Salolainen kuvataiteilija Anna-Maija Junnila kiinnostui kymmenisen vuotta sitten ekspressiivisestä taideterapiasta. Hän oli opiskellut parikymppisenä kuvataiteilijaksi Turun Piirustuskoulussa, nykyisessä Turun Taideakatemiassa. Riihimäeltä kotoisin oleva Junnila muutti miehensä ja kahden tyttärensä kanssa Saloon vuonna 2011.
-Olen tehnyt monia erityyppisiä töitä elämäni aikana. Työskentelin pitkään kehitysvammaisten ja autismikirjon henkilöiden parissa sekä hoitajana että ohjaajana. Olen toiminut muun muassa henkilökohtaisena avustajana ja opettanut kuvataidetta Paimiossa, Junnila kertoo.
Ekspressiivisen taideterapian menetelmiä ovat maalaus, muovailu, liike, musiikki ja ääni, sekä kirjoittaminen, draama ja valokuvien kanssa työskenteleminen. Monet näistä taidemuodoista olivat tulleet Junnilalle tutuksi hänen työskennellessään Paimiossa toimineessa kehitysvammaisten palvelukeskuksessa Peimarissa, joka on nykyisin Kehitysvamma-alan tuki- ja osaamiskeskus KTO.
-Toimin päivä- ja vapaa-ajan toiminnan ohjaajana ja käytin ryhmä- ja yksilöohjauksessa paljon kuvataidetta, kuten maalausta ja paperimassatöiden tekemistä. Saatoimme tehdä asiakkaiden kanssa myös niin, että luimme ensin kirjasta tarinan, josta maalattiin kuva ja lopuksi siitä laulettiin laulu. Kiinnostuin ekspressiivisestä taideterapiasta niin paljon, että päätin lähteä opiskelemaan sitä Muurlan opistoon syksyllä 2013. Opiskelu kesti viisi vuotta. Koulutus on sveitsiläisen EGS-yliopiston (European Graduate School) hyväksymä ja osa maisterinopintoja. Opiskelin samaan aikaan myös Kehitysvamma-alan ammattitutkinnon Salon Ammattiopistossa, Junnila kertoo.
Ekspressiivisessä taideterapiassa tunteita ja kokemuksia käsitellään luovin menetelmin, aistein ja havainnoin.
-Mielenterveyden hoito on tätä päivää. Ekspressiivinen, eli monitaiteinen terapia sopii kaikille. Sen avulla voi poistaa stressiä ja lisätä hyvinvointiaan. Taideterapia auttaa, jos joku asia tuottaa huolta elämässä, on surua tai sairautta.
Junnila suunnittelee asiakkaansa käynnille rungon, joka koostuu esimerkiksi musiikista, maalauksesta ja lopuksi kirjoittamisesta.
-Luovuus on työvälineenä huikea juttu. Taideterapiaan tulevalla ei tarvitse olla minkäänlaisia taiteellisia taitoja tai kokemusta. Terapiakäynnin lähtökohtana voi olla esimerkiksi hiljaisuus tai lempeys. Liikkeen ei tarvitse olla tanssia, vaan se voi olla vaikka venyttelyä. Mitään ei tarvitse tehdä väkisin, vaan ainoastaan sellaista, mikä itsestä tuntuu hyvältä.
Junnila kertoo, että valokuvien kanssa työskentelemisessä voidaan käyttää asiakkaan omia valokuvia. Asiakas voi tehdä niistä maalauksen tai koota kuvien kopioista kollaasin. Junnila käyttää työssään myös terapiavalokuvia ja taidekortteja.
-Taideterapiassa kirjoittaminen voi yhtä hyvin olla yksittäisiä sanoja tai tajunnan virtaa. Draaman keinoja käytettäessä asiakas voi ottaa vaikka jonkun asusteen itselleen ja keksiä itselleen hahmon. Tämän kautta tulee usein esiin paljon tunteita. Moni on sanonut, että menetelmä on ollut positiivisella tavalla hätkähdyttävä kokemus.
Leikki on yksi osa taideterapiassa työskentelyä. Junnila toteaa, että tekemisen ei tarvitse olla aina niin vakavaa, vaan voi hassutella ja nauraa. Hän on saanut hyvää palautetta taideterapiakäynteihin luomastaan luottamuksellisesta ilmapiiristä.
-Haluan olla kannustamassa ja tukemassa asiakasta, mutta annan hänelle myös työrauhan. Prosessi ja sen myötä syntyvät tuntemukset ovat asiakkaalle tärkeitä. Taide voi yllättää ja sen avulla voi tehdä tärkeitä löytöjä.
Junnila näyttää havainnollisesti, miten hän tukee asiakastaan tarvittaessa. Asiakkaan aikoessa ryhtyä piirtämään voi tyhjä, valkoinen paperi tuntua varsin haasteelliselta. Pelko hälvenee Junnilan aloittaessa piirtämään omalla öljyliidullaan ja asiakkaan seuratessa hänen piirtämäänsä kuviota.
-Seuraamista voidaan myös vaihtaa, minä seuraan hänen piirtämäänsä viivaa. Samoin liikkeissä voin auttaa peililiikkeiden avulla.
Ekspressiivistä taideterapiaa toteutetaan yksilöterapian lisäksi ryhmäterapiana. Taideterapiaa voi toteuttaa työpajoina ja se soveltuu mainiosti työnohjauksen rinnalla kulkevaksi menetelmäksi.
-Kokoontumisen lopuksi ryhmän jäsenet saavat kertoa omista töistään ja mitä niitä tehdessä tapahtui. Teen myös kysymyksiä tarpeen tullen. Syntyy keskustelua ja ryhmän jäsenet löytävät yleensä paljon yhteistä toistensa kanssa.
Junnila työskentelee lisäksi erityisryhmien ja yksilöiden, kuten kehitysvammaisten ja autismikirjon henkilöiden kanssa ja tekee käyntejä esimerkiksi toimintakeskuksiin, asumisyksiköihin tai hoivakoteihin.
-Koen taideterapeutin työn ihanaksi, sillä se antaa myös itselleni paljon. Kuvataiteilijan työ on yksinäistä, mutta taideterapeuttina saan olla tekemisissä ihmisten kanssa, Junnila sanoo.
Junnila tuo uusimpia maalauksiaan esille Salon Taiteilijaseuran Galleriaan 9.4. avattavassa ”Jotain hyvää” -taidenäyttelyssä. Näyttely on avoinna 9.4.–4.5.
Maritta Määttänen
