Suomen merisäätiedotuksessa mainitaan Orrengrundin, Harmajan, Märketin, Kylmäpihlajan ja Nahkiaisen lisäksi muun muassa Kemin Ajos.
Tätä kirjoittaessani Ajoksessa on lämmintä vain 4,3 astetta, aamuyöstä oli käyty nollan pinnassa. Kaakkoistuulta neljä metriä sekunnissa ja näkyvyys yli 20 kilometriä, selkeää.
Muutama salolainen höristänee korviaan aina Ajoksen kohdalla. Salon Suomusjärven kirkonkylän Ajoksessa näkyvyys ei ehkä ole ihan kahtakymmentä kilometriä, vaikka selkeää olisikin. Se on nimittäin metsäinen suo Suomusjärven lounaispäässä Lukkarinpellon itäpuolella. Peruskarttaan se on merkitty nimellä Ajos.
Lukkarinpellon poikki virtaa pieni Ajoksenjoki, suon viereisessä on Ajoksenmäki ja sitä nousee jyrkkä maantiemäki Ajoksenahde.
Ehkä myös Kiskon Metsäkulmalla hieraistaan silmiä, kun radio väittää, että nyt jäänmurtaja Sampo avaa Ajokseen syväväylää. Iso-Kiskon Ajoksenlahdessa syväystä on vain vähän reilut kaksi metriä ja karikkoakin on, mutta lahdensuun leveys riittänee yhdelle jäänmurtajalle.
Ajoksenlahden rannalla kohoaa Ajoksenmäki ja sen länsipuolella levittäytyy alkuperäinen Ajos, peltoaukea, jonka laidalla on samanniminen talo.
Nimiarkiston kokoelmissa on lisäksi tietoa Suomusjärven Lemulan Ajos-nimistä. Lammasmäen itäpuolella on kaksi peltoa, Isoajos ja Pikkuajos.
Salon lähialueilla Ajos esiintyy Tammelan Torron kylässä, Lohjan puolella Sammatin Kaukolassa sekä Karjalohjan Ilmoniemellä ja Särkijärvellä pellonnimenä. Särkijärveltä mainitaan jo isonjaon kartoissa vuonna 1765 Ajoxenhaka ja Ajoxen Nitu. Karkkilan Ahmossa Ajos on niitty ja Vihdin Lankilassa peltoaukea.
Kemin Ajos on korkea saari ja syväsatama Kemin edustalla aivan Pohjanlahden perukassa. Itse saari on jäänyt sataman alle. Nimi mainitaan jo 1500-luvulla asuissa Aiuos, Aios ja Ajås.
Mitä yhteyttä voi olla Kemin edustan syväsatamalla ja korkealla saarella, suomusjärveläisellä suolla ja kiskolaisen järvenlahden pohjukalla? Merisään ja sataman syvyyden sijaan meitä kiinnostaa enemmän näiden paikkojen nimen historia.
Yleiskielessä ajos tarkoittaa paisetta, turvotusta ja märkäpesäkettä. Sen takana on ikivanha verbi ajaa merkityksessä turvota tai tulehtua. Ajaa-verbille on aikojen saatossa muodostunut monta merkitystä. Autoa voi ajaa, partaa voi ajaa, hirveä voi ajaa ja ajattaa, asioita voi ajaa tai vaikka ajaa moneen kertaan eli ajatella eri suuntiin. Vanhin merkitys liittyy riistan ajoon.
Ajos-nimien taustalla on sama ajamisen verbi mutta raivaamisen merkityksessä. Ajos on vanha hämäläinen viljelystermi, joka tarkoittaa kaskimaita ja niittyraivioita. Salon alueella esiintyy myös ajo, jonka levikki kertoo joko hämäläisten vaikutuksesta myös Perniössä ja Halikossa, tai sitten varsinaissuomalaisten omasta viljelystermistä. Sen levikki ei nimittäin ulotu Hämeeseen vaan Salon seudulle ja Tornionjokivarteen.
Hämäläisen murresanan esiintyminen sekä Salon alueella että Kemissä kertoo keskiaikaisesta eräkaudesta, hämäläisten erämaista ja erityisesti noiden entisten erämaiden asuttamisesta. Kun väestön määrä kristinuskon vaikutuksesta oli alkanut rautakauden jälkeen kasvaa rajusti, elantoa ei enää riittänyt koko väkimäärälle vanhoilla kotikonnuilla. Oli lähdettävä etsimään uusia seutuja, ensin metsästämään ja kalastamaan ja viimein raivaamaan peltoa.
