Elämänmakuinen ja sen kaltainen Isobroidi/pikkubroidi

Pikkubroidi Booth (Roderick Kabanga) ja isobroidi Lincoln (Jani Toivola) Teatteri Jurkan näytelmässä Isobroidi/Pikkubroidi. (Kuva: Marko Mäkinen)

Isobroidi/pikkubroidi, Teatteri Jurkka

Kirjoittanut: Suzan-Lori Parks
Suomentanut: Karri ”Paleface” Miettinen
Ohjannut: Johanna Freundlich
Näyttämöllä: Jani Toivola ja Roderick Kabanga
Äänisuunnittelu: Vili Pääkkö
Valosuunnittelu: Saku Kaukiainen

Paljon suitsutusta osakseen saanut Suzan-Lori Parksin kirjoittama Isobroidi/pikkubroidi on intensiivinen teos. Eikä pelkästään sen takia, että Teatteri Jurkan pieni tila tuo oman kertoimensa tekstin esillepanoon.

Lincolnin (Jani Toivola) ja Boothin (Roderick Kabanga) välisen tarinan keskiöissä on veljesten välinen historia ja suhde, jota käsitellään monesta kulmasta. Vanhempiensa hylkäämät veljet ovat päätyneet asumaan samaan asuntoon ja yhteisasumisessa monenlaiselta yhteentörmäykseltä ei voida välttyä. Menneisyyden kipupisteet: hylkääminen, rötöstely ja huijaaminen, sekä Lincolnin avioero lähentävät ja riitauttavat yhteiseloa.

Vaikka lähtökohdat ovat traagiset ja lopun tunnelma tiivistyy väkeväksi, antaa muutamat keveähköt kohdat myös katsojalle hetken aikaa hengähtää. Näytelmä on monella tapaa elämänmakuinen ja sen kaltainen.

Jurkan näyttämöllä näyttelijöiden ilmaisu ja ohjaus nousee omalle jalustalleen, eikä näyttelijäntyössä ole piirunkaan vertaa löysäilyn varaa. Toivola ja Kabanga tekevät tarkkaa ja katsojalle antoisaa työtä, ja heidän luomaansa maailmaan on hienoa astua. Jurkan näyttämö tuo teoksen lähelle konkreettisesti. On vaikuttavaa nähdä kosketusetäisyydellä kiihtyvää tarinankerrontaa yhdessä muiden katsojien kanssa.

En osaa suoraan sanoa, mistä vaikutuin eniten. Karri Miettisen, tuttavallisemmin Palefacen suomentama teksti on uskottavaa, autenttisen oloista, mutta kuitenkin helposti omaksuttavaa katujen kieltä. Uskon tietäväni, miksi sanataiteilija Miettinen valittiin tekstin pariin. Johanna Freundlichin ohjaus kasvaa loppua kohden, tiivistyen lopulta niin, että huomaa pidättävänsä hengitystä.

Näytelmään huomaa keskittyvänsä syvästi. Kaksi ja puoli tuntia menee hujauksessa. Hiljaisillakin hetkillä on roolinsa.

Isobroidi/pikkubroidi on näytelmän esittelytekstin mukaan pitkään Suomen teatterikentälle odotettu teos. On helppo allekirjoittaa väittämä, jos katsoo lippu.fi:n tarjontaa. Esitykset ovat loppuunmyytyjä tammikuun loppuun asti. Kannattaa kuitenkin olla yhteyksissä suoraan teatteri Jurkkaan hajapaikkojen perään.

Kimmo Lehto

Jaa uutinen:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on pinterest
Pinterest
Share on whatsapp
WhatsApp

Samasta kategoriasta: