Perttelin Pikettien 30-vuotisjuhlavaellus

Perttelin Piketit juhlavaelluksella. Kuva Ville Rajala

Ella Turpeinen

Tänä vuonna 30 täyttävä Perttelin Piketit juhli aiemmin tänä vuonna tasavuosia perinteisin menoin. Viime viikolla Piketit jatkoi merkkivuottaan juhlavaelluksella Saariselällä.
Piketit on vuonna 1989 perustettu yhteislippukunta, joka toimii Perttelin vanhan kunnan alueella. Tuttavallisemmin lippukunnasta käytetään nimeä Piketit tai PePi. Sana ”piketti” tarkoittaa aina valmista apujoukkoa ja se kuvastaa lippukuntamme yhteishenkeä ja partiomaista asennetta.
Pikettien kokoontumispaikalla Kololla Kaivolassa kokoontuu viikoittain useita eri ryhmiä ekaluokkalaisista aikuisiin.
Juhlavaelluksen kokemuksista tehtiin perinteinen matkakertomus.

Ensimmäinen päivä
Lähdimme matkaan maanantaiaamuna Salon rautatieasemalta aamulla kahdeksalta.
Kaikki olivat innoissaan, vaikkakin edessä oli koko päivän junamatka maan halki. Selvittyämme ensimmäisestä vaihdosta Pasilassa, matkamme jatkui kohti Oulua ja sitä kautta seuraavalla junalla Rovaniemelle. Viimeiselle asemalle päästyämme, hyppäsimme tilausajon kyytiin ja saavuimme ensimmäiseen majoituspaikkaamme.
Pitkän matkapäivän jälkeen oli ihanaa päästä saunaan ja uimaan. Saunassa tunnelma oli tiivis, sillä koko 22 hengen matkaseurueemme halusi pieneen saunaan samanaikaisesti. Viileästä jokivedestä oli ihanaa pujahtaa lämpimiin vaatteisiin ja iltanuotion lämpöön. Yhteislauluja laulaessamme ja vaahtokarkkeja mutustellessamme tunsimme vahvaa yhteishenkeä ja intoa alkaneesta Lapin matkasta.

Toinen päivä
Maittavan aamupalan jälkeen suuntasimme tiedekeskus Pilkkeeseen. Pilkkeessä innoittaja (opas) kertoi meille puusta ja sen uusiokäytöstä. Erityisesti mieleen jäi puinen kipsi, jota jo yleisesti käytetään sairaaloissa sekä biodiesel, jota voi käyttää moottoriajoneuvojen polttoaineena. Lauloimme metsästä kertovia lauluja karaokessa ja selvitimme tiemme läpi pimeän metsälabyrintin. 
Rovaniemen keskusta oli melko kompakti, joten siihen ehti tutustua hyvin.
Samana päivänä lähdimme kohti Saariselkää, Tievatuvalle, tukikohtaamme. Matkalla pysähdyimme napapiirin rajalla sijaitsevalle Joulupukin pajalle. Kolmen tunnin matkan jälkeen saavuimme kohteeseemme keskelle erämaata. Tievatupa otti meidät lämpimästi vastaan. Jo ensimmäisenä iltana pääsimme kokemaan kuumien löylyjen ja lähes jääkylmän tunturipuron aiheuttaman kihelmöinnin. Vaeltamista innoikkaina odottaen Tievatuvan iloinen puheensorina vaihtui unen rauhalliseen ääneen.

Kolmas päivä
Virkeinä herättyämme ensimmäiseen vaelluspäivään, havahduimme sään koleuteen. Etelä-Suomen +27 asteesta tiputus +7 asteeseen tuntui melko hämmentävältä. Hyvin varustautuneina lähdimme kävelemään kohti Kiilopään tunturia ja sen huippua. Matkaa tunturin juurelle oli viitisen kilometriä ja nousua huipulle suunnilleen kilometrin verran. Henkeäsalpaavan upeaa näköalaa vilvoitti kylmä tuuli ja matka takaisin alas alkoikin melko nopeasti eväät syötyämme. Viileää tunnelmaa pakenimme suoraan savusaunaan Kiilopään juurella sijaitsevaan kylmäkylpylään.
Saunan hämyisestä tunnelmasta pääsimme jälleen virkistäytymään kahdeksan asteiseen tunturipuroon. Paluumatkan pääsimme tallustelemaan auringonpaisteessa. Päivän kruunasi partiolle perinteinen iltaohjelma Tievatuvan kodassa nuotion lämmössä. Ryhmät olivat valmistelleet sketsejä, leikkejä, lauluja ja pienen rentoutushetken. Maittavan iltapalan jälkeen oli hyvä käydä nukkumaan.