Olen jo pidempään koonnut Salon seudulta paikannimiä, jotka valaisisivat alueen asutushistoriaa hämäläisten erämiesten ja uudisasukkaiden näkökulmasta.
Hämeeseen suoraan viittaavat paikannimet kuten Kuusjoen Hämäläinen, Perniön Hämeenkylä, Perttelin Kaivolan Hämeenkangas sekä Uskelan Hämmäinen ja Merikulman Hämeenkylä kertovat varsinaissuomalaisen eli siis suomalaisen asutuksen keskelle syntyneistä taloista tai kylistä, joiden nimeämiseen on riittänyt toiseus, erilaisuus. Noiden talojen asukkaat ovat poikenneet kantaväestöstä, olleet ehkä niitä hitaita hämäläisiä.
Hämäläisasutuksen selkeämpi todiste on kuitenkin hämäläisten perinteisesti käyttämät paikannimet tai nimityypit. Kiskon Ajoksen vieressä on muitakin kaskeamiseen viittaavia hämäläisperäisiä nimiä. Suoraan Ajoksen pellon laidalla on talonnimenä Murto, joka viittaa kaskeksi kaadettuun metsään. Hieman etelämpänä on Kytö, joka viittaa suosta raivattuihin viljelyksiin.
Murronkulmia kulmakunnan nimenä on ainakin Kuusjoen Kurkelassa, Kiskon kirkonkylän pohjoispuolella ja Someron Häntälässä, joka vielä keskiajalla kuului Uskelaan. Murto-nimien levikki kertoo hämäläisten vaikutuksesta Härkätietä pitkin aina Koskelle, Marttilaan ja Tarvasjoelle asti, mutta Uskelaan se ei ulotu Kuusjokea lukuun ottamatta.
Salon läntisemmissä osissa yleisimmät kaskimaahan viittaavat nimitykset lienevät perko ja sorto. Sorto-nimiä on kiinnostavasti vyöhykkeellä Vakka-Suomesta Varsinais-Suomen kautta keskiselle Uudellemaalle ja Perämeren rannoilla Vaasan seudulla ja Kokkolasta pohjoiseen sekä Pohjois-Karjalassa. Monella muullakin lounaissuomalaisella nimellä on hyvin samanlainen levikki, ja ne kertovat sekä pohjoiseen että itään Suomenveden pohjan kautta Karjalaan suuntautuneesta varsinaissuomalaisesta uudisasutuksesta. Salon seudulla Sorto- ja Sorro-nimet näkyvät ainakin Angelniemen Myllyperällä, Kiskon Haapaniemessä, Viiarissa ja Villikkalassa, Kuusjoen Impolassa, Muurlan Ruotsalassa, Perttelin Juvankoskella, Suomusjärven Laperlassa sekä Uskelan Haukkalassa ja Pukkilassa.
Perkaamiseen liittyvien satakuntalais-varsinaissuomalaisten Perko-nimien levikki ulottuu nykyisen Salon pohjoisosiin muttei enää Perniöön ja Kiskoon. Nimien vanha taivutusasu perko : pervon näkyy Kuusjoen Kurkelan Pervonmäen ja Muurlan Iloniemen Pervonmäen nimissä.
Varsinaissuomalaisiin kaskiviljelyksiin viittaavat myös sato-paikannimet, joista Halikon Vaskiolla on ainakin Jokisato ja Kivisato. Kuttilan Jokisato mainitaan asiakirjoissakin jo vuonna 1693 asussa Joxato. Kuusjoen Raatalassa Sato on laajan peltoalueen nimenä. Halikon ja Kuusjoen nimet ovatkin sitten sato-nimien levikin äärimmäistä kaakkoislaitaa, hämäläiskaskien reunalla. Läntisiä huhta-nimiä Salossa onkin sittenkymmenittäin: Haapahuhta, Hallahuhta, Heinhuhta, Heinähuhta, Isohuhta, Kullahuhta, Liinhuhta, Merihuhti, Mikonhuhta, Myllyhuhta, Raishuhta, Riihihuhta, Saarihuhta, Sakkohuhta ja Vahahuhta. Noin alkajaisiksi. Huhtaan viittaavat myös Huhtakorpi, Huhtalampi, Huhtaniitty, Huhtahaka ja Huhtinummi.
Vanha heimoraja näkyy hyvin näissä viljelysnimissä. Ne kertovat ehkä jyrkästäkin rajasta kahden heimon välillä mutta silti kahdenlaisen väestön rinnakkaiselosta.
Johanna Halonen
Kirjoittaja on suomen kielen opettaja ja asutushistoriallisen kielitieteen tutkija.
