Mathildedalissa sukelletaan kymmenen vuoden jälkeen jälleen 1930-luvun salakuljettajien maailmaan.
Teatteri Provinssin Mathildedalin kesäteatterin lavalle rakentama Pirturanta saa ensi-iltansa 3. heinäkuuta, ja esityksiä nähdään yhteensä 22.
Tarina sijoittuu kesään 1930. Pirtun salakuljetus Virosta Vörmsin saarelta käy vilkkaana, mutta pirtukeisari Einari Tryggin elämässä ongelmat kasaantuvat. Liiketoiminnan menestystä varjostavat perhetragediat, valtataistelu rikollisliigan sisällä sekä terveyden romahtaminen. Lopulta apu löytyy yllättävältä taholta.
Jore Penttisen kirjoittama ja Ville Witkan säveltämä Pirturanta on tekijöiden mukaan tragikoominen musiikkinäytelmä ja veijaritarina ajasta, jolloin salakuljettajista tuli kansan legendoja.
Kesäteatterin iloja on Suomen kesä. Luvassa lienee tänäkin kesänä paahtavaa aurinkoa, rankkasadetta ja kaikkea siltä väliltä. Mathildedalin kesäteatterissa katsojat saavat istua avoimen taivaan alla; näyttelijöiden käytössä on katettua tilaa lavasteiden takana.
Pirturannan Mathildedalin näytelmäkerhon version vuosina 2015–2016 nähneet pääsevät kokemaan tänä kesänä toisenlaisen esityksen.
Tuottaja Laura Kuisman mukaan tarkoituksena ei ollut tehdä samaa esitystä uudelleen, vaan rakentaa uusi tulkinta uuden työryhmän ja uusien lähtökohtien pohjalta.
Ohjaaja Simo Routarinne kuvailee työryhmää poikkeuksellisen taitavaksi ja kertoo seuranneensa uteliaasti, miten näyttelijät ovat rakentaneet omat roolinsa.
Hänen mukaansa näyttelijöiden tehtävänä ei ole vain lausua repliikkejä paikoillaan seisten.
– Ihmiset eivät normaalissakaan elämässä vain seiso ja puhu. Haluan, että näyttämöllä tapahtuu koko ajan jotain.
Ohjaajan mukaan tekstistä on löytynyt uusia tasoja, kun jokaiselle repliikille on etsitty syy juuri siinä hetkessä. Hän kuvailee esitystä ”tilkkutäkiksi, hedelmäsalaatiksi ja aikuisten huvipuistoksi”. Mukana on hersyvää komediaa, romanttisia hetkiä ja koskettavia kohtauksia.
– Tämä on feministinen raittiusnäytelmä. Todella hauska ja samalla koskettava.
Näytelmä näyttää myös alkoholin varjopuolia ja sen vaikutuksia perheisiin. Pirtutrokarista ei ole tehty puhdasotsaista sankaria.
– Tämä meidän pirtukuninkaamme on yksi maailman huonoimmista isähahmoista, joita teatteri on nähnyt. Se on ihan antisankari, surkimus, ohjaaja Routarinne maalailee.
Hän kertoo lähteneensä projektiin kuten pieneen paikalliseen kesäteatterituotantoon yleensä lähdetään. Lukuharjoituksissa käsitys kuitenkin muuttui.
Työryhmän vahva yhteishenki mahdollistaa sen, että näyttelijät uskaltavat kokeilla ja heittäytyä.
– Ihmiset näyttävät olevan onnellisia ja vapautuneita rooleissaan.
Käsikirjoittaja Jore Penttinen seurasi Pirturannan läpimenoa ensimmäistä kertaa juuri ennen lehdistöpäivää.
Kirjailijan mukaan näyttelijät olivat sisäistäneet roolinsa niin vahvasti, että vartin jälkeen hän unohti katsovansa kesäteatteriharjoitusta.
– Nämä ihmiset elivät sitä tarinaa, Penttinen sanoi.
Erityisesti näytelmän toinen puoliaika teki vaikutuksen.
– Loppukohtaus oli upea.
Näyttelijät kiittelivät käsikirjoitusta ja ohjaajaa siitä, että lähes jokainen hahmo saa mahdollisuuden kehittyä. Kaikkiin rooleihin paneudutaan kunnolla, oli kyseessä sitten suuri tai pieni osa.
Mathildedalissa monessa kesäteatteriproduktiossa mukana ollut Riikka Koli kertoi jännittäneensä aluksi Routarinteen improvisaatiota hyödyntävää työskentelytapaa, mutta yllättyneensä positiivisesti.
– Olen löytänyt itsestäni uusia puolia. Työskentely on ollut kannustavaa.
Vanhinta pirtukeisari Einari Tryggin lapsista näyttelevä Wilma Westerlund kuvailee omaa hahmoaan päättäväiseksi ja jääräpäiseksi tytöksi, joka on joutunut kantamaan vastuuta nuoremmista sisaruksistaan pienestä pitäen.
Säveltäjä Ville Witka kertoi Pirturannan musiikin syntyneen toistakymmentä vuotta sitten hänen haaveestaan säveltää salakuljetusnäytelmä.
Pätkän näytelmästä nähnyt Witka oli innoissaan huomatessaan Laura Kuisman sovitusten olevan kovasti erilaisia kuin alkuperäisessä näytelmässä.
Pekka Mäenpää
