Hajalaan valmistumassa olevaa frisbeegolfrataa on toteutettu talkoilla viime vuoden kesästä lähtien. Metsäalueen laitaan, vanhan urheilukentän kohdalle sijoittuvalla alueella on tällä hetkellä valmiina kolme väylää. Yksi innokkaimmista pelaajista on 12-vuotias Miro Rousku, joka tutustui frisbeegolfiin Hajalan koulussa.
– Koululla oli koreja ja sinne tuli uusia kiekkoja. Tämä on kolmas kesä, kun pelaan frisbeegolfia. Olen osallistunut myös kisoihin yhdessä kavereideni kanssa, kisoja on ollut yhteensä noin viisitoista. Tänä kesänä olen ollut neljässä kisassa mukana ja sijoittunut parhaimmillaan keskivaiheille. Sijoitukset määräytyvät taitotason mukaan, Miro kertoo.
Kuudennella luokalla aloittava Miro harjoittelee heittoja paljon myös kotipihallaan sekä yhdessä kavereidensa kanssa. Harjoittelun myötä heittojen onnistuminen yhä paremmin motivoi Miroa.
– Kun saan heiton onnistumaan silleen, kuin ajattelin, se on hienoa. Harjoittelen esimerkiksi puttaamista, se on vika heitto, kun pääsee korille. Viime aikoina olen harjoitellut kämmenheittoja, ne ovat haasteena, samoin metsäheitot tiukemmasta välistä. Rystyheitto on minulla vahva, Miro kuvailee.
Miro kertoo frisbeegolfissa käytettävien kiekkojen olevan keskenään erilaisia. Poika esittelee mustaa lempikiekkoaan ja harmittelee tärkeiden nimikirjoitusten pois kulumista.
– Toiset kiekot kaartaa nopeammin, toiset suoremmin, jotkut taas lentää pidemmälle. Taitavimmat saavat kiekon sisään kolmella heitolla. Pidän eniten Prodigy-merkkisistä kiekoista. Seuraan Youtubessa huippupelaajia. Ihailen Väinö Mäkelää, samoin Seppo Paju on yksi lempparipelaajistani. Tässä kiekossa on olleet heidän nimmarinsa, mutta nyt niitä ei näy paljoa, Miro toteaa.
Frisbeegolfin pelaaminen on Miron isän, Esa Rouskun, mielestä loistava harrastus, joka ei vaadi suuria investointeja. Kiekkoja saa hankittua helposti urheiluliikkeistä ja marketeista, ja laji sopii mainiosti eri-ikäisille harrastajille.
– Harrastajien määrää täällä Hajalassa on vaikea arvioida, mutta koululaisista tulee jo äkkiä parikymmentä pelaajaa, Esa kertoo.
Esa on ollut mukana Hajalan frisbeegolfradalla ahkeroineessa talkooporukassa.
– Meitä on ollut pieni, mutta intensiivinen porukka. Aloitimme viime vuonna heittopaikkojen rakentamisen puiden kaatamisella. Metsää raivattiin ja käytimme myös haketinta. Lisäksi tehtiin myös tarvikkeiden ja tavaran hankintaa. Meillä ei ole ollut varsinaista työnjohtajaa, vaan sovimme keskenämme, mitä kukin tekee, Esa kertoo.
Hajalan kyläyhdistyksen tekemä hakemus Salon kaupungille frisbeegolfradan toteuttamiseksi meni läpi viime vuoden alussa ja hankkeelle näytettiin vihreää valoa. Kyläyhdistys pyysi Antero Haaristoa suunnittelemaan rataa. Antero on harrastanut frisbeegolfia kolmen vuoden ajan.
– Liikunta oli minulle tärkein innoittaja, kun aloitin harrastuksen. Lisäksi frisbeegolfia voi harrastaa yksin tai porukassa. Korona-aikanakin tätä pystyi harrastamaan, vaikka kaikki muut liikuntapaikat olisivat olleet kiinni. Koen olevani edelleen innostunut lajista, heitän noin sata rataa vuoden aikana.
– Aloitan heittämisen keväällä lumien sulettua ja jatkan pitkälle alkutalveen uuden lumen tuloon asti, Antero kertoo.
Anteron suunnittelema frisbeegolfrata sijaitsee noin kahden hehtaarin alueella. Radalla on pituutta noin 1,3 kilometriä siirtymisineen.
– Ensimmäiset kolme väylää vanhalla urheilukentällä ovat jo koreineen ja heittoalustoineen valmiina pelaamista varten. Yksi väylistä on suora, yksi vasemmalle kaartuva ja yksi oikealle kaartuva. Yhteensä väyliä on yhdeksän, ja enempää ei radalle oikein mahtuisikaan. Radan lähettyvillä kasvavaa puustoa karsitaan jatkossakin aina tarpeen mukaan. Metsän kuuden väylän rakentaminen on vielä hieman kesken ja elokuussa on tarkoitus saada myös ne heittovalmiiksi. Toki raivattavaa ja siivottavaa tulee vielä jäämään tuleviinkin talkoisiin, kunhan sopiva ajankohta vaan löytyy, Antero sanoo.
Maritta Määttänen
