Kun Heidi Soininen oli lapsi, hän pääsi Espoossa seuraamaan lasten teatteria. Soininen istui lattialla ja lumoutui Kolmesta iloisesta rosvosta. Vuosikymmeniä myöhemmin Soininen sai itse olla mukana toteuttamassa samaa näytelmää Teatteri Puutaivaassa Vaskiolla.
-Se vanha fiilis lapsuudesta heräsi, kun aikuisena muistin lapsena kokemani ihmetyksen. Kuinka se kameli meni kahtia!
Nykyään teatterin taika on Soiniselle arkipäivää. Teatteri Puutaivaan Tikut on toiminut Salon seudulla jo pitkään. Soininen on toiminut teatterin tukipylväänä jo vuodesta 2013.
-Aluksi toimintamme oli kerhomuotoista, mutta nykyään teatteri pyörii nuorten voimin. He toimivat niin ohjaajana, käsikirjoittajina, dramaturgeina, lavastajina kuin muusikoinakin, Soininen kertoo ja tähdentää, miten tärkeää on, että nuoret saavat itse tehdä oman näköistään teatteria. Tikut saavat aikaan uniikkeja esityksiä, jotka ilahduttavat koko perhettä.
Soininen itse on junantuomana vaskiolaisena hiipinyt teatterin kulisseihin lastensa harrastustoiminnan kautta.
-Minulla ei ole tarvetta tuoda itseäni julki, viihdyn taustalla. Toimin Puutaivaan Tikkujen lasten- ja nuortenteatterin vetäjänä ja yhteyshenkilönä. Olen myös Puutaivaan hallituksen jäsen. Soinisen hartiavoimin mahdollistetaan siis Puutaivaan Tikkujen esitykset. Hänen osaamiseensa kuuluu muun muassa koordinointi, vapaaehtoisten haaliminen, nuorten osallistaminen sekä kaikenlaiset juoksevat asiat lavastuksesta laskutukseen ja raportointiin.
-Huolehdin ongelmanratkaisusta ja pidän huolta siitä, että teatteri sujuu, Soininen luettelee.
-Teatterin vetäminen on vastapainoa päivätyölleni. Olen sanonut, että hyppään bisnesmaailman Batmanista Peter Paniksi, joka ei koskaan kasva aikuiseksi. Tunnustan, että olen aina jollain tavalla ollut sellainen luova hullu. Tykkään tehdä käsillä, ideoida ja minulla on paljon mielikuvitusta. Se on varmaan taustalla semmoinen, mikä tässä toiminnassa vetää puoleensa. Ja mikäpä olisi sen hienompi tunne, kun on pystynyt tarjoamaan nuorille mahdollisuuden olla mukana tekemässä yhdessä produktiota ja näkee sen onnistumisen ilon? On myös hienoa, kun on pystynyt ilahduttamaan katsojia ja he lähtevät hymysuin esityksestä kotiin.
Kun Soininen ei tee töitä tai hoida teatterin asioita, hän kävelee luonnossa, nauttii hiljaisuudesta ja rapsuttelee kissaansa Minniä. Minni seikkailee myös Soinisen somefeedissä. Perhe on Soiniselle voimavara. Toki lapset kasvavat ja muuttavat opiskelemaan kuka minnekin, mutta yhdessä tehdään yhä paljon.
-Tyttäreni Meri on edelleen mukana Tikuissa, tällä kertaa ohjaajana. Ja näkyyhän teatteri meidän arjessamme muutenkin, se liittyy meidän vitsailuumme. Käymme toisinaan myös teatterissa, viimeksi vaikutuin Turussa The Addams Familysta. Merin tekstit myös elävät maailmalla. On aina kiinnostavaa käydä katsomassa toisten tekemiä adaptaatioita ja nähdä, miten muut tulkitsevat meille niin tuttuja tekstejä, Soininen pohtii.
Sitten Soinisen ajatukset hiipivät tulevaan esitykseen:
-Vaikka tuleva esitys on viihdyttävä, hauska ja siinä on talveen ja jouluun liittyviä tehtäviä, pohjalta nousee esiin minullekin tärkeitä arvoja: yhteistyö, toisten auttaminen, ystävyys, luova ongelmanratkaisu. Tykkään paljon talvesta ja lumesta. Haluamme Tikuissa antaa yleisölle hyvän mielen kiireisen arjen keskelle tällä kertaa ilman lavalla tikittävää kelloa.
Agentit talven jäljillä – Operaatio ”00-kuusi” esitykset 6.–18. joulukuuta Kulttuuritila Näkkärissä.
Jonna Hellberg-Pitkänen
