Me Miehet -valokuvauskerhossa verkostoidutaan ja opitaan muilta

Me miehet -hankkeen valokuvauskerholaiset eli ”köörin” jäsenet : Tapio Lehtonen (vas.), Pekka Niemi, Asko Peltomaa, Ari Kymäläinen, Juha-Matti Soon, Mikko Laihonen ja Markus Moisio.

Kirsi Uusitalo

– Olen ollut hyvin tiiviisti Salohallilla kuvaamassa lentistä ja korista. Lasken itseni täysin harrastajaksi, sanoo Markus Moisio, joka on yksi Me Miehet-hankkeeseen kuuluvan valokuvauskerhon osallistujista.
Hän haluaa harjoitella myös muotokuvien ottamista. Mallit on jo valittu, ja nyt odotellaan vain sopivaa säätä.

Me Miehet -toiminta on suunnattu 30-63-vuotiaille miehille, jotka pääsevät vertaisryhmissä kokeilemaan erilaisia harrastuksia yhteisöllisesti. Hanketta toteutetaan Varsinais-Suomen ja Uudenmaan alueella. Ryhmissä on 1-2 ohjaajan lisäksi 5-8 jäsentä. Ryhmien sisältö muokkautuu osallistujien mielenkiinnon mukaan, ohjelmassa voi olla valokuvauksen lisäksi liikuntaa, ruoanlaittoa tai vaikkapa talkootoimintaa. Tarkoituksena on tutustua muihin ryhmän jäseniin ja saada uusia ystäviä. Toiminnan ohjenuorana ovat luottamuksellisuus, sosiaalinen vuorovaikutus ja monipuolinen yhdessä tekeminen.

Juha-Matti Soon on toinen ryhmän vetäjistä Pekka Anttilan ohella. Hänellä on vapaaehtoistoiminnasta jo aiempaa kokemusta.
– Olen ollut Vaihtoehto 90 ry:n jäsenenä ja sitä kautta olen tehnyt eriasteista päihdepuolen vapaaehtoistyötä. Olen ollut järjestämässä myös esimerkiksi Asunnottomien Yötä, Soon selvittää.

Idea valokuvausryhmän järjestämisestä syntyi tarpeesta.
– Olin kauan aikaa sitten edustamassa Vaihtoehto ry:tä Voimalassa ja Me Miehet-hankkeen Pekka Anttila oli myös siellä. Siinä oli kolme tuntia aikaa ja kun ketään ei käynyt kojulla, alettiin jutella ja otin vähän selvää, minkälainen homma Me Miehet oikein on. Sitten tuli ajatus siitä, että Saloon olisi hyvä saada valokuvausryhmä, koska lähimmät kamerakerhot ovat Paimiossa ja Somerolla. Pekka otti ajatuksesta kopin ja sanoin, että voin tulla ohjaajaksi, jos saan parin, Soon kertaa.

Yhteinen sävel

Valokuvausryhmän osallistujista Markus Moisio kertoo tulleensa mukaan Facebook-ilmoituksen perusteella.
– Näin ensin Facebook-ilmoituksen ja sitten näin Pekkaa sekä Juha-Mattia jonkun ajan päästä Kuirolla. Ryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa marraskuussa, kertoo Moisio, joka työskentelee elektroniikkatuotannossa.
– Minä luin lehdestä tästä. Olen ennen tosi paljon kuvannut filmiaikana, nyt opettelen elämään digiaikaa. Toki minulla on ollut pokkari käytössä, kun olen ollut töissä maailmalla. Kamera on toiminut muistivihkona. Vapaa-ajallakin olen kuvannut, mutta olen hävittänyt ne kaikki kuvat, kertoo puolestaan myyntimiehenä työskentelevä Asko Peltomaa.

Lempikuvauskohteiksi nousevat muun muassa rakennukset, maisemat, tapahtumat ja yleisö.
– Ikkunasta kun näkee jonkun oravan tai fasaanin, tulee otettua kamera esiin, kertoo Pekka Niemi.
– Maisemat ja vuodenajat ovat kiinnostavia kuvauskohteita, lumimaisemaa on kiva kuvata eri valo-olosuhteissa, yökuvaaminen on kiinnostanut minua aina. Muotokuvaus on jäänyt vähemmälle, kun ei ole sopivia malleja.

Tässähän olisi malleja!
– No tässä on malleja, mutta ei hyviä, vitsailee Niemi.

Ryhmä järjestää vapaamuotoisia kokouksia, joissa käydään läpi muun muassa miesten vuosien varrella kertyneitä kuva-arkistoja. Niitä päästään katsomaan kokoushuoneessa olevalta isolta tv-ruudulta. Samalla voidaan neuvoa toisia erilaisissa kuvauskikoissa ja kehua toisten töitä – arvostelu jää vähemmälle, kehut ovat etusijalla. Yhteinen sävel on ryhmässä löytynyt, mutta Moisio heittää väliin, että välillä pitää olla vähän poikkiteloinkin. Huumori on herkässä ja kun otan mukavasta seurueesta ryhmäkuvan, Niemi maanittelee yhtä miehistä polvelleen istumaan. Ryhmän tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu näyttelyn pitäminen pääsiäisen jälkeen Villissä, vanhan kaupungintalon pihapiirissä, ja osa kokouksista meneekin jatkossa sen suunnitteluun.

Ryhmässä jaetaan niksejä ja opitaan uutta.
– Kaikilla on tiedossa vanhoja jippoja ja sellaista osaamista, joka kiinnostaa muitakin, jatkaa Niemi, joka on kuitenkin omien sanojensa mukaan lähtenyt juuri sen vuoksi, koska ryhmään liittyessä ei tarvinnut omata mitään erityistä kokemusta valokuvauksesta.

Myöskään mitään laitevaatimuksia ei ole, ja Niemi onkin kuvannut kännykällään. Ryhmän jäsenten mielestä tekniikalla ei ole väliä valokuvaharrastuksessa.
– Luulen, että aika moni meistä tuli alun perin mukaan vain katsomaan millaista tämä on.
– Minulla on ollut mukaan lähtiessä sellainen ajatus, että kun näen toisten ottamia kuvia, opin niistä. Ryhmässä pääsee keskustelemaan siitä, miten kuvat on otettu, kertoo puolestaan Soon.
– Tätä kautta opin käyttämään kuvankäsittelyohjelmia ja kaikkea muutakin, vastaa Peltomaa.
– Ilman tällaista kerhoa tulee muuten istuttua koneella kotona, lisää Moisio.

Moision vastauksessa tuleekin ilmi yksi Me Miehet -toiminnan suurista haasteista. Hankkeen tiimoilta on pohdittu kovin sitä, miten maaseudun miehet saataisiin aktivoitua yhteisöllisesti ja lähtemään kotoaan ihmisten ilmoille. Mitään erityisiä taitoja osallistujilta ei Me Miehet -projekteissa vaadita, mutta hankkeen jatkuessa on käynyt selväksi, että miehiä voi olla vaikea siltikin saada mukaan toimintaan, vaikka kynnys olisi kuinka matalalla.

Hanke on suunnattu erityisesti henkilöille, joiden toimintakyky on heikentynyt tai vaarassa heikentyä passiivisuuden johdosta. Salolaisten miesten jutustelusta käy ilmi, että ainakin osa kohderyhmästä on löytänyt tiensä valokuvauskerhoon, jota osallistujat nimittävät lämpimästi ”kööriksi”.

kommenttia