Somerolla sijaitsevat Häntälän notkojen kumpuilevat maisemat ovat olleet Jaana Sudensaagan asuinpaikka kahdentoista vuoden ajan. Sudensaagan omakotitalon eteisessä sisääntulijan ottavat iloisesti vastaan myös kaksi jackrussellinterrieriä Penny (1,5 v) ja Pongo (3 kk). Olohuoneessa tuhisevat iltapäiväunillaan samaista rotua olevat kuusi koiranpentua, joille Sudensaaga on valmistanut oman, rauhallisen nukkumapaikan.
-Minulla ei ole ollut neljään vuoteen jackrussellin pentuja. Nämä pennut ovat nyt kuuden viikon ikäisiä. Niiden nimet ovat My lucky star, Perdita´s secret, Penny for your thoughts, Pure pepper, Rolly the roller ja Feels so spotty, jonka aion jättää itselleni. Nimet tulevat sadusta 101 dalmatiankoiraa, Sudensaaga kertoo.
Sudensaagalla on jackrussellinterrierien lisäksi myös useampia siperianhuskyja sekä kissoja, pupuja, hevonen, poni ja aasi.
-Olen aina ollut eläinrakas. Eläimistä saatava suurin ilo on emotionaalinen. Lapsuudenkodissani, joka ei sijainnut edes maaseudulla, oli monia eläimiä. Meillä oli koira, kissa, kilpikonnia, akvaariokaloja ja tanssihiiriä. Aloitin ratsastamaan 7-vuotiaana ja omistin puolikkaan hevosen jo 14-vuotiaana. Olen syntynyt Tampeella ja asunut ennen Someron Häntälää kymmenellä eri paikkakunnalla.
Sudensaagan omistuksessa oleva Amke-hevonen on 23-vuotias, Hollannista tuotu hyväsukuinen friisiläinen.
-Poni on nimeltään Kukka ja se on 11-vuotias. Onni-aasi on 24-vuotias. Halusin ottaa aasin lemmikiksi, sillä tiesin, että ne ovat älykkäitä. Aasi on itsenäinen ja se kyseenalaistaa, siksi se voi olla myös hankala.
Sudensaagan neljä pupua, Pähkinä, Apila, Tofu ja Suklaasuukko vierailevat viikoittain Pajulan koulun pienluokassa.
-Teen parhaillaan erityisopettajan äitiysloman sijaisuutta Pajulassa. Otan kaksi pupua kerrallaan mukaan luokkaan ja oppilaat saavat lukea niille. Pupuja silitellään ja lapset antavat niille vettä.
Sudensaaga on kasvattanut Kuuhaukun kennelissään siperianhuskyja jo yli 40 vuoden ajan. Jackrussellinterrierien kanssa hän on tehnyt kasvatustyötä noin 30 vuotta. Sudensaaga on aina halunnut olla molempien rotujen kasvattamisessa tarkka.
-Haluan rotulinjan olevan alkukantainen, puhdas ja alkuperäinen. Koirien hermoratojen tulee olla hyvät. Hyvät hermot tarkoittavat, ettei koira käy ylikierroksilla, eikä se ole hermostunut. Koirat osaavat tehdä asioita myös itse, eivätkä tarvitse kaikkeen ihmistä. Jackrusselit heittelevät esimerkiksi itse palloa ja leikkivät omatoimisesti. Siperianhuskyissa minua on alusta saakka kiinnostanut alkukantaisuuden ja luonnollisen ulkomuodon lisäksi niiden toiminnallisuus eli niiden soveltuvuus valjakkoajoon.
-Olen tuonut siperianhuskyja vuosikymmenien varrella USA:sta kolmesta eri kennelistä ja Kanadasta yhden yksilön. Kasvattamani vanha linja eli oldline on harvinainen. Nyt olen palauttanut sukulinjaa takaisin alkuperäisiin siperialaisiin työkoiriin, niiden vanhemmat ja isovanhemmat ovat syntyneet Siperiassa. Jackrusselleita olen tuonut kolmesta eri paikasta eri puolilta Englantia vuosikymmenien aikana.
Eläinrakkaalle Sudensaagalle eläimet ja niiden hoitaminen tuottavat edelleen samanlaista suurta iloa, kuten lapsuudessakin. Vastuullisuus on kasvanut kuitenkin erittäin suureen rooliin, sillä eläinten hyvinvointi vaatii paljon työtunteja.
-Eläinten perusasioiden tulee olla kunnossa. Niiden kuuluu olla ruokittu hyvin ja olosuhteiden, jossa eläimet ovat, kuuluu olla puhtaat. Lisäksi eläimet tarvitsevat ulkoilua ja paljon rakkautta. Eläimiä saan kiittää siitä, että olen pysynyt iän mukanaan tuomista vaivoista huolimatta suhteellisessa kunnossa hyötyliikunnan avulla. Vaikka me ihmiset ajatellaan, että me huolehditaan eläimistä, niin eläimet huolehtivat myös meistä, Sudensaaga toteaa.
Eläimet satujen kertojina
Viime keväänä Aurinkokustannus julkaisi Jaana Sudensaagan kirjoittaman kirjan ”Pikku pesukarhun tosiseikkailut”. Kirja perustuu tositapahtumiin, jotka sijoittuvat 1990-luvulle. Tapahtumat kerrotaan kirjassa pesukarhun näkökulmasta sadun muotoon kirjoitettuna.
-Olen huomannut, että kirjoitan tekstiä miltei automaattikirjoituksella. Se syntyy samaan tapaan, kuin keskusteluni ihmisten kanssa. Huomaan samaan aikaan juttuja ja teen huomioita ja oivalluksia. Kirjan sanoma on ystävyys, sielunkumppanuus ja samalla aaltopituudella oleminen.
Kirjan kuvittajana on toiminut Satu Salminen, johon Sudensaaga oli tutustunut jo aiemmin koirien kautta. Salmisen piirtämissä kuvissa esiintyy seikkailun pääosassa oleva, monia erilaisia piirteitä omaava pesukarhu ja sen ystävät. Sudensaagan mielestä kirjan ulkoasu ja piirrosten sekä tekstin asemointi ovat onnistuneet. Hän on silminnähden tyytyväinen kirjaansa ja liikuttuu edelleen kirjan onnellisesta lopusta. Kirjassa on mukana myös Sudensaagan kirjoittamia runoja. Runsaasti mielikuvitusta omaavalla naisella on mielessään jo uusia seikkailuja ja tarinoita, joita hän on työstämässä julkaistavaksi.
-Olen kirjoittamassa kirjaa Penny-koirasta. Tällä hetkellä kirjoitan myös kolmesta sadusta koostuvaa trilogiaa. Kirjoitan mielelläni ystävyydestä. Kolmen niin sanotun epäsadun kirjan sadut ovat miltei valmiit, kolmas on vielä kesken, Sudensaaga sanoo.
Maritta Määttänen
