Salon taidemuseo Veturitalli avasi alkaneen vuoden ohjelmiston kansainvälisesti arvostetun valokuvaajan Arnold Newmanin (1918–2006) retrospektiivisellä valokuvanäyttelyllä Masterclass – Uuden muotokuvan synty.
Newman tuli tunnetuksi erityisesti julkisuuden henkilöiden ja liike-elämän vaikuttajien kuvaajana. Hän loi oman tunnistettavan tyylinsä yli kuusikymmentä vuotta kestäneen uransa aikana. Näyttely koostuu noin sadasta vintage-valokuvasta ja työstövaiheen printistä.
Salolaiset Anniina Ilmasti ja Eetu Poutanen tutustuivat tiistaina Arnold Newmanin valokuvanäyttelyyn.
-Halusimme tulla heti kun kuulimme tämän avautuneen.
Valokuvausta opiskeleva Ilmasti kertoo käyneensä katsomassa myös taidemuseon aiempia valokuvanäyttelyitä.
-Kuvat ovat tosi hienoja ja niissä monessa näkyy ajan kuva; vaatteet, tapahtumat ja ihmiset kuvissa ovat niin tyypillisiä ajalleen. Tämä näyttely on aikamatka samalla menneisyyteen.
Hänen mukaansa huomaa selvästi myös sen, miten kuvat vaihtuvat näyttelyn alkupäästä loppua kohden.
Eetu Poutanen kertoo lähteneensä uteliaisuudesta mukaan näyttelyyn.
-Olen hämmentynyt siitä kuinka hyviä nämä ovat osa ja tarkkoja edelleen.
Taidemuseo kertoo tiedotteessa, että Newmania pidetään valokuvauksen miljöömuotokuvan isänä. ”Hän halusi päästä kiiltokuvamaista studiokuvausta syvemmälle ja ikuistaa henkilön persoonan. Newman muutti muotokuvauksen perinnettä, sillä hän meni kuvaamaan ateljeihin, työpaikoille tai todellisiin miljöisiin aikana, jolloin tämä ei ollut vielä tavallista. Hän pyrki vangitsemaan kuviinsa myös sen, miten kuvattava eli ja työskenteli”.
Perinteinen tapa esiintyä muotokuvissa oli pitkään ollut jäykkä ja poseeraava. Kuvattavien asennot muuttuivat Newmanin ottamissa muotokuvissa luonnollisemmiksi. Henkilöt nojaavat tai venyttelevät luontevasti ja teoksen taustaelementit antavat tälle vastaäänen.
Vaikka kuvattavat eivät juurikaan hymyile, ovat ilmeet ajattomia ja malli inhimillisemmän tuntuinen kuin aiemmissa potrettikuvissa. Kuvattava tulee lähemmäs katsojaa ja kohtaaminen katsojan kanssa synnyttää kontaktin.
Henkilökuvauksen lisäksi Newman oli kokeileva ja tekninen kuvapinnan testaaja. Hän rikkoi sääntöjä, repi kuvan reunoja, kaksoisvalotti kuvaa, rajasi rohkeasti. Newman toi valokuvaan tiukan, abstraktin sommittelun ja yhdisti sen kertovaan sisältöön.
Näyttelyn on tuottanut yhdysvaltalainen Foundation for the Exhibition of Photography, Minneapolis/Paris/Lausanne ja Harry Ransom Center, Austin, yhteistyössä Salon taidemuseo Veturitallin kanssa.
Jaana Pauluksen Väripuupiirroksia Veturitallin Galleria Sivuraiteessa
Salon taidemuseo Veturitallissa avautui perjantaina Jaana Pauluksen näyttely ”Väripuupiirroksia”.
Galleria Sivuraiteessa esillä oleva näyttely keskittyy puupiirroksiin.
Paulus (s. 1963) on tehnyt värikkäitä puupiirroksia yli 30 vuoden ajan reduktiotekniikalla.
Taidemuseon tiedotteessa kerrotaan, että Pauluksen teosten sisällöissä on lähes aina luontoaiheita ja luonnon kuvaaminen erilaisten tapahtumien taustana on hänelle tavallista. Viime vuosina hänen teoksissaan on usein toistunut järvimaisema.
Päijänne rantoineen on ollut Paulukselle tuttu lapsuudesta saakka jo 50 vuoden ajan. Teoksissaan hänellä on usein kasviaiheiden lisäksi ihmis- tai eläinfiguureita. Tapahtumat hän esittää symbolisesti tai jopa surrealistisesti.
1990-luvulla Jaana Pauluksen puupiirrokset olivat värikkäitä ja kantaaottavia, kuten teos Sarajevolainen pikkupoika vuodelta 1993. Teos oli suora reaktio TV-uutisiin, joissa kerrottiin pommituksista sarajevolaiselle torille kesken vilkkaimman kauppapäivän. Teos kuuluu Vaasan kaupungin kokoelmiin.
2000-luvulla Pauluksen puupiirrokset muuttuivat henkilökohtaisemmiksi. Teoksessa saattoi olla naispyhimys ilman sädekehää, stigmat tai viiltelyn jäljet ranteissaan.
Paulus konservoi Hollolan Pyhän Marian kirkon keskiaikaiset puuveistokset vuosina 2003-2006. Veistosten kolhiintuneesta kauneudesta vaikuttuneena Pauluksen teoksiin tuli kultaus osana tekniikkaa.
Muistot elämän hauraudesta ja ihmisten toisilleen aiheuttamat kärsimykset ovat toistuvia teemoja Pauluksen teoksissa, mutta myös hänen omat kokemuksensa luonnon kauneudesta ja loistosta. Hänen teoksensa paljastavat elämän haavoittuvuuden, mutta korostavat samalla luonnon voiman siirtymistä ihmiseen.
Jaana Pauluksen teoksia on esillä muun muassa useiden kaupunkien, valtion ja eduskunnan kokoelmissa sekä Lahden, Tampereen, Porin taidemuseon sekä Rafael ja Teresia Lönnströmin säätiön kokoelmissa.
Salon taidemuseoon Paulus on tuonut uusimpia väripuupiirroksiaan sekä taiteilijauransa ajalta myös muutamia vanhempia teoksiaan.
Näyttelyä on tukenut Suomen kulttuurirahasto.
Lietolainen Uni Hiiterä ihasteli Galleria Sivuraiteessa Pauluksen väripuupiirroksia yhdessä isoäitinsä Marjatta Hiiterän kanssa.
-Olemme käyneet jo vuosien ajan yhdessä eri näyttelyissä. Käymme myös täällä Salossa aina kuin mahdollista. Veturitalli on tämmöinen meidän bravuuri.
Turussa Steiner-lukiossa abivuotta viettävä Uni kerto nauttivansa lähiopetuksesta. Tiistain tauko antoi mahdollisuuden lähteä taidenäyttelyyn.
-Tämä puupiirrostekniikka on kiehtovaa. Olemme molemmat käyneet kuvataidekursseja ja itse asiassa viimeksi vuosi sitten tein itse puupiirroksen, Uni kertoo.
Marjatta Hiiterän opit ovat peräisin Liedon kansalaisopistosta.
-Käyn taideryhmässä ja saviryhmässä. Veturitalli on tosi ihana paikka, tykkään tästä ihan hirveästi. Aina kun täällä on joku hyvä näyttely, niin täytyy päästä katsomaan.
Molemmat kiittelevät Taidemuseota myös rakennuksena.
-Täällä saadaan kivasti taidetta esille. Viimeksi Ala-Maunuksen näyttely oli aivan mahtava; tuli sellainen olo että kulkisi itse metsässä.
Salonjokilaakso
