Salo-Uskelan Seura ry:llä on 17 tuhannen digikuvan arkisto Salon historiasta. Aikaisimmat kuvat ovat 1800-luvun lopulta ja uusimmat 70–80-luvuilta. Vuosittain seura pitää näyttelyn, jossa teettää kuvista taulut ja tuo ne kaupunkilaisten ihailtavaksi. Pyöreitä vuosia täyttävän yhdistyksen juhlanäyttely on esillä Sinisessä talossa 1.–12.6. Esillä on viisikymmentä kuvaa.
– Olisimme halunneet seitsemänkymmentä kuvaa, mutta ne eivät sopineet tänne hyvin. Olisi tullut liian ahdasta, Pirjo Juusela-Sarasmo harmittelee.
Kaikki ovat yhdistyksen johtokunnassa saaneet ehdottaa, mitkä kuvat näyttelyyn valitaan. Eniten katsojia kiinnostaa katukuvat, joista näkee muutoksen nykyiseen ja tietysti, jos kuvista löytyy tuttuja.
– Katsojat osaavat usein tunnistaa kuvista asioita ja he antavat meille lisätietoja, jotka talletamme, seuran puheenjohtaja Eeva Kujanpää kertoo.
Ajoittain ihmiset myös lahjoittavat kuvia omista arkistoistaan.
– Mitä vanhempi kuva, sitä vähemmän siitä on tietoa. Ihmiset voisivat kuitenkin lahjoituksen yhteydessä pyrkiä kertomaan kaiken, minkä kuvasta tietävät, Juusela-Sarasmo toivoo.
Seuran arkistoista ei löydy värikuvia – ainakaan montaa.
Kujanpää on kotoisin Uskelasta, siksi hän mukana yhdistyksen toiminnassa. Hän myös asuu alueella edelleen.
– Lukion jälkeen oli tarkoitus lähteä, mutta sitten löytyi rakkaus ja tuli perhe. Täällä on hyvä ihmisen olla. Historia ylipäätään kiehtoo minua ja vanhempani ovat ajeluttaneet minua alueella ja kertoneet sen historiasta, Kujanpää muistelee.
Juusela-Sarasmo taas on ollut seuran toiminnassa mukana 40 vuotta, siitä asti, kun muutti Salon seudulle vuonna 1984.
– Olin pitkään hiljainen jäsen, mutta nyt viimeiset kymmenen vuotta olen ollut aktiivisempi. Voisi sanoa, että olen itsekin museotavaraa, kun olen ollut töissä esimerkiksi Tammisaaren museossa ja Salon Taidemuseo Veturitallissa, Juusela-Sarasmo vitsailee.
Myös Kujanpäällä itsellään on historiallinen yhteys
– hänen syntymäpäivänsä 18. toukokuuta on kansainvälinen museopäivä.
Historiaa kansien välissä
Salo-Uskelan Seuralla on myös julkaisu, joka ilmestyy kerran vuodessa. Aluksi lehti kantoi nimeä Piritan markkinat, mutta markkina aihe oli niin suppea, että lehden sisältöä laajennettiin ja nimeksi annettiin Hakastarolainen, joka ilmestyi ensimmäistä kertaa vuonna 1967. Nimi viittaa muinaiseen linnavuoreen Salon keskustan eteläpuolella. Lehdessä käsitellään seudun historiaa arkeologiasta lähtien. Lehden uusin numero on yhdistyksen 70-vuotisjuhlajulkaisu. Seuran alkutaipaleen suurimmaksi tavoitteeksi asetettiin Salon kotiseutumuseon perustaminen, joka toteutui 1973, kun perustettiin Meritalon museo.
Nykyisin seuran toiminta, ja varsinkin valokuvanäyttelyt, herättävät kiinnostusta. Seuran toimintaan on enenevissä määrin löytänyt mukaan myös tällä hetkellä alueella asuvia perheitä, jotka haluavat tuntea omaa kotiseutuaan.
70-vuotiasta yhdistystä juhlittiin valokuvanäyttelyn avajaisten yhteydessä viime sunnuntaina Sinisellä talolla musiikin ja puheiden muodossa. Heinäkuussa on luvassa perinteiset vihtatalkoot.
– Ne ovat aina suositut, mutta niillä onkin pitkät perinteet ja ne lisäävät yhteisöllisyyttä, Kujanpää tietää.
70 vuotta täyttävän yhdistyksen juhlanäyttely on esillä Sinisessä talossa 1.–12.6. Avoinna arkisin kello 12–17 sekä viikonloppuisin kello 12–16.
Nelli Spännäri
