Muurlan Wanhanajan markkinat saivat viikonloppuna liikkeelle todennäköisesti enemmän ihmisiä kuin Muurlassa on asukkaita. Opiston pihalla kävi sen päiväinen vilske ja parkkipaikan etsintä vaati luovaa ongelman ratkaisukykyä. On hienoa, että kylätapahtumat keräävät väkeä, sillä niitten järjestäminen vaatii vapaaehtoisvoimin toimivilta kotiseutuyhdistyksiltä aikaa ja vaivaa. Ihan pelkästään muurlalaisia ei liikenteessä sentään ollut, ensimmäiset vastaantulijat olivat hurmaavia rouvia Perniöstä.
Vohvelikojun jonosta bongatut Esteri Mäkinen ja Juuso Kallio ovat kuitenkin aitoja muurlalaisia. Esteri asui vanhempiensa kanssa vuosina 2003-2011 Muurlassa ja Juuso puolestaan muutti Muurlaan vuonna 2011. Nyt nuoripari on asunut reilun vuoden verran yhteistä kotia.
-Kävimme ensin katsomassa kämppää Halikosta, mutta kun tulimme asuntonäytöstä, osoittautui että olimme kumpikin katselleet kotia Muurlasta ja tänne sitten asetuttiin Armi-koiran kanssa. Myöhemmin perhe täydentyi vielä Kiira-hauvelilla.
Kumpikin on aktiivinen teatterilainen, Esterillä on nuoresta iästään huolimatta pitkä teatterihistoria ja hän muisteleekin erityisesti Wanhanajan markkinoilla esitettyjä kotiseutuhenkisiä näytelmiä. Viimeisin oli vuonna 2017 esitetty Jos minä laukasen.
-Tänä vuonna on ostettu arpoja ja tavattu tuttuja, sanoo Esteri ja tuntuu jututtavan joka toista ohikulkijaa.
-Hän on julkkis, tuumaa Juuso ja ilmoittaa toimivansa tyttöystävänsä henkilökohtaisena avustajana, Esterillä kun on käsi kipsissä ja vohvelin paloittelu hankalaa.
Mutta mikä erottaa Wanhanajan markkinat tavallisista markkinoista?
-Täällä ei myydä uutta tavaraa, ei mitään Kauko-Idästä tuotettua, sanoo Aulikki Randelin Muurlan kotiseutuyhdistyksestä.
Tosi on! Lakritsikojutkin loistavat poissaolollaan, myynnissä on esimerkiksi käsitöitä, puutarhatuotteita ja kirppistavaraa. Osa markkinakansasta on pukeutunut vanhanaikaisiin vaatteisiin.
Sammattilaisen Thorbjörn Janssonin käyntikortissa lukee ammattina korinpunoja.
-Sammatin Katrillin päätuote on erilaiset ja erikokoiset korit. Olimme mukana Tuohitun kylätapahtumassa ja sieltä saimme idean tulla tänne. Korien lisäksi tehdään jossain määrin erilaisia puutingeltangeleita.
Suomennettuna kyse on puuhaarukoista, lastoista ja muista pienemmistä keittiötyövälineistä.
-Jäin eläkkeelle toisen kerran ja jospa nyt vähän rauhoittuisi ja ehtisi paneutua näihinkin puuhiin. Ensimmäisellä kerralla oli liian kova meno päällä! Muurlan suoramyynnissä meillä oli aikoinaan iso osasto, vahinko että sen toiminta loppui.
Marja-rouvalla riittää asiakkaita, joten kauppakin tuntuu käyvän mukavasti.
Varsin perinteistä käsityötaitoa esitellään Puukkopajassa. Uskelan Puukko ry:n puheenjohtaja Juho Sjöberg kertoo toiminnasta.
-Meillä on reilut 20 jäsentä ja järjestämme yhteistyössä Muurlan opiston kanssa kahden viikonlopun kursseja. Puukko tehdään alusta loppuun itse: ensin taotaan terä, hiotaan viiste ja karkaistaan, sitten muotoillaan kahva ja lopuksi päästään vielä nahkatöihin kun tehdään tuppi.
Kannattaa tutustua yhdistyksen nettisivuihin, sieltä löytyy muun muassa mielenkiintoinen tarina Salolaist puukontekko.
Elina Koskinen