Maitolaituri ja maitotonkat tervehtivät tulijaa Nostalgiamuseon portilla Marttilassa.
Kuten usein ennen, myös linja-autopysäkki on maitolaiturin luona, ja pysäkin haalistunut sinivalkoinen kyltti soittaa kaukaista kelloa menneisyydestä. Kauppa-autoakin taidettiin joskus odotella samantapaisessa paikassa, joten nostalgia valtaa mielen kuin itsestään.
Aila Aumala perusti Nostalgiamuseon Marttilaan vuonna 1999.
– Olen kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, ja minulla oli Tuurissa puolisoni kotitilan mailla vastaavantyyppinen museo kolmen vuoden ajan. Kun puolisoni sitten kuoli, päätin lähteä maailmalle. Olin käynyt aiemminkin Marttilassa, ja sattumoisin täällä oli siihen aikaan kunnanjohtajana Juhani Tynjälä, joka oli kotoisin samoilta seuduilta kuin minä. Hänen avullaan löysin täältä tarkoituksiini sopivan vanhan, jo hieman rappeutuneen pientilan, ja siitä lähti museo syntymään.
Tilalla ei alun perin ollut juuri muuta kuin autiota pihamaata ja peltoa, mitä ei nyt rehevän vehreyden keskellä uskoisi.
– Olen istuttanut nämä puut ja pensaat, ja kovasti levinneestä revonherneestä on annettu taimia pitkin Varsinais-Suomea.
Museon alkuperäinen esineistö on peräisin sekä Aila Aumalan että hänen puolisonsa kotipaikoista, joita on asutettu monen sukupolven ajan.
– Sittemmin tavaraa on tarjottu viikoittain, jopa ulkomailta asti, kertoo Aila ja esittelee kauniisti koristeltua puista rasiaa.
– Sveitsissä jo vuosikymmeniä asunut suomalainen rouva lähetti nämä isänsä sota-aikana tekemät puhdetyöt tänne meille. Saatesanoina oli, että nämä kuuluvat Suomeen.
Nostalgiamuseossa on useita rakennuksia ja halleja, joista suurimman osan Aila on rakennuttanut.
– Täällä on periaatteena, että lapiot ja tekstiilit eivät ole sekaisin!
Vaikka tavaraa on valtavasti, traktoreista ja erilaisista koneista vanhoihin leluihin ja 1920-luvun hattunäyttelyyn asti, kaikella on oma paikkansa. Traktorihallissa on räsymatot lattialla.
– Yksi miesryhmä kurkisti halliin ja kysyi huolestuneena, että pitääkö ottaa kengät pois. Ei tarvinnut, on vain miellyttävämpää kävellä, kun lattialla on matot.
Museon jokaisella esineellä on oma tarinansa, ihan kirjaksi asti. Aila Aumala on yhdessä Anja Välimäen kanssa kirjoittanut jo vuonna 2005 kirjan Kaipuu eiliseen – Nostalgiamuseon tarina.
– Nyt sille pitäisi jo kirjoittaa jatkoakin. Museomme on ollut esillä myös Ylen Salatut museot -sarjassa, joka saattaa edelleen löytyä Areenasta. Wenzel Hagelstam kävi täällä kuvaamassa Antiikkia, antiikkia -ohjelmaa, ja vuonna 2018 täällä filmattiin elokuvaa Aino.
Aila Aumala bongailee tuttuja tavaroita ja koneita vanhoista suomalaisista elokuvista.
– Meillä on esimerkiksi itseluovuttava elonleikkuukone, jollaista Tauno Palo ajaa yhdessä Niskavuori-elokuvassa.
Yksi mielenkiintoisimmista esineistä on kehyksissä oleva kangasnenäliina, joka on painettu mainostamaan olympialaisia ja jossa on vuosiluku 1940. Paitsi että olympialaiset järjestettiin Helsingissä vuonna 1952.
– Alun perin olympialaiset piti järjestää Suomessa jo vuonna 1940, mutta sitten tuli naapuri eli syttyi sota.
Museossa on opastamassa myös Timo Toijala, jolla on omakohtaisia kokemuksia esillä olevasta vanhasta urkuharmonista.
– Soitin tuli meille Koskelta TL, jossa olen käynyt kouluni. Tunnistin sen heti: olin seissyt nurkassa arestissa urkuharmonin vieressä!
Aila teki työuransa pääkaupunkiseudulla Suomen Standardisoimisliiton palveluksessa vastaten myynnistä ja markkinoinnista. Päätyönsä ohessa hän suunnitteli ja valmisti käsistään kätevänä neuleita Eeva Neule -lehteen. Erään kerran hän oli tilannut italialaisen Annabella-lehden tutustuakseen sen sisältöön, ja lehden kannessa oli näyttelijä Monica Vitti yllään ihana vaaleanpunainen mekko.
– Sellainen oli ehdottomasti saatava, ja niin sitten ompelin aluspuvun ja virkkasin yläosan, hihansuiden ja helman somisteet. Puku oli vain kerran yllä.
Nyt ihastuttavan kaunis mekko toimii katseen välittömänä vangitsijana museon vaatteita esittelevässä luhdissa.
Museo on Aila Aumalan elämäntyö.
– Minulta on kysytty, kuinka paljon tässä on henkilökuntaa, ja hämmästys on suuri, kun olen kertonut, että yksi. Vuonna 2025 on perustettu yhdistys Nostalgiamuseo Aila Aumala ry, jolla on seitsemänhenkinen hallitus. Nyt hallituksen jäseniä, kuten Timo Toijalaa, perehdytetään museon esineistöön.
Yksi toivomus Aila Aumalalla on tulevaisuudelle.
– Toivon niin sydämeni pohjasta, että museon toiminta jatkuisi. Tähän on satsattu paljon.
Elina Koskinen
