Someron Pihlajakylän yhteisöllisen asumisyksikön pihakatoksessa käy vilinä.
Pihlajakylän porukka ja viereisen Tervapääskyn päiväkodin lapset ovat kerääntyneet aurinkoiselle pihalle juhlistamaan kevätpäiväntasausta. Ohjelmassa on kahvittelua ja perunoiden istutusta ämpäreihin. Ja iloista kirmaamista nurmikolla, josta lumi on sulanut.
Seurakunnan diakoniatyöntekijä Anu Kemppi siunaa alkuun kylvötyön ja soittaa levyltä virren. Sitten päästään tositoimiin.
Onni Mäkitalo ja Misla Lamppu laittavat multasäkeistä multaa ämpäreihin ja peittelevät sillä siemenperunat, jotka perunanviljelijä Tomi Salmén on tarkoitukseen lahjoittanut. Mislan äiti Marjukka Lamppu avustaa lapsia. Hän työskentelee ohjaajana Pihlajakylässä ja kohtaa usein tyttärensä päivän aikana pihalla.
-Alkuun jännitti, tuleeko Mislalle ikävä, kun ohimennen nähdään, mutta oikein hyvin on mennyt, hän hymyilee.
-Nyt istutetaan perunoita kolmatta kertaa, mutta päiväkotilaiset osallistuvat ensimmäistä kertaa. Tänään mukana ovat päiväkodin molemmat ryhmät.
Puolivuosittain päiväkodin Hennariikan kanssa pidetään palaveri, missä suunnitellaan toimintaa. Tosi kivaa yhteistyötä on ollut. Pihlajakylä on Varhan toimintaa ja päiväkoti Someron kaupungin toimintaa, hän jatkaa.
Päiväkodin vastuuopettaja Hennariikka Heinonen muistelee, että yhteistyötä on tehty viisi-kuusi vuotta, Pihlajakylän asumisyksikön perustamisesta saakka.
-Palomäen Tommi oli silloin alkuun vetäjänä Pihlajakylässä ja toimi asukkaille joulupukkina. Samalla hän kävi vierailulla myös päiväkodissa ja siitä yhteistyö vaan pikkuhiljaa on lisääntynyt. Päiväkodin lapset kävivät laulamassa joululauluja Pihlajakylän asukkaille ja ystävänpäiväksi askarreltiin sydämiä, joita vietiin asukkaille, hän kertoo.
Sittemmin yhdessä on vietetty grillaustapahtumia, leikkimielisiä tietokilpailuja, taideprojekteja ja taidenäyttelyitä, sekä tuolijumppaa ja liikuntaleikkejä Fröbelin Palikoiden tahtiin.
-Pihlajakylän väki on myös käynyt katsomassa päiväkodin kenraaliharjoituksia, kun on harjoiteltu kevätjuhlaa varten. Juhannuksen alla on pidetty perinteisesti yhteiset vihtatalkoot, missä Pihlajakylän asukkaat ovat opastaneet lapsia tekemään vihtoja, jotka lapset ovat saaneet sitten viedä kotiin, Hennariikka kuvailee.
Yhteistä ohjattua toimintaa järjestetään noin kerran kuussa. Samassa pihapiirissä liikkuessa vaihdetaan kuulumisia ja tervehditään päivittäin.
-Lapset tuntevat asukkaita ja odottavat kovasti näitä tapahtumia. Yhteistyö näkyy päiväkodin arjessa ja paljon meillä puhutaan Pihlajakylästä. Kaikilla lapsilla ei ole omia isovanhempia. Lapset tykkää ja tervehtii spontaanisti pihalla asukkaita. Heille on selkeästi merkityksellistä nähdä eri ikäisiä ihmisiä.
Harri Kalin kertoo muuttaneensa asuntoonsa kuusi vuotta sitten, jo ennen Pihlajakylän perustamista. Silloin asunnot olivat kaupungin vuokrataloja. Hän kertoo viihtyneensä Pihlajakylässä hyvin.
-Aika kuluu niin paljon paremmin, kun on virikettä. Arkisin on yhteistä ohjelmaa kerran tai kahdesti päivässä. Meillä on välillä lehtikatsaus, korttipelejä, pöytäcurlingia, levyraatia ja karaokekin joskus, hän luettelee.
-Eilen kävi runonlausuja ja seurakunta käy pitämässä hartauden kerran kuussa. Ja linnunpönttöjäkin on tehty.
Tauno Nummila on asunut Pihlajakylässä noin 2,5 vuotta.
-Tämä oli paras mahdollinen vaihtoehto. Oma asunto on vielä myymättä, mutta vaimon kuoleman jälkeen oli pakko lähteä sieltä, kun en pärjännyt yksin. Täällä hoitaja käy joka aamu katsomassa ja tarpeen vaatiessa saa sairaanhoitajalle soittaa. Tykkään erityisesti bingosta, kun se kehittää hoksaamista. On tärkeää, että nuppi pelaa, hän pohtii.
-Aiemmin tämän paikan ajatus oli, että tänne tulisi omatoimisia asukkaita. Nyt yli yhdeksänkymppisiäkin tulee tänne ja osa on aika huonossa kunnossa. Täällä on 34 asuntoa ja meistä noin 15 osallistuu toimintaan aktiivisesti, Kalin miettii.
Joistain asukkaista huomaa, miten paljon ovat kuntoutuneet ja piristyneet muutettuaan tänne.
Asukkaiden mielenvirkeyteen yhteistyöllä päiväkodin kanssa on iso merkitys.
Nummila seurasi lapsia alkuhartauden aikana ja laittoi merkille, kuinka lapset jaksoivat niin hienosti kuunnella diakonissaa. Päiväkodin lapsista puhuttaessa Kalinin kasvoille nousee leveä hymy.
-Ne piristää meittii. Se on aina niin kiva, kun tässä pyörähtävät.
Myös työntekijöistä molemmat herrat ovat samaa mieltä.
-Ovat kyllä oikeassa ammatissa kaikki. Ja meillä on niin kiva ja pirtsakka ohjaaja, he kiittelevät.
Jaana Nio
