Näytelmäpiiri Suonäpit juhlii tänä kesänä monesta syystä. Eletään pandemia-ajan jälkeistä uutta arkea, eikä näytelmien esittämiselle ole enää estettä. Tämän lisäksi Suonäppien perustamisesta Suomusjärvellä on kulunut vaikuttavat 40 vuotta.
Kesän uusi näytelmä on aiheeltaan niin teatteriporukkaa kuin yleisöä lähelle tuleva. Aivan pihalla -näytelmä kertoo nimittäin kesäteatterinäytelmän tekemisestä.
-Meillä on ollut edellinen kerran näytelmä vuonna 2018. On tässä jo monta vuotta ehtinyt vierähtää välissä. Mutta nyt on porukkaa paikalla enemmän kuin osattiin ajatellakaan, päivittelevät näytelmän käsikirjoittaja ja ohjaaja Arto ”Nipa” Nieminen sekä Suonäpit ry:n puheenjohtaja Iira Lucenius.
Nieminen ja Lucenius kertovat, että juhlavuoden kunniaksi haluttiin ottaa yhteyttä kaikkiin Suonäppien näytelmissä vuosien kuluessa mukana olleisiin. Moni teatteriharrastaja on muuttanut työn tai opiskelujen perässä pois lähiseudulta, joten viime vuosien näyttelijäkaarti on ollut pienen puoleista. Siksi innokkaiden osallistujien määrä – seitsemäntoista entistä ja nykyistä näytelmäpiiriläistä – yllätti.
-Näin monelle näyttelijälle ei ole juuri valmiita kesäteatterinäytelmiä tehty. Mielessä oli kuitenkin pyörinyt jonkinmoinen aihio teatterin tekemistä koskevasta omasta näytelmästä jo jonkin aikaa, joten lähdin työstämään siitä. Sitten kävikin niin, että yhdestä kohtauksesta tuli poikkeuksellisen pitkä, kaksikymmentäviisi sivua, kun yleensä tämmöiseen mittaan mahtuu neljä kohtausta. Tätä sitten aikansa ihmeteltiin, että miten saamme tämän toimimaan, mutta lopulta kaikki osui kohdilleen. Tällä hetkellä olen todella tyytyväinen kokonaisuuteen, Nieminen kertoo ja kehuu näyttelijöitä hyvästä työstä.
Eli kuten kuvitella saattaa, Aivan pihalla -näytelmässä on keskiönä kaikki se, mitä kesäteatteriesityksen tekemiseen kuuluu: murhe vuorosanojen ulkoa muistamisesta, arvelut harjoituksiin ehtivistä näyttelijöistä. Näytelmän nimi itsessään kuvaa siten niin taivasalle sijoittuvaa kesäteatterimiljöötä kuin kypsyvän näytelmän työstöprosessia – ison osan ajasta niin näyttelijät kuin ohjaaja ovat ”melkoisen pihalla”.
Tarina on hyvin todenmukainen, mutta noudattaa silti perinteisen kesäteatteriesityksen tapaan draaman rakennetta. Romantiikkaa ja ihmissuhdekuvioita löytyy, samoin huumoria. Komediaesityksestä ei kuitenkaan ole kyse.
-Näytelmässä on monipuolisesti musiikkia, lähinnä suomenkielistä. On myös kohtauksia, joissa kuullaan esimerkiksi klassista musiikkia. Sovitukset ja kolme uutta sävellystä on tehnyt paikallinen alan ammattilainen, muusikko Samuli Jokinen. Mutta myöskään musiikkinäytelmä tämä ei silti ole, Nieminen tarkentaa.
Luceniuksen ja Niemisen mukaan näytelmä sopii kaiken ikäisille. Roisia kiroilua tai päihtynyttä menoa ei esityksessä nähdä. Tarinan tarkoitus on olla yleisölle ikään kuin ”kurkistus sisään teatterimaailmaan”, sille puolelle, jota katsoja ei yleensä näe.
Suonäppien pitkä historia saattaa saada päätöksensä tämän näytelmän myötä. Käsikirjoittaja Arto Nieminen jatkaa:
-Teatteriharrastus vie aikaa. Tekijöitä ei välttämättä riitä luotsaamaan näytelmiä arjen muiden kiireiden myötä. Aika näyttää miten käy. Tämän vuoksi myös nämä jatkuvuuden kysymykset ovat tämän kesän teatterinäytelmän tarinassa läsnä, hän pohtii.
Ajatuksia aiheesta löytyy myös teatteriyhdistyksen alkuperäisjäseniltä. Urpo ”Upi” Heinonen, Ulla Lintula ja Juhana Manner ovat olleet mukana piirin näytelmissä jo 1980-luvulta saakka.
-Minä ja Ulla olimme perustamassa Suonäppejä silloin 1982. Ja Juhana tuli mukaan Kansalaisopiston kautta ohjaamaan meitä. Siitä se sitten lähti, Heinonen kertoo.
Manner puolestaan haluaa korostaa, kuinka häntä viehätti näytelmäpiirin toiminnassa erityisesti se miten eri alojen ihmisiä – bussinkuljettajaa, bensa-asemanpitäjää ja montaa muuta – näkee ensin varsinaisessa työssään ja seuraavassa hetkessä he kokoontuvat kaikki osaksi samaa teatterimaailmaa.
Suonäppien vuosiin on mahtunut monia monituisia näytelmiä ja ne kaikki löytyvät taltioituina nauhalta. Myös esiintymislavalla on ollut useampi eri paikka.
-Alkujaan meillä oli esiintymispaikkana Lahnajärven ja Kettulan kulmilla ”sorakuoppa”, josta siirryttiin Kiikalan Peltolaan, ”uuteen sorakuoppaan”. Pari kesää on ollut esityksiä myös Anerion koululla, ja lopulta 2002 siirryimme tänne Kitulaan. Joten tällä itse paikallakin on nyt 20-vuotisjuhlat, Arto Nieminen kuvailee.
-Sijaintina tämä on ollut hyvä. Kaikki on lähellä ja yhteydet hyvät, lisää Iira Lucenius.
Näytelmäporukka toivoo kesän esityksistä tietysti onnistuneita ja yleisölle viihdyttäviä. Hauskanpito on ollut harjoituksissa taattua, ja monien eri ikäisten ja eri aloilta tulevien ihmisten yhdessä tekeminen tuntuu heistä hienolta. Juhlavuoden näytelmän lisäksi Suonäpeissä jaetaan muutamat ansiomerkit pitkään piirissä mukana olleille.
-Ei tämmöistä meininkiä ollut silloin pääkaupunkiseudulla kun liityin porukkaan, tokaisee Juhana Manner, tyytyväisenä vietettyihin vuosiin mukana Suonäpeissä.
Ulla Lintula ja Urpo Heinonen ovat samaa mieltä.
-Ikä lähinnä alkaa olla rasitteena. Ja kiireitä löytyy moneen lähtöön eläkeläisiltäkin, mutta tähän juhlanäytelmään oli kyllä pakko päästä mukaan – niistä kiireistä viis, Lintula nauraa.
-Kesäteatterikesään kuuluu tunnetusti makkaratarjoilu ja hyttyset, ja meiltä löytyy ne molemmat tänäkin vuonna. Joten tervetuloa kaikki katsomaan juhlashow’tamme sitten heinäkuussa, Arto Nieminen lohkaisee.
Näytelmän ensi-ilta on 9.7. lauantaina. Esityksiä pidetään viisitoista ja niistä viimeisin elokuun 2. päivä.
Melissa Koponen
