä olo ja rakastan luontoa tosi paljon, kertoo Niklas.
Pappa kertoo, että Niklas otettiin mukaan porukkaan tosi hienosti ja Niklas hoitaa osuutensa siinä kuin muutkin miehet alusta loppuun.
– Hän osti säästöillään itselleen oman aseen, jonka kanssa käy metsällä. Metsästysseurat ukkoontuvat ja nuoria kaivataan mukaan. On tärkeä, ettei aliarvioida vaan otetaan oppimaan ja myös kuunnellaan nuoria, muistuttaa Niklaksen pappa.

Unto on myös päässyt mukaan metsälle isänsä mukana jo nuoresta saakka.
– Pari vuotta Unto kulki mukana oppimassa, vasta kaksi vuotta sitten hän pääsi myös pyssyn kanssa mukaan. Käymme metsästämässä kotiseudullani Kittilässä, jossa kuulumme paikalliseen metsästysseuraan. Täällä Salon seudulla olemme olleet lähinnä vierasjahdissa. Perttelin metsästysseurassa pääsemme toteuttamaan harrastusta ja iso kiitos heille siitä, toteaa Markus.
Unto kertoo myös, miten metsässä oleminen ja luonnon äänet ovat tärkeitä.
– Aina kun pääsee, lähden mukaan. Ensimmäisenä kautena löysin metsästä hirven yhdeksänpiikkisen jättösarven, eli pudonneen sarven. Isä houkuttelee hirviä äänen avulla ja pari kertaa on saatu siitä hirvi. Aika paljon ollaan passissa, 95 prosenttia pyynnistä tapahtuu koirien avulla. Lapissa meillä on isot metsästysalueet ja paljon riistaa. Peuroja ei ole, mutta metsäkauriita on näkynyt ja hirviä on runsaasti. Talvella viedään hirville nuolukiviä, havuja ja heiniä ja kanalinnuille siemeniä. Parasta on, kun näkee eläimiä, luonnon rauhoittava vaikutus, sekä porukan hyvä henki ja ”huonot” vitsit, naurahtaa Unto.
– Murresanoissa on eroa, puhumme vuonelosta ja urakasta. Vuonelo on 1,5-vuotias naaras ja saman ikäinen uros on urakka. Täällä puhutaan lehmistä, sonneista ja mullikoista, meillä sellaisia on navetoissa, naurahtaa Markus.

Niklas ja Unto ovat myös perustaneet Instagram-tilit, joihin he lisäävät harrastusaiheisia julkaisuja. Niklas seuraa myös riistakameran kautta tapahtumia metsän ruokintapaikoilla. Viestien avulla pidetään yhteyttä muun muassa metsästystilanteesta ja millaista riistaa on tullut. Unto ja Niklas ampuivat ensimmäiset peuransa joulukuussa sattumalta samana päivänä. Molempien poikien puheesta kuuluu syvä kunnioitus ja arvostus luontoon ja siellä liikkumiseen. Pojilla onkin tulevaisuuden haaveissa asua luonnon keskellä ja jatkaa harrastusta.

kommenttia