Salon kansalaisopiston teatterikoulun kevät huipentuu huhti–toukokuussa ensi-iltoihin, kun lasten, nuorten ja aikuisten ryhmät tuovat estradille yhteensä kahdeksan esitystä. Näistä viisi nähdään Kulttuuritila Näkkärissä.
Kyse on monelle harrastajalle merkittävästä etapista. Teatteritaiteen opettaja ja ohjaaja Sarika Lipasti kertoo, että opinnoissa edetään vähitellen kohti avoimia esityksiä.
–Opintojen alussa esiinnytään omalle ryhmälle ja myöhemmin läheisille. Pidemmällä opinnoissa avataan katsomon ovet kaikille, Lipasti kertoo.
Kevään esityksistä yksi keskeisimmistä on nuorten toteuttama Vihervaaran Anna, jonka harjoituksia päästiin seuraamaan.
Nuorten Vihervaaran Anna kertoo kasvusta ja itsensä hyväksymisestä
Vihervaaran Anna pohjautuu L. M. Montgomeryn klassikkotarinaan orpotytöstä, joka päätyy sattumalta asumaan Vihervaaraan ja muuttaa ympärillään olevien ihmisten elämää.
Näytelmän pääroolissa nähtävä Ines-Eliis Rakaselg kertoo Annan olevan vahva ja omaperäinen hahmo.
–Anna on tosi vapaa sielu. Hänellä on vilkas mielikuvitus ja erikoinen sanavarasto. Näytelmän mittaan hän kasvaa, mutta minusta tuntuu, että sisäisesti hänellä on aina oma suunta, Rakaselg sanoo.
Vilja Juslen kuvaa tarinaa kasvukertomuksena.
–Tämä on Annan kasvutarina. Hän tulee ilman kotia ja löytää lopulta paikan, jossa on vanhemmat ja ystäviä, Juslen kertoo.
Näyttämöllä nähdään 14–17-vuotiaita nuoria, joille esitys on monelle tärkeä askel harrastuksessa. Rakaselgille rooli on ensimmäinen päärooli.
–Kyllä minulla on aina ollut tietynlainen lavahenki. Teatterissa pääsen tekemään sellaista, mitä en arjessa tekisi, hän sanoo.
Teatteriharrastus on tarjonnut nuorille myös muuta kuin esiintymiskokemusta.
–Olen saanut täällä tosi paljon kavereita ja itsevarmuutta ilmaista itseäni. Voin olla joku muu ja tuoda hahmon lavalle, Juslen kertoo.
Suomeen neljä ja puoli vuotta sitten muuttanut Ömer Halis nostaa esiin harrastuksen merkityksen kielen oppimisessa.
–Kun tulin Suomeen, en osannut suomea yhtään. Teatteri on auttanut paljon, kun olen koko ajan puhumassa ja harjoittelemassa vuorosanoja, hän sanoo.
Esiintymiseen liittyy nuorten mukaan edelleen jännitystä, mutta kokemus auttaa.
–Se hetki ennen lavalle menoa jännittää aina. Mutta kun astuu lavalle ja alkaa puhua, uppoutuu siihen rooliin ja yleisö tavallaan katoaa, Rakaselg kuvaa.
Juslen tunnistaa saman ilmiön.
–Jokainen esitys jännittää, mutta kun on lavalla muiden kanssa, niin kyllä se siitä lähtee.
Lipasti muistuttaa, että harjoitusprosessiin kuuluu myös epäonnistumisia.
–Voi unohtua repliikkejä tai rekvisiittaa, mutta niistä opitaan. Yleensä tehdään koko vuosi yhtä esitystä, hän sanoo.
Kevään ohjelmistossa on mukana sekä klassikoita että uusia näytelmätekstejä.
Aikuisten ryhmä tuo lavalle William Shakespearen Kuinka äkäpussi kesytetään -näytelmän, jossa käsitellään vallan, rakkauden ja sukupuoliroolien teemoja.
Koko perheelle suunnattu Ihmemaa Oz vie katsojat Dorothy Gale’n seikkailuun, jossa matkakumppaneina ovat Variksenpelätti, Peltinen mies ja Leijona. Esityksen ohjaa Saija-Reetta Kotirinta ja sen tulevat katsomaan myös kaikki salolaiset kakkosluokkalaiset osana Kulttuurikasvatussuunnitelma Nappulan ohjelmaa.
Sarika Lipastin yhdessä nuorten kanssa käsikirjoittama Väärällä vuosituhannella puolestaan kertoo sisaruksista, jotka päätyvät 1990-luvulle ilman nykyteknologiaa.
Lisäksi ohjelmistossa on Sattumia, joka pohjautuu Daniil Harmsin absurdeihin teksteihin.
Kevään esitykset kytkeytyvät myös “Estradi on meidän – Teatterin toukokuu” -tapahtumaan, joka järjestetään yhteistyössä Salon kulttuuripalveluiden kanssa. Lippuja esityksiin voi ostaa Salon kaupungin verkkokaupasta tai ovelta.
Pekka Mäenpää
