Roolipelaaminen saapui Suomeen yli 50 vuotta sitten.
Salolaiset Mikko Allén ja Timo Mäenpää muistelevat pelanneensa roolipelejä 1990-luvun alusta alkaen. Pitkään roolipelit olivat marginaalissa, mutta nykypäivänä suomalaisten kiinnostus roolipelaamiseen on nousussa.
Suosion syyksi Jussi Laakkio arvelee pelien tietokoneadaptaatioita sekä suosittuja tv-sarjoja, joissa roolipelit ovat isossa osassa.
-Nykyään ihmiset voivat myös olla avoimesti nörttejä, Allén iloitsee, mutta kertoo samalla, ettei ole koskaan hävennyt omaa nörttiyttään. Peliharrastus on edelleen voimissaan, ja kaikki harrastuksesta kiinnostuneet ovat tervetulleita torstaisin Sumppi ry:n peli-iltaan Salon keskustaan seurakuntatalolle.
Roolipelit jakautuvat monenlaisiin alalajeihin fantasiapeleistä kauhupeleihin. Toisinaan peliä pelataan kynän ja paperin avulla pelaajien mielikuvituksessa, mutta peliä voidaan havainnollistaa myös figuurein ja pöydälle rakennetuin lavastein. Visuaaliset apuvälineet auttavat hahmottamaan pelin tapahtumia ja helpottavat pelistrategioiden suunnittelua.
Yksi peli nousee kauneudellaan muiden yläpuolelle:
-Kyllä se oli se HeroQuestin visuaalisuus, joka minua viehätti. Kun näin kansitaiteen, ajattelin: oi, oi – nyt on hieno, pelinjohtaja ja Sumppi ry:n puheenjohtaja Ville Tausa muistelee.
-Itsekin siirryin Afrikan tähdestä HeroQuestiin, jossa sai käyttää paljon enemmän mielikuvitusta, Ville Tuominen pohtii.
HeroQuest on fantasiamaailmaan sijoittuva lautapeli, jossa sankarit seikkailevat ja kohtaavat erilaisia haasteita. Peliä pelataan heittämällä noppia ja yksi pelaaja toimii pelinjohtajana, joka tuntee pelin säännöt, maailman ja juonen sekä huolehtii, että peli etenee. Roolipeleille on tyypillistä vahva tarinallisuus. Peliä pelataan heittämällä noppia ja keskustelemalla yhdessä.
-Pelaaminen perustuu sääntöpakettiin, jota voidaan muokata. Noppa kuitenkin päättää, mitä tapahtuu – joskus ihan yksinkertaiset asiat muuttuvat aivan käsittämättömän vaikeiksi. Kerrankin Ville aiheutti itselleen kauheasti vahinkoa vain ompelemalla itselleen vaatteita, Laakkio nauraa.
Tänään pelataan Sumpin sankariseikkailua. Tausa kertoo pelin olleen pelaajien yhteisprojekti, jossa hahmoja on suunniteltu yhteistuumin, mutta tarinan juonen kirjoitus on ollut Tausan käsialaa.
-Roolipelaaminen on sosiaalista tarinankerrontaa, Allén tiivistää. Pelimaailman tutkiminen vie kuitenkin aikaa.
-Pisimmät pelit ovat kestäneet ruokataukoineen joskus jopa 13 tuntia, Allén kertoo. Ajan löytäminen pelaamiseen voi siis olla haastavaa. Roolipelien lisäksi miehet kertovat pelaavansa paljon lautapelejä, varsinkin perheidensä kanssa.
-Minulla on 8- ja 12 -vuotiaat lapset. Joululahjaksi saatu HeroQuest on ollut hyvä tapa viettää aikaa koko perheen kanssa, Laakkio pohtii.
Roolipelaaminen ei vaadi mitään erityistä osaamista. Ennakko-oletukset roolipelaajista pelkkinä tietokoneneroina karisevat myös, kun tutustuu peliporukkaan. Pöydän ympärillä istuu metallialan ammattilainen, asiakaspalvelijoita, hoitaja ja insinöörejä.
Jos peleistä voisi viedä arkeen jonkin taikajuoman tai esineen, Tausa valitsisi kestävyysjuoman. Hänen mukaansa pelatessa kehittyy myös päässälaskutaito, mutta toisenlaisetkin arjen taidot karttuvat:
-Esiintymisvarmuus kohenee, kun heittäytyy peliin. Pelinvetäminen on aika pitkälle improvisointia. Ennen kaikkea pelaaminen on aina hauskaa, Mäenpää lisää.
Teatterilaisena hän tietää, mistä puhuu. Kertaakaan ei pelin aikana ehdi ajatella arkielämää – ja sehän on silloin eskapismia parhaimmillaan.
-Minulle peli saattaa olla jopa toissijaista. Pointti on, että tässä tehdään yhdessä jotakin hauskaa, Tuominen summaa.
-Roolipelissä voi olla jotain ihan muuta kuin itse oikeasti on. Voi olla vaikka pieni, vihreä sammakko, Allén riemuitsee.
Pelissä hänen hahmonsa ampuu örkin rotilla täytetyllä tussarilla.
Torstain peli-illoista voi tiedustella Sumppi ry:ltä ja Salon seurakunnan nuorisotyöohjaajalta Vilho Routasalolta.
Jonna Hellberg-Pitkänen