Neljäs päivä
Hieman väsyneinä ensimmäisen päivän 17 kilometrin vaelluksesta, osa porukastamme suuntasi yön yli kestävälle pidemmälle haikille. Kuljimme yhdessä muutaman kilometrin, jonka jälkeen kokeneempien joukko lähti kohti 40 kilometrin taivalta rinkat selässä. Toiset palasivat lenkin kautta takaisin Tievatuvalle.
Päivän aikana koimme lähes kaikki mahdolliset ja mahdottomat säätilat. Maasto oli vaihtelevaa suolla tarpomisesta tuntureiden ylittämiseen. Matkalla törmäsimme myös vantaalaiseen partioryhmään lounaspaikallamme. Sateessa tarpomisen jälkeen oli helpottavaa saada märät vaatteet edes hetkeksi kuivahtamaan. Uudella energialla lähdimme jatkamaan matkaa. Reitillämme oli muutama vesistön ylitys, osa kiviä pitkin hyppimällä ja osa kahlaamalla. Näistä paikoista saimme täytettyä juomapullomme raikkaalla purovedellä. Vesi todella maistui erityisen hyvältä ja oman säväyksen juomaan antoi, kun sen oli itse pullottanut kauniissa tunturimaisemissa.
Kun totesimme, että matkaa oli jäljellä enää muutama kilometri, kaikki saivat kummasti lisää energiaa. Perille yöpymispaikkaan päästyämme, olimme helpottuneita, sillä 20 kilometrin matka oli tuntunut melko raskaalta. Tuntureilta laskeuduttuamme erämaahan kenttä hävisi kokonaan. Päivällisen ja pienen levähdyshetken jälkeen innoikkaimmat kipusivat vielä lähimmän tunturin huipulle etsimään puhelinyhteyksiä. Loppujen lopuksi kenttä löytyi tunturin huipulta puuhun kiipeämällä. Pieni autiotupa lämpesi nopeasti, sillä kuivattelimme tavaroitamme kaminan avulla. Osa päättikin kasata teltan ja ripustaa riippumaton, sillä tuvassa oli erittäin hikinen tunnelma. Erämaassa vain hyttysen ininä häiritsi untamme.

Viides päivä
Aamu alkoi kipujen saattelemana vähintään puolen vaellusporukan osalta. Ryhmä rämään mahtui polvikipua, hiertymiä ja rakkoja, flunssaa, akillesjänteiden kipuilua ja lievä nilkan nyrjähdys. Särkylääkkeiden voimalla lähdimme toiselle kahdellekymmenelle kilometrille. Vaikka maasto oli edellistä päivää tasaisempi, oli kiusanamme enemmän hyttysiä kuin aikaisemmin. Siitä johtuen söimme lounaan tunturin päällä. Maittavan retkiaterian jälkeen jäljellä olevat kymmenen kilometriä olivat lähes kokonaan tasaista ja alamäkeä helppokulkuisella reitillä. Matkan teko sujui yhtä reitiltä eksymistä lukuunottamatta melko vaivattomasti. Lisää vauhtia antoi tieto siitä, että perille päästyämme pääsisimme valmiiseen ruokapöytään nauttimaan poronkäristyksestä. Myös saunan lämpö houkutteli jatkamaan matkaa ripeästi. Kivuista huolimatta kaikki vaellukselle lähteneet pääsivät maaliin voittajina.
Nuoremmat Tievatuvalla yöpyneet pääsivät todistamaan kullanhuuhdonnan maailmanmestaruuskilpailun tunnelmaa kultakylässä Tankavaarassa. Samassa paikassa sijaitseva kultamuseo antoi mielenkiintoista tietoa sekä Suomessa että muualla maailmassa tapahtuvasta kullanhuuhdonnasta. Tämä onnekas ryhmä pääsi kokeilemaan kyseistä lajia myös itse. Jokainen löysikin muutaman kultahipun kotiin tuomisiksi.

Kuudes päivä
Ahkeran vaeltamisen jälkeen pidimme rentoutuspäivän. Suuntasimme aamupäivällä kohti Saariselkää ja Angry Birds activity parkia. Sisäpuistossa pelasimme esimerkiksi partioleirien ”pakollista” ryhmäpeliä, lipunryöstöä. Hauskanpidon jälkeen suuntasimme kylpylään loikoilemaan lämpimiin altaisiin. Etenkin tasatunnein oleva aaltoallas oli todella suosittu. Illalla meillä oli reissun viimeinen iltanuotio. Kaikilla oli hauskaa, vaikkakin tunnelma oli hieman haikea päättyvän matkan takia.
Seitsemäs päivä. Matka kohti Rovaniemen rautatieasemaa alkoi Tievatuvalta ennen aamukahdeksaa.
Päivä koostui jälleen yhdestä bussimatkasta ja kolmesta junaosuudesta. Matka sujui ilman suurempia ongelmia ja perillä Salossa olimme iltakymmenen aikaan.
Lippukunnan yhteinen Lapin matka oli hieno lisä Perttelin Pikettien kuluvalle juhlavuodelle. Matkasta kaikille jäi varmasti mieleen fyysiset rutistukset, kolotukset ja uupumus pitkien vaellusten jälkeen. Päällimmäisenä mielessä ovat kuitenkin mielikuvat uskomattoman upeista maisemista, mahtavasta yhteishengestä, ylpeyden tunteesta itseen ja omaan jaksamiseen pitkillä vaelluksilla sekä kaikki muut unohtumattomat muistot. Voimme olla ylpeitä itsestämme ja voimme olla ylpeitä Piketeistä, joiden matka on jatkunut jo 30 vuotta.

kommenttia