Hella Wuolijoen salanimellä Juhani Tervapää kirjoittama Niskavuoren naiset oli ensimmäinen näytelmä sittemmin Niskavuori-sarjaksi muodostuneessa viisiosaisessa teossarjassa. Kronologisesti se on sarjan kolmas osa, eikä Wuolijoki alun perin edes suunnitellut kirjoittavansa aiheesta enempää kuin yhden näytelmän. Niskavuoren naisten ensi-ilta oli Helsingin Kansanteatterissa vuonna 1936, ja jo vuonna 1938 filmattiin ensimmäinen elokuvaversio.
Näytelmä herätti suurta kiinnostusta myös Suomen muissa suurissa teattereissa, kuten Turussa, Tampereella ja Viipurissa. Huomionarvoista on, että maan ykkösnäyttämölle Kansallisteatteriin se ei kelvannut. Vasta sarjan ajallisesti ensimmäinen osa, Niskavuoren nuori emäntä, sai kantaesityksensä siellä vuonna 1940. 1930-luvun Suomessa Niskavuoren naisten moraalikäsityksiä ja poliittista ajattelua pidettiin vapaamielisinä, ja ne aiheuttivat kipakkaa keskustelua, mikä nykypäivänä tuntuu hämmentävän koomiselta.
Niskavuori-näytelmiä on kohta sadan vuoden ajan analysoitu ja myös säännöllisin väliajoin esitetty sekä ammatti- että harrastajateattereissa. Niissä kuvatun sukupuolten, sukupolvien ja sosiaaliryhmien välisen jännitteen on sanottu kiinnostaneen tutkijoita ja kriitikoita vuosikymmenestä toiseen. Mielestäni syy näytelmien suosioon on paljon yksinkertaisempi: suuret ja väkevät tunteet, jotka meitä ihmisiä järisyttävät yhä edelleen. Klassikoksi ei päästä ihan turhan päiten!
Niskavuoren naisten tarina lienee tuttu useimmille teatterikatsojille. Aarne Niskavuori on suvun perinteitä noudattaen nainut rahaa taloon, ja on avioliitossaan onneton. Talon vanha leskiemäntä Loviisa on aikoinaan myös tuonut runsaat myötäjäiset mukanaan ja joutunut kestämään miesvainajansa ryyppäämisen ja syrjähypyt. Katkeroitumisen sijaan Loviisa on päättänyt, että tärkeää on talo ja perhe, eikä niitä ole syytä horjuttaa jonkin niin joutavanpäiväisen asian kuin rakkauden tähden. Koulun uusi nuori opettajatar Ilona mullistaa kuitenkin perinteisen asetelman.
Paimion Teatterissa ulkoiset puitteet ovat aina kohdallaan. Lassi Turve tiimeineen on rakentanut toimivan lavastuksen: Niskavuoren sali näyttää juuri siltä kuin kuuluukin, ja Ilonan huone koululla on kekseliäs, etenkin kun sen ikkunasta kuljetaan melkein enemmän kuin ovesta. Myös Mari Mäntylän puvustus sopii näytelmän henkeen. Erityismaininta kuuluu Ilonan kauniille housupuvulle, joka aiheuttaa kylällä pahennusta opettajattaren saapuessa.
Niskavuoren maailmaa ei oikein voi modernisoida menettämättä sen viehätystä, eikä sitä oltu tehty Paimiossakaan – oikeastaan päinvastoin. Varsinkin alun replikointi toi mieleen vanhat Suomi-filmit. Sen sijaan ohjaaja Marja Vuori olisi käsikirjoitusta sovittaessaan voinut lyhentää sitä reippaasti. Näytelmä on hidastempoinen, eikä väliaikoineen kolme tuntia kestävä esitys onnistu pitämään jännitettä yllä. Ilmeisesti ohjaaja on erityisesti halunnut tuoda naisten oikeuksia esiin, mutta se olisi onnistunut vähemmälläkin toistamisella.
Niskavuoren naiset on nimensä mukaisesti naisten näytelmä. Hyviä naisrooleja on paljon, mutta mitenkään helppoja ne eivät ole. Varsinkin vanhan emännän roolissa on nähty monia ikonisia suomalaisia näyttelijöitä, joten oman tulkinnan löytäminen on varmasti vaikeaa. Anne Sarlin-Rauhala on kokenut tekijä, joka toisella puoliajalla tavoittaa myös emännän kovettuneessa sydämessä piilevän herkkyyden. Anni Salomaa tuo näyttämölle juuri sen saman raikkaan tuulahduksen kuin roolihahmonsa Ilona kylään saapuessaan. Alina Kilpinen tekee Anna-Liisan roolinsa hyvin, mutta hänen hahmonsa on puhetyyleineen päivineen kuin jostain toisesta maailmasta.
Samuli Turusen säveltämää musiikkia olisi mielellään kuullut enemmänkin. Sekä Anni Salomaalla että Martan roolissa nähtävällä Jannu Hytösellä on erittäin kauniit äänet, ja he laulavat vaikeahkot laulunsa erinomaisesti. Siitä kiitos kuuluu myös lauluvalmennuksesta vastanneelle Saana Murtojärvelle. Pasi Ketolan äänisuunnittelu oli jälleen osaavaa ja ammattitaitoista: katsojakin ehti jo luulla käen kukuntaa aivan aidoksi!
Elina Koskinen
Rooleissa: Anne Sarlin‑Rauhala, Lassi Turve, Jannu Hytönen, Anni Salomaa, Alina Kilpinen, Arto Salo, Päivi Laakso, Harri Vuorela, Arto Pasio, Eliel Lehtinen, Valpuri Seikkula, Maritta Hytönen, Marjut Ruusumo, Enni Vuorela, Sulav Muhammed, Maija Rintola, Sami Olander, Esteri Seikkula, Nelli Kalve, Ilona Kanervo, Tinya Granlund, Linnea Kärkäinen.
Ohjaus ja sovitus Marja Vuori | Apulaisohjaajat/harjoituskuiskaajat Pia Poikonen ja Johanna Johnsson-Jalo
Sävellys Samuli Turunen | Lauluvalmennus Saana Murtojärvi | Äänisuunnittelu ja äänentoistovastaava Pasi Ketola | Teknikot Jere Saaristo ja Niko Aaltonen
Puvustaja Mari Mäntylä | Puvustustiimi Monika Turve | Maskeeraus Jannu Hytönen | Lavastevastaava Lassi Turve | Lavastetiimi Japi Intonen, Jukka Erinko, Jari Hytönen, Riia Tuisku, Milja Tuisku ja Jannu Hytönen | Tarpeistokoordinaattori Johanna Johnsson-Jalo | Tarpeistotiimi Mari Mäntylä, Päivi Laakso, Sami Olander, Pia Poikonen ja Kaisa Hänninen
Lipunmyyntivastaava Sari Kuosmanen | Kesälipunmyyjä Hanna Mehto | Buffetvastaava Mervi Kuusela |Tuottaja Sebastian Allén | Kuvaaja Jan Sundman | Videokuvaaja Kari Lehto
