Halikon Putolassa asuvat ihmiset ovat ilahtuneita oman asuinalueensa teiden ja kujien rikkaasta nimistöstä.
Moni tietää tai on kuullut nimien historiaa. Uudet alueelle muuttavat ihmiset kyselevät usein naapureiltaan tietoa asiasta.
Halikon kirkonkylässä asuva Aila Niinistö (84) on koonnut Putolan teiden ja kujien nimistöstä kattavan tietopaketin. Asuinalueen taustaa valottaa myös niin ikään halikkolaisen Eero Nurmisen (75) kirjoittama Putolan historiikki, jota Niinistö on käyttänyt apunaan kootessaan nimistöä.
Aila Niinistö työskenteli vuosina 1972-1980 kotiseutulautakunnan sihteerinä. Vuodesta 1981 vuoteen 2004 saakka Halikon kulttuurisihteerinä. Yksi merkittävä tehtävä oli tehdä ehdotukset Halikon tiestön nimistä tekniselle lautakunnalle. Halikossa ei ole katuja, koska maalaiskunnissa niitä ei käytetä.
– Iso osa Putolan alueen teiden ja kujien nimistä pohjautuu Johannes Linnankosken novelliin ”Lastunsirpale ihmislapsista”. Osa liittyy hänen elämänsä ihmisiin kuten lapsiin, Niinistö kertoo.
Linnankoski asui itse Putolassa kaksi talvikautta vuosina 1904-05 ja novellikokoelma syntyi historiatietojen mukaan siellä.
”Lastunsirpale ihmislapsista” on julkaistu Niinistön mukaan ensin Kansanvalistusseuran kalenterissa vuonna 1907. Teksti löytyy myös Linnakosken Kootut teokset -kokoelmasta.
– Linnankoski kirjoitti novellin Putolan asukkaista ja tunnelmista. Kirja seuraa hyvin tarkasti todellisuutta.
Niinistö muistelee Putolan alueen uudisrakentamisen alkaneen 1990-luvun alussa ja se eteni kolmessa erässä. Rakentaminen aloitettiin Elmerannantien suunnasta Postintien kummankin puolin.
Muun muassa Puttehevosentien nimi juontuu novellin kohdasta, jossa Linnankoski seuraa Putolan päärakennuksen ikkunasta Martun ja Inton leikkiä hiekkakasalla.
”Mut` sant` on pappan ja ”Putte” ja kärry ja kaikk`.” Sanoo talon oma poika Into.
Putolasta löytyy esimerkiksi Linnankoskentie ja Kirjailijantie. Martunkuja on saanut nimensä Putolan tallirengin tytön Martun mukaan.
Eero Nurmisen kirjoittaman Putolan historian mukaan ensimmäinen tiedossa oleva maininta Putolasta on vuodelta 1423, jolloin turkulainen raatimies Olavi Pothon myi isiensä talon Turun tuomiokirkolle.
Lähes koko ikänsä Putolassa asunut Nurminen kertoo tilan tulleen heidän sukunsa omistukseen vuonna 1921.
– Linnankoski asui päärakennuksen tässä päädyssä, Nurminen esittelee.
Putolan tila sijaitsee Putolankujan varrella. Putolantie löytyy entisen Halikon puolelta. Salon puolella sijaitseva Putolankatu johtaa tilalle, tosin vanha kylätie on ollut nykyinen Koulumäenkatu Toijalan koulun mukaan.
– Peltopinta-alaa on laajennettu sekä ostamalla että vuokraamalla runsaaseen 400 hehtaariin. Veljeni poika ja minun poikani ovat jatkaneet tilanpitoa meidän jälkeemme.
Putolan päärakennus ja talouskeskus sijaitsevat Toijalanmäen, Rappulan, Putolan ja Postin alueiden kainalossa.
– Olen aloittanut alueen historian kokoamista noin 15 vuotta sitten. Olen kerännyt materiaalia ja haastatellut vanhoja ihmisiä.
Nurminen sanoo projektin olevan kesken eikä sitä ole vielä sen kummemmin julkistettu.
Halikon Putolassa asutaan Puttehevosentiellä
Halikon kunnan kulttuurisihteerinä pitkään vaikuttanut Aila Niinistö halusi 1990-luvulla rakentaa tulevan Putolan asuinalueen nimistön Linnankosken elämän pohjalta. Hän oli tutustunut kirjailijan tuotantoon jo opiskelujensa aikana.
– Halusin halikkolaisena vähän ylpeänäkin tuoda esiin hänen työnsä kirjallisuuden klassikkona ja suomalaisuusmiehenä.
Vihtori Peltonen -kirjailijanimellä tunnettu Johannes Linnankoski asui ja vaikutti Salon seudulla 1900-luvun alussa Putolan lisäksi muun muassa Vuohensaaressa ja Halikossa sijaitsevassa Piintilän kartanon omistamassa Kealan huvilassa.
– Vuohensaaressa perheellä oli ihanteellinen kesäkoti: korkea metsäinen saari keskellä Halikon lahden poukamaa. Korkealle kiipeämällä saattoi nähdä joka taholla välkkyvän meren ja sen takana laajan kumpuilevan lakeuden kirkkoineen ja kartanoineen sekä viljelyksineen.
