Pekka Mäenpää
Salolaiset Eeva-Stiina ja Paula Lönnemo asustavat reilun puolentoista hehtaarin tilaa Perttelissä.
Elämä Lönnemossa sujuu vuodenaikojen rytmissä maata viljellen; suurin osa tarvittavasta ravinnosta kasvaa omassa pihapiirissä.
-Vaihdoimme jo kymmeniä vuosia sitten kaupungin kiireen ja melun maaseudun rauhaan. Halusimme viljellä omaa ruokaa ja saada aikaa elää luonnonläheisesti, Lönnemot kertovat.
Ymmärrys kiireen ja kulutuksen oravanpyörän mielettömyydestä sai alkunsa jo 1970-luvulla, kun Rooman klubin julkaisi ennenäkemättömän Kasvun rajat -raporttiin.
-Siitä asti olemme olleet tietoisia länsimaisen elämäntapamme kestämättömyydestä. Löysimme tämän paikan vuonna 2002. Tilamme on pieni, vain 1,6 hehtaaria, mutta se riittää yllin kyllin meille kahdelle ekologiseen elämiseen.
Lönnemon pientila sijaitsee aivan kaava-asutuksen kupeessa, mutta omassa rauhassa. Ekologisen elämäntavan mahdollistavat ahkerat kädet. Puutarha, puulämmitys, kanat ja lampaat vaativat päivittäistä huolenpitoa. Toisaalta aurinkoenergia ja esimerkiksi biokaasulla liikkuva auto helpottavat arkea ympäristöä säästävällä tavalla.
-Teemme mahdollisimman paljon asioita käsityönä ja lihasvoimin eli pyrimme kaikessa mahdollisimman pieneen energian kulutukseen. Meille on tärkeämpi hikiloikka kuin digiloikka, Lönnemot naurahtavat.
Eeva-Stiina ja Paula kertovat seuraavansa arjessaan luonnon omaa rytmiä ja vuodenaikoja. Pyrkimys on elää kestävästi ja luonnonvaroja säästäen. Suurin osa ruoasta kasvaa omassa maassa.
Lönnemossa on muutama uuhi maisemointityössä ja tuottamassa villaa. Lampaiden talvikuivikkeista saadaan myös kompostia puutarhaan.
-Tilamme tuottaa ravinnon lisäksi osan eläinten talven heinistä ja puita talon lämmitykseen. Kanat kuopsuttavat vapaina kesällä ja ovat silmän ilona ja kananmunan sekä lannoitteen tuottajina. Tilalla on oma kaivo ja ulkohuussi.
Käytetyistä ja osin lahjotuksena saaduista tavaroista rakennettu kasvihuone on täynnä väriä ja tuoksuja. Eeva-Stiina esittelee innoissaan kasvihuoneessa lämpöä ja istutusta odottavia taimia.
Lönnemot kertovat suhtautuvansa tulevaisuuteen nykyään pessimistisesti, mutta myös toiveikkaasti, sillä yhä useampi ihminen alkaa ymmärtää maapallon resurssien rajallisuuden. Jokainen voi tehdä osansa luonnon ja maapallon eteen myös Suomessa. Eikä sen vuosi tarvitse asua maalla, hyviä ratkaisuja voi tehdä, vaikka asuisi kerrostalossa.
-Toivomme, että me länsimaiset teollistuneen yhteiskunnan ihmiset vihdoin ymmärtäisimme olevamme osa luontoa. Ihmiskunnan on vähennettävä itselleen raivaamaansa tilaa ja muutettava radikaalisti teollistunutta elämäntapaansa. Näin ihmisen ja muun luonnon elämä on tulevaisuudessakin mahdollista ja mukavaa tällä planeetalla.
Monen mielestä päättäjillä eri puolilla maailmaa kestää liian kauan herätä tarvittavaan muutokseen. Ehkä koko maailmaa koskevat poikkeusolot voivat näyttää, kuinka toisinkin ja vähemmällä kulutuksella voi elää – eikä se ole edes vaikeaa tai ikävää.
