Salo tunnetaan nykyisin ruukkikylistään, kansallispuistoistaan ja torstaitoreistaan.
Suomen hipstereimmäksi paikaksi tituleerattuja ruukkikyliä on kutsuttu niin Suomen Manhattaniksi kuin Pariisiksikin. Mistä tulee nimi Teijo? Entä kuka Matilda on saanut ikuistettua nimensä Mathildedalin nimeen?
Salon alueen ensimmäinen rautaruukki perustettiin Perniön Koskelle, jossa oli masuuni eli raudansulatusuuni ja kaksi kankirautavasaraa jo vuonna 1679. Se oli toiminnassa alle kaksikymmentä vuotta, sillä työt lopetettiin jo vuonna 1697 sysien eli sulatukseen tarvittavan pajahiilen puutteen takia. Siihen soveltuvaa puutavaraa ei ollut saatavilla riittävästi. Ennen isoavihaa eli suurta Pohjansotaa siellä valmistettiin vielä joitakin tykinlavetteja Ruotsin armeijan käyttöön.
Vuonna 1686 silloinen Turun ja Porin läänin maaherra Lorenz Creutz perusti rautaruukit Perniön Teijoon, Hummeldaliin ja Kirjakkalaan. Näistä Kirjakkalan ja Teijon nimet ovat ilmeisen vanhaa perua.
Kirjakka-nimet on yhdistetty joko rautakautiseen, niin sanottuun omaperäiseen miehennimeen Kirja tai keskiaikaisiin ortodoksisiin nimiin Kyrillos tai Cyriacus. Kylännimi mainitaan vuoden 1540 maakirjassa asussa Kijrackala ja vuonna 1580 asussa Kijriackala. Sana ’kirja’ on alun perin tarkoittanut koristetta tai kuviota, jotain kirjavaa, joten henkilönnimenä se voisi viitata esimerkiksi näkyvään syntymämerkkiin.
Paikannimistössä Kirjakka näkyy Perniön lisäksi Lempäälässä Hauralan Kirjakan talon, Petäjävedellä Ylä-Kintauden Kirjakanmäen ja Kuhmossa Vieksin Kirjakankankaan, Kirjakanvaaran ja Kirjakansuon nimissä. Myös Perniön Kirakkaa on pidetty joko vanhana Kirjakka-nimenä tai Kirjakkalan tytärkylänä.
Teijo on vanhojen asiakirjamerkintöjen perusteella alun perin joen nimi. Se mainitaan jo vuonna 1378 asussa Tyijoki ja seuraavana vuonna asussa Tiyocke, jolloin asiakirjoihin on merkitty Suomenniitty eli Finna engh vidh Tiyocke. Nimi on yhdistetty myös skandinaaviseen henkilönnimeen Tyko, mutta joki-loppuinen nimi näyttäisi vanhemmalta ja loogisemmalta.
Teijon ruukin ja entisen Teijon säteritilan vieressä on myös Talonpojanteijo eli Bondtykö, varsinainen Teijon kylä, jonka läpi kulkeva Östringinoja voisi olla tuo alkuperäinen Tyijoki. Ruukin ja Teijon säterikartanon puolta on vastaavasti kutsuttu Herrateijoksi (Herre Tyke 1635), ja senkin läpi laskee virtavesi, jonka vesivoimaa on hyödynnetty ruukin voimanlähteenä. Kumpi niistä on oikea Tyijoki, kylän vai ruukin läpi virtaava?
Hummeldal eli nykyisin Mathildedalina tai Matildana tunnettu entinen rautaruukkialue on toiminut kankirautatehtaana sieltä 1680-luvulta lähtien, mutta nimi Mathildedals Bruk mainitaan ensimmäisen kerran vasta vuoden 1852 rippikirjassa. Aiemmin paikka tunnettiin siis nimellä Hummeldal tai suomalaisittain Hummeltaali.
Uusi nimi Mathildedal annettiin silloisen tehtaanomistajan Viktor Zebor Bremerin toisen vaimon, vapaaherratar Ottiliana Mathilda Rehbinderin (1825–1900) mukaan.
He avioituivat vuonna 1850, ja heidän kolmesta pojastaan vain nuorimmainen Uno Otto Bremer eli aikuiseksi. Otto Wladimir kuoli alle vuoden ikäisenä ja Harald Constantin viisivuotiaana. Viktorin ensimmäinen vaimo oli Suomen ensimmäisen arkkitehdin, italialaissyntyisen mutta Tukholman taideakatemiassa opiskelleen Carlo Bassin tytär Agnes Charlotta Bassi (1816–1849). Appiukko Bassi tunnetaan muun muassa Wiurilan kartanon arkkitehtina. Hän suunnitteli myös Halikon keskiaikaisen kirkon nykyisen ulkoasun.
Vanha nimi Hummeldal näkyy edelleen Mathildedalin edustalla Hummelfjärdenin nimessä sekä osoitenimissä Hummeltie ja Hummelkuja. Vaikka ruotsin sana hummel tarkoittaa kimalaista, Hummel- ja Humla-paikannimet viittaavat humalakasvin viljelyyn. Salon alueella Särkisalon Gråbölessä on Hummelvikin lahti ja sen rannalla samanniminen talo.
Toinen humalanviljelyyn viittaava nimi on Perniön Aimontappo, jossa suomen kielen sana tappo viittaa juuri humalaviljelmään. Se ei siis viittaa riihen tappamiseen eli viljan puimiseen varstalla lyömällä eikä muuhunkaan tylpällä esineellä suoritettuun toimintaan. Kemiönsaaren Västanfjärdin kylännimi Tappo perustuu samaan humalatarhan nimitykseen.
Salon teollistumisen historiassa Kiikalan Johannislundin ja Perttelin Inkereen lasitehtaat ovat jääneet rautaruukkien varjoon. Johannislundin lasitehdas perustettiin vuonna 1813 Kiikalaan Hidoisenpyölin rälssitilan maille. Hyyppäränharjun hiekka soveltui erinomaisesti lasin raaka-aineeksi ja sulatukseen tarvittavaa puuta oli riittävästi. Tehtaan perustaja, viraton vänrikki Johan Berndt von Torcken nimesi tehtaan itsensä mukaan ensin Johannilundiksi ja vähän myöhemmin Johannislundiksi.
Sekä Mathildedal että Johannislund ovat niminä aikakautensa tuotteita ja selkeää imagonrakennusta, brändäystä. Nimimuotiin kuuluivat romanttiset lundit, dahlit, borgit ja bergit, vaikka lähellä ei olisi ollut minkäänlaista lehtoa, laaksoa, linnaa, vuorta tai edes kukkulaa. Samaan nimimuotiin liittyy myös Muurlan Eriksbergin kartano, joka on muodostettu jo 1680-luvulla yhdistämällä useita vanhempia tiloja. Suomeksi kartanon nimi on suorastaan lakoninen Koski viereisen Ruotsalanjoen kosken mukaan.
Ruotsinkielisen nimensä se on saanut luultavasti siellä asuneesta kymmenen lapsen isästä, Suomen sodan majurista Erik Johan von Willebrandtista, joka omisti talon vuosina 1789–1837. Itse nimi Eriksberg mainitaan ensimmäisen kerran vasta parikymmentä vuotta Erik Johanin kuoleman jälkeen vuonna 1857.
Johanna Halonen
Kirjoittaja on suomen kielen opettaja ja asutushistoriallisen kielitieteen tutkija
salostanimittain@gmail.com
