Palometsässä asuvan Garzan perheen isää, Eduardoa, kutsutaan kotona iskäksi ja papaksi. Kaksikielisessä perheessä puhutaan espanjaa ja suomea. Perheen kolmesta lapsesta vanhimman, yhdeksänvuotiaan Eetun mielestä isä on luonteeltaan hauska ja taitava tekemään monia asioita.
– Iskä tekee hauskoja jekkuja ja kertoo vitsejä. Hän soittaa kitaraa ja minä soitan pianoa. Iskän ruoka on tosi hyvää. Vaikka ruoka ei ole aina minun lempiruokaa, niin meillä täytyy maistaa kaikkea. Kun olen toiminut jossain asiassa oikein, iskä antaa minulle palkinnon. Joskus, kun iskä stressaa töistä, hän on pahalla tuulella. Muuten iskä on mukava ja kiva, Eetu kertoo.
Tupurin koulun kolmannella luokalla oleva Eetu on valmistautunut ajatuksissaan tulevaan isänpäivään ja varsinkin sen aamuun.
– Annamme iskälle lahjoja ja viemme hänelle aamupalan sänkyyn, Eetu suunnittelee.
Kuusivuotias Aaron on Tupurin päiväkodin esikoululainen. Hän kertoo pelaavansa mielellään erilaisia pelejä isänsä kanssa.
– Me ollaan pelattu Spiderman-peliä ja minä voitan yleensä. Pelaamme myös korttipelejä. Uno-pelissä voitan iskän aina. Minulla on varmaankin hyvä taktiikka, Aaron arvelee.
Aaron pitää isänsä tekemästä ruoasta, on sitten kyseessä meksikolainen tai suomalainen ruoka, kuten makaronilaatikko, makkarakastike tai karjalanpaisti. Aaron on ennakkoluuloton ja syö kaikkia ruokia, niin kotona kuin päiväkodissakin.
– Mun lempiruokaa on spaghetti ja lihapullat, Aaron kertoo.
Perheen lapsista nuorin on puolitoistavuotias Onni, jota äiti Sirje hoitaa kotona. Meksikosta kotoisin oleva Eduardo on huomannut omineensa itselleen joitakin samoja käytäntöjä lastenkasvatuksessa, joita hänen oma isänsäkin käytti.
– Isäni opetti, että jos haluaa jotain, sen eteen täytyy työskennellä ja ansaita se. Opetan pojilleni samaa. En tarkoita tällä tietenkään vaatteita tai ruokaa, vaan jotain ekstraa, esimerkiksi pelejä. Siten oppii arvostamaan jotain tavaraa, kun saa sen. Isäni ei osoittanut fyysisesti hellyyttä, mutta hän osoitti eri tavalla rakastavansa minua. Hän saattoi esimerkiksi tuoda kaupasta jotain, josta tiesi juuri minun pitävän. Koin olevani hänelle tärkeä. Kun sain omia lapsia, ymmärsin vielä selvemmin isäni teot. Hän antoi minulle lisäksi sellaisen miehen mallin, joka kunnioittaa naisia, sekä tekee kotitöitä ja valmistaa ruokaa, Eduardo sanoo.
Eduardo tapasi Meksikossa ammattitanssijaksi opiskelemassa olleen Sirjen vuonna 2006. Pariskunta muutti seuraavana vuonna Suomeen. Eduardo muistelee Suomessa asumisen alkuaikoja hymyillen, vaikka myöntää haasteitakin olleen riittävästi.
– Suomen kieli oli vaikea oppia ja ilman sitä integroituminen ei onnistu. Menin opiskelemaan ammattikorkeakouluun ja sain siellä kavereita. Puhuin heidän kanssaan englantia, kunnes he päättivät, että ”nyt tästä eteenpäin puhumme kanssasi ainoastaan suomea”. Opiskelukavereiden verkosto aukaisi lisää harrastuksia. Aloin pelaamaan esimerkiksi futista ja sain sitä kautta taas uusia kavereita. Nämä asiat helpottivat kaikkea, kielen oppimista ja sopeutumista, Eduardo kuvailee.
Eduardo ja Sirje muuttivat Saloon vuonna 2009. Kaupan alalla ja rakennustöissä työskennellyt Eduardo perusti viime vuonna oman, artesaanitortilloja valmistavan yrityksen. Hän haluaa olla omalta osaltaan tuomassa suomalaiseen tortillakulttuuriin aitoa meksikolaista käytäntöä ja makua.
– Meksikossa voidaan syödä tortilloja pitkin päivää, millä aterialla tahansa. Aamulla sen sisään laitetaan vaikka munakokkelia ja päivällä tai illalla lihaa. Liha voi olla jauhelihaa, mutta yleensä suikaloidaan naudan tai porsaan paistia ja paistetaan lihat pannulla. Myös broileria käytetään ja joskus jopa katkarapujakin. Tortilloja ei koskaan syödä kylmänä, vaan ne kuumennetaan aina pannulla. Tortillat ovat myös pienempiä kooltaan, mitä Suomessa myydään. Tortillaan kuuluvat erilaiset salsat ja niihin saadaan tulisuutta chilistä. Avokadotahna ja ranskankerma tai majoneesi ovat osa tortilla-ateriaa. Meksikossa salaatteja tai muita kastikkeita ei yleensä käytetä, mutta jokainen voi halutessaan lisätä niitä tortilloihin.
Tuoreen yrityksen pyörittäminen ja lapsiperheen arki ovat yhdistelmä, jossa Eduardolla riittää tasapainoilemista. Sirje työskentelee Salon kansalaisopistossa tanssinopettajana ja on Nurinpäin kollektiivin jäsen. Eduardolle aika on isoin haaste.
– Olen uusi yrittäjä ja minun täytyy käyttää mahdollisimman paljon aikaa yritykseeni, että onnistun. Valmistan kaikki tortillat itse Salon keskustassa sijaitsevassa yrityksessäni ja myyn ne monen Rekon eli lähiruokajakeluiden kautta. Tavoitteenani on pian saada pakkauksiin viivakoodit ja sen myötä tuotteet myös kauppojen hyllyille, Eduardo suunnittelee.
Maritta Määttänen
