Kaivolan koululle kannetaan monta kassia ja valtava kaiutin, sillä alkamassa on TCS Smashin tanssicheerleading-kerta Lumikko-ryhmälle, johon kuuluvat vuosina 2010–2013 syntyneet. Sisäilma on viileä, mutta kun treenit alkavat, lämpöä riittää nopeasti. Helmikuun ensimmäisellä harjoituskerralla jaetaan kiertopalkintona pieni pokaali harrastajalle, joka on tammikuun aikana edistynyt ja ollut ahkera treenaaja.
Tällä kertaa palkinnon saa 12-vuotias Minea Manninen, joka aloitti cheerleadingin syksyllä.
–Nyt olen harrastanut puoli vuotta, ja on ollut kivaa. Kiinnostuin lajista, kun kuulin, että kaverit harrastavat tätä, Manninen kertoo.
Hän harrastaa cheerleadingin lisäksi ratsastusta ja omatoimista venyttelyä, sillä kaikki lajit vaativat notkeutta ja kehonhallintaa. Mannisen mukaan cheerleading on vastannut hänen odotuksiaan ja ollut todella mieluisaa.
Myös Emilia Taakala (12) aloitti ryhmässä syksyllä.
–Pelkkä voimistelu kävi tylsäksi, joten halusin kokeilla tätä lajia, Emilia hymyilee.
Tyttöjen kanssa stuntteja harjoittelee Neea Aho (11), joka on harrastanut cheerleadingia jo seitsemän vuotta.
Hän aloitti lajin, koska naapuri toimi valmentajana.
–Tämä on kiva laji, kun täällä näkee kavereita ja kaikki ovat kannustavia, Aho sanoo.
–Se kuuluu lajiin, vakuuttavat myös Manninen ja Taakala.
Kun joku epäonnistuu, ystävät neuvovat ja tukevat, jotta liike saadaan menemään oikein. Illan aikana kuuluu paljon naurua ja aplodeja onnistumisten merkiksi.
TCS Smash liikuttaa lapsia ja nuoria Salossa
TCS Smash on turkulainen kilpa- ja harrastecheerleadingseura. Salon ryhmät ovat harrastetoimintaa, mutta halutessaan harrastajat voivat siirtyä Turun kilparyhmiin. Salossa seura pyörittää neljää ryhmää: Bambit (2018–2020 syntyneet), Pandat (2014–2017), Lumikot ja Kobrat (2009 syntyneet ja sitä vanhemmat).
–Mukaan saa tulla kuka tahansa ilmoittautumalla. Syksyllä ja keväällä pidämme kokeilukertoja, jotta lajiin pääsee tutustumaan, kertoo päävalmentaja Susanna Pöllänen.
Varusteiksi riittävät hyvät lenkkarit, ja pitkät hiukset tulee laittaa kiinni. Ryhmä tekee kuperkeikkoja etu- ja takaperin, siltakaatoja ja kärrynpyöriä. Lajissa sattuu pieniä haavereita, mutta niihin on varauduttu.
–Kynsihaaverit ja nyrjähdykset ovat yleisiä, kertoo toinen päävalmentaja Anette Elijärvi, joka on tuonut treeneihin ensiapupakkauksen. Tälläkin kerralla kylmäpussi pääsee käyttöön.
Päävalmentajien lisäksi treeneissä on kaksi apuvalmentajaa, jotta jokainen saa riittävästi ohjausta ja tukea.
–Tämä on itsellenikin harrastus, kun pääsee olemaan mukana ja tekemään paljon, Elijärvi sanoo.
Manninen, Aho ja Taakala kehuvat valmentajiaan vuolaasti.
–He ovat kivoja, ja on mukavaa, kun he itse osallistuvat ja näyttävät esimerkkiä eivätkä vain neuvo.
Kevätnäytös ja perhekerta motivoi
Keväällä ryhmällä on edessä kevätnäytös. Syksyllä järjestettiin harjoituskerta, jonne sai ottaa mukaan perheenjäsenen.
–Otin mukaan vanhempani. On kiva, että he näkivät, mitä laji oikeasti on, Manninen kertoo.
Aho toi mukanaan kummisetänsä.
–Se oli hauskaa. Hän ei ole yhtään venyvä, Aho nauraa.
Nelli Spännäri
