Taide tulee luo -hankkeella hyvinvointia vanhusten, muistisairaiden ja kehitysvammaisten arkeen

Taide tulee luo -hanketta toteuttavat Salon Taiteilijaseuran taiteilijat keskustelivat vanhuspalveluiden ja kehitysvammahuollon työntekijöiden kanssa. Kuvassa osa taiteilijoista; Erja Alander (vas.), Gloria Badarau-Heikkilä, Helena Suni, Hanna Lamnaouer, Lotta Leka sekä muistikoordinaattori Kaisa Niinistö ja Kehitysvammahuollon tiimivastaava Saara Saarinen.

Reija Palttala

Salon Taiteilijaseura järjestää yhteistyössä Salon kaupungin vanhuspalveluiden ja kehitysvammahuollon kanssa Taide tulee luo -hankkeen. Konsepti on jatkoa jo useana vuonna toteutetulle vastaavalle toiminnalle. Hankkeessa on tavoitteena tarjota palveluasumisen yksiköiden asukkaille mahdollisuus luovaan omakohtaiseen taiteentekemiseen.

Taide tulee luo -hanke on Suomen Kulttuurirahaston tukema. Saadun palautteen perusteella osallistujien elämänlaatu on parantunut toteutettujen taidetoimintojen myötä ja samalla ne ovat tuoneet ammattitaiteilijoille työmahdollisuuksia.
Tänä vuonna hanketta on toteuttamassa kuusi salolaista taiteilijaa, joista työpareina eri kohteissa toimivat Keanne van de Kreeke ja Katja Öhrnberg, Helena Suni ja Hanna Lamnaouer, Gloria Badarau-Heikkilä ja Erja Alander sekä yksin työskentelevä Tea Tikka. Koordinaattorina hankkeessa toimii turkulainen taiteilija Lotta Leka.

Taiteilijat voivat vapaasti ideoida kohteissa toteutettavat taideprojektit kohderyhmien tilanne, taidot ja rajoitteet huomioiden.
Muistikoordinaattori Kaisa Niinistö, jolla on reilun kolmenkymmenen vuoden kokemus muistisairaiden kanssa työskentelystä, painottaa aidon vuorovaikutuksen ja kohtaamisen tärkeyttä sekä niitä keinoja, joilla erityisryhmien kanssa työskentelystä tulee mahdollisimman mielekästä ja merkityksellistä kaikille osapuolille.
– Muistisairaus itsessään tuottaa vuorovaikutustaitoihin vaikeutta. Ihminen ei ehkä kykene puhumaan, ja kommunikointi voi siten olla haastavaa. He ovat kuitenkin aikuisia ihmisiä, ja heidät tulee kohdata sellaisina, Niinistö sanoo.
– Tällaisen hankkeen hienous on siinä, miten se tuo taiteentekemisen ohella myöskin eloa näihin yksiköihin, Niinistö lisää.

Kehitysvammahuollon tiimivastaavalla Saara Saarisella on puolestaan runsaasti kokemusta kehitysvammaisten kanssa toimimisesta. Heitä, kuten muitakin ihmisiä, on monenluonteisia ja kyvyiltään erilaisia.
– Se on hyvin välitön maailma ja ympäristö. He ovat useimmiten valtavan innostuneita kaikesta, mitä ohjaajat keksivätkään tehtäväksi. Ryhmäkodit, johon taiteilijat ovat tulossa ohjaamaan, ovat eri kokoisia. Myös hoitajat ovat ryhmissä paikalla. Pitkäjänteisyys ja sanallinen kommunikaatio on joskus haaste kehitysvammaisille, joidenkin kohdalla sanoja ei tule ollenkaan tai sanoista on vaikea saada selvää. He ovat kuitenkin muuten hyvin lähelle tulevia, tykkäävät halata ja saattavatpa suukottaakin vierailijoita, Saarinen kertoo.
– Tällainen hanke on mahtava rikkaus kaikille – taiteilijoille tavata uudenlaisia ihmisiä ja meidän asiakkaiden saada ihan uusia kokemuksia, Saarinen lisää.

Kaikilla hankkeen taiteilijoilla on runsaasti kokemusta oman taiteen tekemisestä, ja osalla myös soveltavan taiteen yhteistyöprojekteista. Esimerkiksi Hanna Lamnaouer ja Helena Suni ovat aiempina vuosina toimineet hankkeen puitteissa vanhusten hoivakotiasukkaita ja koulujen eskarilaisia yhdistävien ryhmien ohjaajina.
Taideprojektit voivat olla sekä valmiita teoksia että työskentelyä yhdessä asukkaiden kanssa heidän arjessaan. Taiteilijat sanoivat kaikki silti juuri prosessin olevan lopputulosta tärkeämpää.
– Olen kiinnostunut auttamaan vanhuksia, ja taiteen kautta voi puhua paremmin, sanoo Gloria Badarau-Heikkilä.

Taiteilijat kokevat tärkeäksi synnyttää merkityksellisyyden kokemuksia.
– Toiminnan suhteen ainakin olisi tärkeää, että mahdollisimman moni pystyisi osallistumaan edes jollain tavalla, Suni sanoo.
– Voisi ajatella heidän kokevan, että he ovat työhistoriansa tehneet ja saavat nyt vain olla, mutta se ei kuitenkaan vie pois halua olla osa yhteisöä, joka tekee ja toimii, Leka sanoo.

Taiteen ja sen tekemisen hyvinvointivaikutukset ovat ilmeisiä, ja nämä nostetaan nykyisin esille jo useissa yhteyksissä. Määrärahat eivät silti aina seuraa suunnitelmia.
– Siitähän on ihan tieteellisiä todisteita, että taide virkistää mieltä. Ja kun mieli virkistyy, fyysinen oleminen ja tuntemuskin parantuu. Laitosolosuhteet ovat sellaisia, että kaikki taide, sekä sen tekeminen että sen tuominen asukkaiden arjen keskelle, luo arjen kokemiseen iloa, Suni sanoo.
– Taitelijana sitä ajattelee, että luominen ja taide on ihmisen perustarve, ja taidetta toteuttaessa se tuo paljon lisää ihmisen mieleen. Ja tässä hankkeessa ylipäätään se yhdessä tekeminen ja vuorovaikutuksen tuoma hyvinvointi, Leka tiivistää.
– Ihmisen kohtaamisessa on aina tärkeää jokin yhteinen side, ja tässä tarvitsee ajatuksen siitä, miten kunkin ihmisen tempaisee mukaan prosessiin, ja siitä, miten välittää oman sanomansa taiteen ja tekemisen kautta tälle ihmiselle, Suni kuvailee.

kommenttia