Sukututkimus on aikamatka omaan historiaan

Sukututkimus on Katri ja Raija Söderholmin yhteinen harrastus.

Susanna Raimi

Alkujaan kuninkaallisista lähtöisin olevaa sukututkimusta harrastivat aiemmin lähinnä eläköityneet ja sitä pidettiinkin vanhojen ihmisten harrastuksena. Sukututkimuksen suosio on kasvanut vuosi vuodelta suurten ikäluokkien kiinnostuttua asiasta ja tutkimisen tullessa helpommaksi erilaisten ohjelmien ja verkosta löytyvien tietokantojen myötä.
1540-lukua pidetään yleisesti sellaisena, jota pidemmälle on vaikea edetä, ellei sitten omaa aatelista verta.

Nykyään myös moni nuori on innostunut tutkimaan sukunsa historiaa. Yksi heistä on Halikossa asuva 24-vuotias Katri Söderholm.
Katri istuu äitinsä Raija Söderholmin kanssa pöydän ääressä syventyneenä vanhoihin dokumentteihin ja valokuviin. Innostus äidin isän puoleiseen Krögerin suvun historiaan on yhteinen mieluisa harrastus.
– Äidin innoittamana olen jo aika pienestä ollut kiinnostunut omista juuristani ja sukuni taustoista. Olemme päässeet jo 1500- ja 1600-luvun vaihteeseen saakka, jolloin suku on mahdollisesti tullut Ruotsista tai Saksasta. Aika paljon on ollut tiedossa jo aiemmin, eli mitään suuria yllätyksiä ei ole tullut. No yksi sellainen hauska juttu tuli esiin, että 1700-luvulla on tehty tynnyribisneksiä niin, että niistä on menty ihan käräjille saakka, naurahtaa Katri.

Katri muistuttaa tietosuojasta ja henkilötietolain suoja-ajasta, jotka rajoittavat tiettyjen tietojen julkisuutta. Mutta esimerkiksi isovanhempien syntymäaika tai muu vastaava tieto auttaa jo pääsemään alkuun.
Tämän päivän sukututkimukseen kuuluu olennaisesti myös genetiikkaan perustuva DNA-sukututkimus, jolla voidaan selvittää sukulaisuussuhteiden lisäksi myös henkilön etnistä taustaa.
-Tein myös DNA-testin, jos siitä avautuisi lisätietoa sukuni alkuperästä vielä kauemmas, nämä testithän voivat paljastaa asioita jopa satojen vuosien takaa. Tulokset eivät ole vielä tulleet, joten odotan niitä innolla, kertoo Katri.

Raija kertoo innostuneensa sukunsa tutkimisesta noin kolmekymmentä vuotta sitten.
– Minulle on ollut paljon apua siitä, että ikääntyneet sukulaiseni antoivat minulle paljon tietoa. Kävin myös kansalaisopiston sukututkimuskurssilla. Sukututkimus on nykyään muuttunut paljon helpommaksi siitä, kun aloitin, kun on kaikenlaisia apuvälineitä. Alussa kävin kirjastossa lukemassa mikrofilmejä, nyt netistä löytyy vaikka minkälaisia apuvälineitä, muun muassa Aalto yliopistolla on siihen tekoälysovellus, joka sopii Hiski-tietokannassa olemassa olevien tietojen tarkasteluun.

Sukua tutkiessaan Raija löysi myös iäkkään sukulaisensa, joka oli tutkinut samoja asioita. He yhdistivät tietonsa ja pääsivät näin eteenpäin.
– Tämä on mukava harrastus ja joskus paljastuu jotain, mitä ei perimätieto ole tuonut esille, kuten meilläkin löytyi tieto, että isoisänisäni oli syntynyt kaksosena, joista toinen oli menehtynyt synnyttyään. Tästä perimästä meillä ei ollut aiemmin mitään tietoa. Tätä sukututkimusta tehdessäni löysin myös oman sukuni sukuseuran ja olen nyt siinä jäsenenä, kertoo Raija.

Tämän päivän sukututkimukseen kuuluu olennaisesti myös genetiikkaan perustuva DNA-sukututkimus. – Odotan DNA-testin tuloksia innolla, Katri sanoo.

Suomen sukututkimusseuralla on monipuolinen arkisto ja se julkaisee useita julkaisuja tutkijoiden avuksi, se pitää myös yllä ajantasaisinta luetteloa sukututkimusyhdistyksistä. 
Suomen suurin vuosittainen sukututkijoiden ja sukuseuraväen kokoontuminen, Kuulutko Sukuuni -tapahtuma järjestetään Vantaalla tulevana viikonloppuna. Sinne saapuu noin kaksituhatta alan harrastajaa ja sukuasioista kiinnostunutta kautta maan. Suomessa on yhteensä ainakin yli 100 000 sukuharrastajaa. Esiteltävänä on sukuja ja sukuseuroja eri puolilta Suomea.

kommenttia