Viime lauantaina Salon Taidemuseo Veturitallissa avautuivat tämän vuoden viimeiset ja ensi vuoden ensimmäiset näyttelyt. Perniöläisen Jukka Lehtisen “Olipa kerran.” -näyttely täyttää päänäyttelytilan. Näyttelyn teokset ovat inspiroituneet tutuista saduista.
– Teoksieni lähtökohtana on se, että ne eivät tarvitse käyttöohjeita, vaan niihin voi mennä kokemus edellä ja tehdä omat tulkintansa. Olen tehnyt lavasteet ja juonen, ja kokemus ovat katsojalla, Lehtinen kertoo.
Teokset ovat suurikokoisia ja monet kolmiulotteisia. Teoksista lähtee ääntä, ne liikkuvat ja yksi tapahtuu yhdessä yleisön kanssa. Näyttelyä rakennettiin viime hetkille asti ja viimeinen teos valmistui näyttelyn avajaispäivää edeltävänä yönä. Näyttelyn nimeä kantavalla teoksella on kaksi valmistumispäivää – toinen vuonna 2025 ja ensimmäinen vuonna 1994.
Museonjohtaja Susanna Luojuksen mukaan Lehtisen näyttely on tarjonnut heille uusia haasteita.
– Lehtisen näyttely on teknisesti haastava ja ennennäkemätön. Teokset ovat suurikokoisia. Niissä on jännittävä tunne, jotka kätkevät sisäänsä massiivisia rakenteita. Viimeiset kaksi ja puoli viikkoa ovat olleet aikamoinen rypistys vaihdon kanssa. Nyt voimme sanoa olevamme väsyneitä, mutta onnellisia, Luojus summaa.
Hänen mukaansa museotyö on omalla tavallaan samanlaista kuin mikä tahansa taiteellinen työ ja, vaatii keskeneräisyyden sietämistä. Näyttelyitä lähdetään kokoamaan aina nollasta ja lopulta katsojien myötä ne lähtevät elämään omaa elämäänsä.
Minä ja luonto
Galleria Sivuraiteella on esillä Anna Tahkolan “Maailman alkuperä” -näyttely. Tahkolan teoksessa “Mehiläispurppura” yleisö pääsee itse tutkimaan, mitä teos paljastaa. Näyttelytilassa on myös Tahkolan ja äänisuunnittelija Jyri Pirisen “A Rock Holding Its Breath” -ääniteos.
– Tahkolan ja Lehtisen teokset keskustelevat keskenään onnellisen sattuman kautta. Näyttelyt ihmettelevät maailmaa eri näkökulmista – toinen ekosysteemien ja toinen tarinallisuuden kautta, Luojus iloitsee.
Tahkolan teosten rakentaminen lähtee sanattomasta kokemuksesta. Hän haluaa tuoda teoksissaan esille maapallokokemusta.
– Maapallo on arkinen, mutta samalla ihmeellinen. Luon taidetta tyylillä: vain minä ja luonto. Yksin luonnossa joutuu kohtaamaan omia rajojaan ja kokemus saa hormonit hyrräämään, Tahkola avaa prosessiaan.
“Maailman alkuperä” -lyijykynäpiirros on syntynyt Källskärin saarella, jossa Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä viettivät kesiään.
– Teokseni on posthumanistinen käänne Gustave Courbet’n teokselle. Lyijykynällä piirtämisessä ei huku värien maailmaan. Minulle se on kuin kirjoittamista. Ajattelen töitäni pieninä esseinä. Isommat teokset ovat kuin romaaneja, joiden maailmassa saan elää ja siellä ei voi tehdä virheitä, Tahkola sanoo.
Syyslomaviikolla Tahkola pitää “Maailman alkuperä” -aistityöpajoja, joissa kävijät saavat luoda omaa taidettaan eri materiaaleista. Työpajat järjestetään 14.–15. lokakuuta kello yhdestätoista kahteen ja niihin voi osallistua sisäänpääsymaksulla.
“Olipa kerran.” ja “Maailman alkuperä” -näyttelyt Salon Taidemuseo Veturitallissa 4. tammikuuta asti.
Nelli Spännäri
