Kymmenet ihmiset kokoontuivat keväällä Perttelin Juvankoskelle seuraamaan uuden opastaulun paljastusta ja kuulemaan alueen poikkeuksellisesta teollisuushistoriasta.
Runsas osallistujamäärä osoitti, että paikallinen historia kiinnostaa nykyäänkin vahvasti.
Salon seurakunnan Juvankosken kesäkodin pysäköintipaikan kupeeseen pystytetty opastaulu kertoo alueella 1800-luvulla toimineesta paperiruukista, joka oli yksi suomalaisen paperiteollisuuden varhaisista uranuurtajista.
Alueella voi kulkea vapaasti ja käydä tutustumassa historialliseen ympäristöön. Alue on ainoastaan yksityistilaisuuksien aikana varattu muuhun käyttöön.
Perttelin kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajan Kimmo Koiviston ja seurakunnan aluekappalaisen Suvi Laaksosen tekemän juhlavan paljastuksen jälkeen kahviteltiin Juvankosken kesäkodin salissa – rakennuksessa, joka on tiettävästi Suomen vanhin säilynyt puinen paperiteollisuuden tuotantorakennus.
Pitkän uran Ylen televisiouutisten uutisankkurina tehnyt Arto Nurmi kertoi kiinnostuneensa enenevässä määrin Juvankosken historiasta muutettuaan eläkepäivillään Pertteliin.
– Minua alkoi kiinnostaa, miksi tämä paikka on niin tuntematon ja miksi siitä on niin vaikea löytää tietoa, Nurmi sanoi.
Hänen suhteensa alueeseen ulottuu jo lapsuuteen.
– Isoisäni oli sahalla töissä, joten isäni työskenteli siellä myös. Tietysti kouluaikana rakennettiin täällä mökkiä ja muuta.
Nurmen mukaan Juvankoski jäi historian varjoon, vaikka sillä oli merkittävä asema suomalaisen paperiteollisuuden alkuvaiheissa.
– Kaikki tuntevat Fiskarsin ja Mathildedalin ja niihin liittyvän historian ja teollisuuden. Mutta myös tämä Juvankoski oli meidän paperiteollisuutemme keskeisiä alkuaikojen paperitehtaita.
Juvankosken paperiruukki aloitti toimintansa vuonna 1822, kun Kiikalan lasitehtaan puuhamies Jean Lignell haki luvan paperitehtaan perustamiseen. Paperia valmistettiin kosken rannalla noin 80 vuoden ajan.
Nurmen mukaan Juvankoski oli aikanaan samalla viivalla monien myöhemmin tunnetuksi nousseiden paperitehtaiden kanssa.
– Me kaikki tiedämme Tervakosken, Ahlströmit ja Tampereen paperitehtaat. Juvankoski oli alkuaikoina ihan samassa asemassa.
Paperin valmistus perustui tuolloin käsityöhön. Raaka-aineena käytettiin vanhoja tekstiilejä eli lumppuja, sillä puun käyttö paperin valmistuksessa ei ollut vielä yleistynyt.
– Lumppuja kerättiin pari kertaa vuodessa: lakanoita, pyyhkeitä ja vaatteita. Kierrätys ei siis ole mikään uusi asia. Paperinteko perustui silloin kierrätykseen, Nurmi kertoi.
Hänen mukaansa kirkolla oli keskeinen rooli tiedonvälittäjänä myös lumppujen keräyksessä.
– Keräyksistä kuulutettiin kirkoissa, jotka olivat aikansa tiedonvälittäjä. Kirkkohan on opettanut meidät myös lukemaan, Nurmi totesi.
Juvankosken paperi tunnettiin laadukkaana virastopaperina, jota toimitettiin muun muassa Turkuun ja Helsinkiin.
– Se oli erittäin kysyttyä virastopaperina. Ja edelleen nämä lumpuista tehdyt paperit ovat säilyneet arkistoissa erittäin hyvin, koska ne ovat niin kestäviä, Nurmi kertoi.
Teollistuminen ja koneellistuminen muuttivat kuitenkin paperinvalmistusta nopeasti. Puupohjainen paperi syrjäytti vähitellen lumppupaperin, investoinnit kasvoivat ja tehdas kärsi myös useista tulipaloista.
– Tehtaan kohtalo oli usein sellainen, että aina kun tehtiin uudistuksia, niin vähän ajan päästä se paloi, Nurmi sanoi.
Viimeinen suuri tulipalo tuhosi tehtaan vuonna 1902, eikä paperinvalmistusta enää käynnistetty uudelleen.
Paperitehtaan jälkeen alueella jatkui vilkas sahatoiminta aina vuoteen 1965 saakka. Lisäksi koskeen perustettiin 1920-luvulla Juvankosken Voima Oy:n sähkövoimalaitos, joka tuotti sähköä laajalle alueelle 1970-luvun lopulle asti.
– Tällä alueella on ollut paljon teollista toimintaa, ja sillä on ollut iso merkitys koko Salon seudulle, Nurmi muistutti.
Juvankoski muistetaan edelleen myös 1960-luvun suosituista kesäjuhlista. Vanhempi väki muistaa lisäksi sahan korkeat lautatapulit.
Nykyisin ruukkialue rakennuksineen kuuluu Salon seurakunnalle. Alue on kesäisin aktiivisessa käytössä, ja siellä järjestetään muun muassa saunailtoja ja seurakunnan tapahtumia.
Sinikka ja Jouko Utriainen kertoivat kahvipöydässä käyvänsä Juvankoskella säännöllisesti, etenkin saunailloissa.
– Nauttimassa.
Salon seurakunnan aluekappalainen Suvi Laaksonen haastatteli Arto Nurmea paperin merkityksen muuttumisesta kahdensadan vuoden aikana.
– Silloin paperi oli ylellisyystarvike, nykyään sen merkitys ei ole enää samanlainen.
Juvankosken alue on säilynyt poikkeuksellisen hyvin. Museovirasto on luokitellut sen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.
– Joen uoma on säilynyt hyvin sellaisena kuin se oli 1800-luvulla. Tämä rakennus, jossa nyt kahvitellaan, on säilynyt osana suomalaisten paperitehtaiden historiaa.
Nurmi kiitteli erityisesti hankkeen yhteisöllistä toteutusta.
– Tämä kaikki työ on tehty Pertteli-kytkennällä ja salolaisvoimin. Siitä olen erityisen ylpeä. Yhdessä saadaan paljon aikaan, kun ruvetaan tekemään.
Pekka Mäenpää
