Salolaiset Kati Blomqvist, Esa Lehtinen ja Satu Sahla-Juvankoski ovat aivan tavallisia perheellisiä, työssäkäyviä tasa-arvon kannattajia.
Kati Blomqvist, 55, toimii Kanneljärven opistossa ammatillisena opettajana ja koulutuspäällikkönä. Työssään hän pääsee miettimään tasa-arvoasioita, sillä koulujen opiskelijakunta on moninaista.
– Nuoriso opettaa minulle paljon. Esimerkiksi omaan kielenkäyttöön on tullut kiinnitettyä huomiota, kun tulee huomaamatta tytöteltyä ja pojiteltua – vaikka samalla tiedostan, että ihmisen ulkonäkö ei välttämättä kerro hänen sukupuolestaan, Blomqvist kertoo.
Kannelopiston ohjattuna opiskelijatyönä tehtiin kaksi sukupuolineutraalia vessaa, joiden ovessa lukee vain “WC”.
– Meidän täytyy myös säilyttää sukupuolitetut vessat, sillä koulua käy myös ihmisiä eri kulttuureista ja heidän yksityisyyden tarvettaan täytyy myös kunnioittaa, Blomqvist tietää.
Hänestä on harmillista, että yhteiskunnan arvot ovat koventuneet ja ero ääripäiden välillä tulee isosti esille.
– Korkealla tasollakaan keskustelu ei ole kypsää. Minusta tasa-arvon mielenilmausta tarvitaan niin kauan kuin joku kokee olevansa syrjitty. Kultainen ohjeeni on, että jos ei ole mukavaa sanottavaa, ole hiljaa.
Esa Lehtinen, 59, on kulttuurin harrastaja ja hän tunnistaa, että hänen omassa lähipiirissään ja kulttuurikuplassa asenteet ovat hyväksyviä.
– Mielestäni tasa-arvo ei ole mikään kysymys. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä, hän tiivistää.
Hän seuraa asioita aktiivisesti eri medioissa. Hänestä kunnallispolitiikassa sateenkaariasiat eivät kaikilla puolueilla ole prioriteetti ja on käsittämätöntä, miten hallitus ei hyväksy selkeästi loukkaavien eheytyshoitojen kieltoa.
– On outoa, että ihmiset puhuvat erikoisesta ideologiasta, kun kyse on ihmisten elämästä, Lehtinen toteaa.
Lehtinen saa tietoa myös sateenkaarivertaistukiryhmistä ja hän seuraa alan asiantuntijoiden mielipiteitä.
Hänellä on ollut jo opiskeluaikanaan lähipiirissään sateenkaarevia ihmisiä ja niin on tänäkin päivänä.
Satu Sahla-Juvankoski, 51, on kolmen pojan äiti ja Halikkoon paluumuuttaja.
Hän työskentelee Akavan Erityisaloissa palvelupäällikkönä ja tekee päivittäin töitä myös tasa-arvoisemman työelämän puolesta. Ammattiliittokentällä kuulee valitettavia tarinoita ihmisten kohtaamista syrjimis- ja kiusaamistapauksista. Suvaitsevaisuus voi joskus olla näennäistä vaikkapa rekrytoinneissa, hän toteaa esimerkkinä.
Itse hän tutustui seksuaalivähemmistöihin vuonna 1991 Australian opiskelijavaihdon aikana, kun isäntäperheen äidin serkku oli homomies.
– Puhun Australian isäntäperheestäni edelleen perheenä, sillä niin heidät koen yli kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin. Australian perheessäni olen täti upealle siskoni pojalle, joka edustaa seksuaalivähemmistöjä. Asenteet Australiassa ja myös onneksi Suomessa ovat muuttuneet reilussa kolmessakymmenessä vuodessa paljon ja siitä olen onnellinen, Sahla-Juvankoski kertoo.
Hänen kasvatuksessaan tasa-arvosta ei tarvitse tehdä numeroa, vaan se on luonnollinen osa arkea.
– Asioista voi puhua kotona oikeilla termeillä ja keskustella asioista monipuolisesti. Kasvatusfilosofiani on, että elämässä on tärkeintä muiden kanssa vietetty aika ja rakkaus. Tiedän, että kaikilla meillä on tasa-arvoasioissa vielä paljon opittavaa. Teemme virheitä, oletamme ja arvioimme ympärillämme olevaa elämää omista näkökulmistamme. Mitä enemmän keskustelemme avoimesti ilman ennakkoluuloja ja tutustumme toinen toisiimme, sitä pidemmälle pääsemme suvaitsevaisuudessa ja tasa-arvoisessa työelämässä. Olen sitä mieltä, että paljon on menty asioissa eteenpäin, mutta paljon tarvitaan vielä keskustelua ja keskinäistä arvostusta ja sen esille nostamista.
Turku Pride -viikon aikana Salossa Vilhonsillalla liehuvat sateenkaariviirit ja pääkirjastolla on tapahtumaviikon kirjanäyttely. Lisäksi kirjastossa pidetään Pride-etkot keskiviikkona 27. elokuuta kello kolme alkaen.
Nelli Spännäri
