Kirakan kesäteatterin ympäristö taipuu vuosittain moneen. Nyt 40-vuotisjuhlavuottaan viettävä piskuinen perniöläinen teatteri on napannut käsiteltäväkseen lastennäytelmien klassikoihin lukeutuvan Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa -näytelmän.
Tarinan alussa Liisa kohtaa kotinsa lähellä valkoisen kanin, jota hän lähtee jahtaamaan. Hetken seurattuaan kania Liisa putoaa kaninkoloon ja päätyy Ihmemaahan. Ihmemaassa tapahtuukin sitten vaikka ja mitä. Kreisikatti, Hullu Hatturi, Hertta-kuningatar ja monet muut enemmän tai vähemmän erikoiset hahmot vievät Liisan monenmoisiin seikkailuihin ja tilanteisiin.
Ja kyllä, Disney-version nähneet saattavat miettiä hahmojen nimiä. Tämä ei nimittäin ole sama versio kuin esimerkiksi tunnetuin Disneyn piirrosanimaatio, ja sitä myöten myös hahmojen nimet ovat kirakkamaistettuja. Kuten suurelta osin koko näytelmäkin.
1800-luvun lopulla alun perin kirjoitettu teksti on päivitetty ohjaaja Lisamaria Markulan toimesta monella tapaa tähän päivään, vaikka taustalla toki ovat Lewis Carrollin souturetkillään tosielämän Liisalle, Alice Liddellille, ja tämän sisaruksille kertomat erikoiset tarinat. Alkuperäinen tarina on auttamatta vanhentunut, samoin osin tunnetuin Disney-versiokin. Modernit höyryveturit eivät vuonna 2026 enää ole kovin moderneja. Tilalle on kirjoitettu kyborgeja ja Wolt-kuski, näin pari esimerkkiä mainitakseni. Pienet paikalliset mausteet saavat katsojan hymähtämään myös vienosti.
Ennakkojuttujen ja käsiohjelman sekä ohjaajan puheiden perusteella käy ilmi, että tekstiä on tuotu alkuperäisestä rutkasti tähän päivään ja tähän hetkeen. Kirakan kesäteatterin kaikkien aikojen suurin työryhmä on myös saanut tuoda omia ajatuksiaan Markulan dramatisointiin niin runsaiden populaarikulttuuriviittausten kuin musiikin sekä erilaisten meemeistä ja muista yhteyksistä tuttujen sutkautusten muodossa. Jos tähän väliin saa tuoda pienen viittauksen urheilumaailmaan, niin Nuori Suomi -mentaliteetti on vahvasti läsnä: kaikki ovat saaneet pelata.
Tästä päästään ehkä Kirakan kesäteatterin Liisa Ihmemaassa -näytelmän suurimpaan ongelmaan. Jos alkuperäinen tarina – siis se 1800-luvun lopulla kirjojen kansiin taltioitu – ei ole niin sanotusti selväpäinen, niin tässä versiossa sitä sekoitetaan entisestään vielä vaikka millä. Voisi melkein puhua TikTok-sukupolven versiosta, jossa näyttämölle tuodaan erikoisten hahmojen ja heidän tekemistensä lisäksi vielä Kummelia, Taru sormusten herrasta, Star Warsia ja vaikka mitä suosittujen elokuvien viittauksia hengästyttävällä tahdilla.
Toisin sanoen mukana on paljon kaikkea, ja katsojana alkaa kaivata punakynää kaikkien ideoiden mukaan ottamiseen. Omat hauskuutensa katsojalle toki tuovat kyseiset viittaukset, mutta palvelevatko ne itse näytelmää kuinka pitkälle? Miten esimerkiksi viittaukset Darth Vaderiin ja Pertin nimipäiviin uppoavat näytelmän kohdeyleisöön? Toisaalta niillä halutaan varmasti viihdyttää myös katsomoon lapsia tuoneita vanhempia.
Less is more, ja niin olisi paikoin ollut nytkin.
Tämä tapa ja tyyli tehdä näytelmää on takuuvarmasti työryhmälle mieluisa. On varmasti ryhmähenkeä nostattavaa, kun ideoita on annettu luvan kanssa kertoa ja ne ovat päätyneet myös Kirakassa nähtävään Ihmemaahan. Hyvä henki ryhmässä heijastuu tekemiseen, mikä on harrastajatasolla teatteria tehtäessä kuitenkin ehkä se kaikkein tärkein syy tehdä ja päästä toteuttamaan itseään.
Näytelmän lavastus- ja puvustustiimi on saanut Kirakan ympäristön vahvasti Ihmemaan henkiseksi. Psykedeeliset maalaukset, pitkin Kirakkaa asetellut kivat yksityiskohdat näytelmän hengen mukaisesti sekä vahvasti steampunk-henkinen puvustus on toteutettu hienosti, eikä jätä epäselväksi, mistä on kyse.
Ja tämä kilpikonna-asuun pukeutunut pikkukonna: toivon, että jatkat teatteriharrastusta vielä tästä eteenpäinkin, koska tekemistäsi oli ilo katsella.
Muuten meille kriittisimmille teatterikatsojille toivon piipullisen samaa kuin Filosofitoukalle. Tarinasta löytänee tällöin vahvemman punaisen langan kuin nyt auringon kyllästämässä kesäteatterikatsomossa Liisa Ihmemaassa -ensi-illassa.
Kimmo Lehto
Rooleissa: Alisa Kärkkäinen, Linne Loimovuori, Isla Lehmuskoski, Nessa Johansson, Milla Rauma, Henrik J. Alm, Hannele Kivikoski, Vellamo Syrjälä, Oona Virtanen, Margarita Skladnova, Stella Olsbo, Janne Niinivirta, Peter Curpen, Venni Nikula, Hilda Suvila, Milda Kerola, Emilia Laakkio, Vilma Luoto, Ferra Laine, Frida Reiman, August Vesand, Elvis Mäkikokko, Tiina Suokorpi, Antti Laine, Eeli Hämäläinen, Stefan Curpen.
Ohjaus ja dramatisointi: Lisamaria Markula, Koreografiat: Alisa Kärkkäinen, Milla Rauma, Vellamo Syrjälä, Musiikin sovitus: Milla Kerola, Grafiikka ja valokuvaus: Jenny Sainio, Puvustus – ja tarpeistosuunnittelu: Hannele Kivikoski, Puvustuksen toteutus: Hannele Kivikoski, Helena Saalop, Inga Lindström, Tarpeiston toteutus: Hannele Kivikoski, Hanna-Kaisa Sulavuori-Kettula, Kia Wilenius, Henna Lindberg, Inga Lindström ja kesätyöntekijät, Lavastussuunnittelu: Hanna-Kaisa Sulavuori-Kettula, Hannele Kivikoski, Lisamaria Markula, Lavastuksen toteutus: Hanna-Kaisa Sulavuori-Kettula, Rami Lehmuskoski, Kia Wilenius ja kesätyöntekijät, Päähineiden toteutus: Hannele Kivikoski, Inga Lindström, Kia Wilenius ja Henna Lindberg.