Vuohensaaressa syntyi teoksen alkuluvut ”Laulu tulipunaisesta kukasta.” Talvikausiksi 1904 ja 1905 he muuttivat Halikon Putolaan, jossa kirja valmistui.
Putolasta on lähtöisin aihe novelliin ”Lastunsirpale ihmislapsista”.
Kirjailija oli oppinut tuntemaan Putolassa vaikuttavat henkilöt, niin tilan väen kuin kaikki sen työntekijät. Yhtä hän ei tuntenut – Marttua, tyttölasta.
Kun Linnankoski palasi syyskesän iltana hiljaa mietteissään iltakävelyltä, hän kuuli kummallista valittavaa ja väräjävää laulua.
Marttu oli jäänyt portin taakse ojanpientareelle itkemään ja laulamaan aivan repäisevästi.
Siitä alkoivat Lastunsirpaleen aiheet. Kirjailija ajatteli vain Marttua ja hänen kaihoisia laulujaan.
Putolan alueella Elmerannantie sai nimensä Kurun maatilan muonamiehenVäinö Elmerannan mukaan.
Postintiestä löytyy maininta jo vuodelta 1703. Se kulki Uudeltamaalta Turkuun ja sen varrella sijaitsi Halikon Putolan posti.
Lautamiehentien taustalla on tieto siitä, että Putolan isäntä toimi aikanaan lautamiehenä ja hänen jälkeensä Uuttelan isäntä. Putolantie lähtee Lautamiehentieltä ja kulkee samansuuntaisesti Postintien kanssa.
Linnankoskentie ja Kirjailijantie ovat luonnollisia valintoja samoin kuin Suomalaisuudentie.
– Linnankoski oli voimakas suomalaisuuden kannattaja ja edistäjä, Niinistö kertoo.
Viikonloppuna kotinsa tuija-aitaa leikanneet Heidi ja Reijo Landström kertovat ihastuneensa Suomalaisuudentien nimeen, mutta heillä ei ollut tietoa sen synnystä.
– Mielenkiintoista kuulla tällaisesta.
Urmaksenkuja on saanut nimensä Linnankosken kolmannen pojan Urmaksen mukaan; Salamankuja esikoisen Salaman innoittamana. Toukonkuja on nimetty Linnankosken Putolassa syntyneen keskimmäisen pojan mukaan.
Rantiontien taustalla on Halikossa kirkonvartijana eli suntiona toiminut Anders Oskar Nyman, joka suomensi nimensä myöhemmin Rantioksi. Hän hoiti suntion tehtäviä yli 40 vuotta ja hänen poikansa haudankaivaja Fridolf Rantio työskenteli myöhemmin kellonsoittajana.
Kynäkuja sai nimensä Linnankosken tärkeimmästä työvälineestä.
Muita Niinistön antamia nimiä alueen tiestölle olivat muun muassa Putolan rengin mukaan nimetty Kääriäisentie ja Hovinkuja, joka oli kirjailijan asuntona Alapitkän Hovin talossa Pohjois-Savossa. Siellä hän sai rauhan keskittyä kirjoittamiseen.
Martunkujan taustalla on Putolan tallirengin tytär Marttu ja Tervapurkintie tapahtumasta, missä Marttu-tytön äiti Tildu pakotti hänet hakemaan Kääriäiseltä tervapurkin. Sillä voi estää rintaruokinnan kolmivuotiaalta tytöltä.
Puttehevosentien taustalla on Putolan hevonen Putte. Tallimiehen tehtäviin kuului tuohon aikaan hevosten hoidon lisäksi kuljettaa maidot Salon meijeriin nykyiselle Farmoksen tontille ja hakea päivän posti Salosta.
Santakasankuja sai nimensä Martun ja Inton leikkipaikasta.
Tukkipojantien nimeäminen perustuu siihen, että Vihtori Peltonen oli nuorena uittomiehenä Askolan kotipuolessa. Tukkipoika löytyy myös teoksesta ”Laulu tulipunaisesta kukasta. Myös yksi kirjailijan näytelmistä on nimeltään ”Tukkipojat.”
Hildankujan tarina liittyy Vihtori Peltosen nuoruuden ihastukseen Hilda Määttälään.
Intonkuja sai nimensä Putolan talon oman pojan, Into Tamlanderin mukaan.
Muita Niinistön antamia nimiä. Kiikunkuja: Marttu narukeinussa. Voikakuntie: Inton antama voileipä Martulle riidan sovittamiseksi. Leikinkuja: lasten leikit Putolan pihalla.
Laulunkuja: Martun herkät laulut koskettivat Linnankoskea syvästi ja hän sai niistä aiheen kirjoittaa novellinsa ”Lastunsirpale ihmislapsista”.
Vihtori Johan Peltonen, kirjailijanimeltään Johannes Linnankoski syntyi Askolassa 1869 ja kuoli Helsingissä, Diakonissalaitoksella 43-vuotiaana 1913.
Linnankosken kirjojen kantavia teemoja olivat syyllisyyden, rangaistuksen ja sovituksen moraaliset ongelmat.
Pekka Mäenpää