Eeva-Stiina ja Paula kuljettavat vierasta tilallaan ja puhetta riittää. Kasvihuoneen takana olevan pellon kasvustot käydään läpi toinen toisensa lausetta jatkaen. Läheisen aitan ja saunan käyttötavat samoin kuten myös lammen eliöstö selviävät sateen ropistessa tontilla.
-Tilaamme ympäröi ihmeellinen monimuotoinen pieni ekosysteemi: täällä on lintuja, sisiliskoja, sammakoita, koppakuoriaisia, sudenkorentoja, lepakoita, käärmeitä, kukkia ja perhosia, Lönnemöt iloitsevat.
Samaan aikaan luonnon ja koko maapallon tulevaisuus mietityttää. Suomessakin metsien eläimet etsivät elintilaa yhä lähempää asutusta. Valkohäntäpeurat, jänikset ja ketut tulevat näin lähemmäs ihmistä.
Eeva-Stiina ja Paula tunnetaan Salon seudulla ja osin koko maassa aktiivisina vaikuttajina valtakunnallisessa kohtuusliikkeessä.
-Perustimme vuonna 2010 Salon TasausKohtuusPajan. Toimimme myös Meidän metsämme -kansalaisliikkeessä, joka haluaa saada aikaan muutosta suomalaiseen metsäpolitiikkaan. Ilmastoviisas Salo –ryhmä on toiminut vuodesta 2018.
Pitkään yhdessä asunut ja vaikuttanut pariskunta kertoo oppineensa elämään niin ekologisesti kestävästi, että erilaiset kriisitkään eivät horjuta arkea. Toki poikkeusolot ovat vieneet heiltäkin kevään aikana lähes kaikki keikkatyöt. Eeva-Stiina on työskennellyt opettajana ja luennoitsijana, Paulan tekee satunnaisesti edelleen papin töitä.
-Rahaa ei tarvita kuin hammaslääkäriin, autoon ja vähän johonkin muuhun. Ja Kuiron kahvilaan, Eeva-Stiina ja Paula nauravat.
He kannustavat ihmisiä pohtimaan sitä, mitä oikeasti tarvitaan hyvän elämän luomiseksi.
-Voimme huomata, että vähemmällä rahalla pärjää hyvin. Kaiken työnkään ei tarvitse olla palkkatyötä. Voimme tehdä paljon enemmän itse ja siten kuluttaa ja ostaa vähemmän eli vain sen mitä tarvitsemme.
Lönnemot sanovat, että kuluttaminen talouden kasvun vuoksi ei ole kestävä elämän perusta. Talouden painopisteen tulisi olla koulutuksessa, hoivassa ja luonnonmukaisessa ruokahuollossa.
-Jokainen ihminen voi syödä enemmän lähellä tuotettua kasvisruokaa, pyrkiä päästöttömään liikkumiseen, harrastaa kotimaista lomailua tai vaihtaa ekosähköön.
He suosivat itse korjaamista ostamisen sijaan ja perheen autoon on tehty kaasumuunnos.
-Omaan puutarhaan voi perustaa perhosniityn ja siirtyä hallittuun hoitamattomuuteen eli unohtaa suuret nurmikot. Viljelyssä voi siirtyä luomuun ja hiiltä sitovaan viljelyyn. Metsiä voidaan suojella monin keinoin, avohakkuista voi luopua siirtymällä jatkuvapeitteiseen kasvatukseen.
Lönnemot sanovat, että jokainen ihminen voi myös ottaa yhteyttä päättäjiin ja vaatia rakennemuutoksia ilmasto- ja ekokriisin selättämiseksi. Ratkaisut eivät voi olla vain yksilöiden ja kansalaisten vastuulla vaan tarvitaan rajoituksia ja poliittista ohjausta.
-Parhaillaan kokemamme poikkeusolot ovat paljastaneet sekä yhteiskuntamme vahvuuksia että haavoittuvuuksia. Paikallisuus, luonnonmukaisuus ja yksinkertaisuus tuovat elämään laatua: kiireettömyyttä, läsnäoloa, ystävyyttä, terveyttä, iloa ja sopivan pitkää ikää, Lönnemot sanovat.
