Kristinuskon levitessä maahamme keskiajan alussa myös Salon alueelle muodostui kirkkopitäjiä eli seurakuntia. Perniöön syntyi omansa jo varhaisessa vaiheessa 1330-luvulla. Seudun vanhimman kirkon uskotaan sijainneen Yliskylässä, mistä emäkirkko siirtyi nykyiseen kirkonkylään. Yliskylän nykyinen kirkkorakennus nousi paikalle vuosina 1753-1756. Sen rakennuttajana toimi Teijon ruukin patruuna ja Suomen ensimmäinen vuorineuvos Johan Jacob Kijk (1706-1777).
Yliskylän kirkosta on säilynyt 1700-luvulta peräisin oleva silkkinen messukasukka, jota on käytetty sekä Yliskylässä että myöhemmin Perniön kirkossa. Kasukka on kiinalaista keltaista silkkiä ja se on koristelu maalaamalla kankaan pintaan punaisia, vihreitä ja valkoisia kukkakuvioita. Selkäpuolella on suuri tummasta kankaasta tehty risti, jossa on hopeanauha- ja helmikirjontaa. Ristin arvellaan olevan peräisin vielä vanhemmasta messukasukasta, jonka Mälkkilän kartanon Slangit lahjoittivat Perniön kirkolle 1600-luvun alussa.
Papit käyttivät kasukkaa 1700-luvulla kirkollisissa toimituksissa vain messuissa, joihin kuului esimerkiksi vihkiminen. Tavallisen ihmisen arjessa kirkko ja kristillisyys näkyivät läpi elämän. Lapsen synnyttyä hänet otettiin kasteessa osaksi seurakuntaa, ja ripille päästessä nuori siirtyi lapsuudesta aikuisuuteen ja sai luvan mennä naimisiin. Nuoret parit vihittiin kirkon katon alla. Elämän päättyessä kirkonmäeltä kuultiin hautajaiskellojen soitto perniöläisten saattaessa vainajia viimeiseen leposijaansa kirkkomaalle.
Vuodenkiertoon liittyvistä juhlista jouluna kokoonnuttiin yhdessä kirkkoon. Talviaamun hämärä, kirkossa lepattavat kynttilät ja papin päälleen pukema messukasukka loivat juhlavaa tunnelmaa kirkkokansan keskuuteen.
Tässä sarjassa nostamme esiin kokoelmien aarteita ja esittelemme mitä kaikkea museoiden varastot pitävät sisällään. Tervetuloa mukaan Salon tarinan äärelle!
Anna Väänänen
Salon historiallinen museo
