Somerolaista kuvataidetta laajasti esittelevä Go Somero Go Go -näyttely on avoinna elokuun puoleen väliin saakka Someron Kivimeijerillä Pitkäjärvellä.
Mukana näyttelyssä on viidentoista somerolaisen taiteilijan töitä ja esillä on laaja kirjo visuaalista kuvataidetta, maalauksia, installaatioita, grafiikkaa, keramiikkaa, valokuvataidetta, videotöitä ja veistoksia.
Someron kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jutta Varjus otti avajaispuheessaan esille ”yhteisöllisyyden” kehuessaan somerolaisia kuvataiteilijoita.
– Someron taiteilijat muodostavat yhteisön, johon on helppo ja mukava kuulua ja tehdä töitä yhdessä. Te taiteilijat annatte meidän kokea taiteenne avulla tunnekokemuksia, iloa, surua, kauhua ja kauneutta. Nyt voi puhua jo Someron kuvataiteen Kultakaudesta.
Hän myös kehui Kivimeijeriä ja sen tiloja.
– Taide kuuluu tänne. Joka kerta, kun tänne Kivimeijerin näyttelyyn on tullut käymään, on saanut kokea upeita elämyksiä.
– Meillä on nyt todella monipuolista ja kukoistavaa kuvataidetta ja useita kansainvälisestikin kuuluisia taiteilijoita, joten nyt kannattaa tulla katsomaan ja tutustumaan heidän töihinsä, Varjus kehotti näyttelyä kiertäessään.
– Hienoa, että somerolaiset taiteilijat voivat jokainen olla vahvoja omassa osaamisessaan eikä heidän tarvitse kilpailla keskenään. He voivat helposti kokea vahvuudeksi toimia yhdessä.
Somerolainen kuvataide esittäytyy näyttelyssä modernina ja rikkaana monipuolisuudessaan. Nykyaikainen kuvataiteilija on monitaitaja, ei ole enää pelkästään maalareita, veistäjiä tai valokuvataiteilijoita vaan osaaminen ilmenee monilla eri tavoilla ja tekniikoilla, itsekehitetyilläkin, ja itseilmaisussa on vähän rajoja.
Vaikka esillä on joiltain taiteilijoilta vanhempiakin töitä, ne sulautuvat hyvin joukkoon ja myös ajankohtaan. Hyvä taide on ajatonta ja syntyessään ajankohtaista.
Isossa salissa Tommi Toijan ja Pilvari Pirtolan teokset keskustelevat kuten muutkin näyttelyn teokset keskenään ja luovat katsojan mielessä varmasti omat mielikuvansa. Luonnon esiintyminen monissa teoksissa on juuri nyt yhtä ajankohtaista.
Kuvataide antaa katsojalleen mahdollisuuden nähdä taide omin silmin ja vaikuttua omin tuntein. Sitä harvoin tarvitsee allekirjoittaa valmiiksi sanallisesti.
Anna-Kaisa Ant-Wuoriselta (kuvanveistäjä) on näyttelyssä esillä biohiiletettyjä lupiinin ja japanintatarin juuria sekä Kivimeijerin pihalla oleva teos Autokulta. Anna-Kaisa Ant-Wuorinen kiinnostui hiilen käyttämisestä teosten materiaalina, kun hän oman talonsa tulipalon jälkeen otti kuvia hiiltyneestä rakennuksestaan. Näistä valokuvista ja palaneen talon esineistä hän koosti taidenäyttelyn. Myöhemmin hän oli kurssilla, jolla tehtiin itse piirustushiiliä ja huomasi, kuinka materiaali alkoi käyristyä polton aikana ja saada erilaisia muotoja.
– Haluan kotipihani olevan mahdollisimman luonnonmukaisessa tilassa ja yhdistin oman puutarhaharrastukseni taiteen tekemiseen. Kun poistin lupiineja ja muita haitallisia vieraslajeja, lähdin kokeilemaan niiden juurien hiilettämistä.
– Näissä juurissa jokainen voi nähdä oman mielikuvituksensa avulla erilaisia muotoja. Olen myös huolestunut luonnon monimuotoisuuden häviämisestä ja työt ovat kannanottoa siihen.
Biohiiletys tapahtuu pihalla nuotiossa metallisessa astiassa, jonka kannessa on pieni reikä. Sen läpi kaasut pääsevät ulos, mutta happea ei pääse sisään. Menetelmää kutsutaan pyrolyysiksi. Juuret voi käyttää myöhemmin maanparannusaineena.
– Olen iloinen, että Pitkäjärven taide ja kulttuuri ry järjestää tällaisen näyttelyn. Toivoisin, että Someron kaupunki tukisi elävien taiteilijoiden näyttelytoimintaa ja esimerkiksi ostaisi heiltä teoksia, sanoo Anna-Kaisa Ant-Wuorinen, Suomen Kuvanveistäjäliiton entinen puheenjohtaja.
Hänen mukaansa kaupungin rahoja käytetään urheiluun yli 20-kertaa enemmän kuin kulttuuriin. Olisi hyvä, jos tätä eroa tasoitettaisiin.
Pilvari Pirtola on iloinen, että viime vuosien tapahtumattomuuden jälkeen tällainen näyttely järjestettiin.
– Minulla on meneillään oma Pullotupa-projektini Kemijärvellä, joten aikani menee sen kanssa tällä hetkellä.
Pilvari on kerännyt palautuspulloja niin paljon, että osti niillä pikku tuvan, jonka kunnostaminen on menossa Kemijärvellä.
Kuvataiteilija Heikki Paakkanen, joka tunnetaan sarjakuvataiteestaan ja grafiikastaan selvensi somerolaisen kuvataiteilijuuden perimmäisiä juuria.
– Kun tulin Somerolle 1976, etsin navettaa, en niinkään kulttuuriystävällistä ympäristöä tai ihanaa järvenrantaa. Lisäksi Somero sijaitsi sopivan matkan päässä Helsingistä. Siten monet taiteilijat ovat saapuneet tänne, tarvitsevat suurta tilaa edullisesti ja sitä ovat myöhemmin tulleille tarjonneet navettojen sijaan monet pienet lakkautetut kyläkoulut ja muut hallitilat.
Ateljeet vaativat suuria tiloja, jotka toivon mukaan saa edullisesti.
– Kun tulin, asettauduimme sopivasti edellisten sodanaikaisten siirtolaisten kanssa samoille asuinsijoille kaupungista noin 10 kilometriä Helsingin suuntaan. Sieltä löytyi sopiva tukimuodostuma ja juorupiiri, jonka avulla kotoutuminen oli helpompaa ja somerolaisen menneisyyden kerrostumiin tutustuminen kävi vaivattomasti.
Myös heti löytyi taiteilijaseuraa ja tukea kuvataiteilija ja kuvataiteenopettaja Seppo Mannisesta, joka oli muuttanut Somerolle Helsingistä ja työskentelee vieläkin taiteilijana. Hänellä on tässä näyttelyssä 30 vuotta sitten tehtyjä veistoksia.
Taiteilija ammentaa omasta ympäristöstään voimaa, myös luonnonläheisyys on voimavara taiteilijoille ja siirtyminen maalle suurista kaupungeista voi johtua myös tästä.
– Omat työni tässä näyttelyssä ovat samalla arvonanto käsityölle, taiteen prosessini on käsillä tekemistä, kaivertamista, nävertämistä ja nakertamista, kertoo Heikki Paakkanen.
Esillä on grafiikan töitä, jotka on prässätty katujyrän alla. Katujyrä painoi kolme tuhatta kiloa ja oli kaksivalssinen.
– Esillä on joitain sintolaisen uskonnon rituaalien innoittamia kuvia sekä mm. Someron kaupungille tekemäni Somero-idylli -työ.
Näyttely on auki Pitkäjärvellä klo 12-18 päivittäin 14. elokuuta saakka.
Teija Tuulimäki
