Turun yliopistossa digitaalisen kielentutkimuksen tohtoriohjelmassa työskentelevä Hanna-Mari Kupari (Niemelä) kiinnostui latinan kielestä aikanaan Hermannin lukiossa.
-Ystäväni pyysi lähtemään mukaan, että saadaan kurssi täyteen. Kirjoitin ylioppilaskirjoituksissa latinan ja muinaiskielen opiskelu vei mennessään.
Kupari kertoo olleensa aina kiinnostunut historiasta.
-Lähteitä on paljon nykykielten rinnalla myös latinaksi. Meillä oli lukiossa hyvä ja innostava latinan opettaja Veli-Matti Rissanen, Kupari muistelee.
Turussa asuva mutta edelleen Kiskossa kesiään viettävä Kupari (1987) on asunut yli kolme vuotta Yhdysvalloissa. Isän Nokia-komennus alkoi tyttären ollessa ala-asteen kolmannella luokalla. San Diego antoi eväitä nähdä maailmaa kauempaa.
Latinan saloihin Kupari tutustui jo filosofian maisterin opinnoissaan. Historia, Vatikaani ja data-analytiikka ovat keskiössä apurahan turvin syntyvässä väitöskirjatutkimuksessa.
-Tutkin keskiaikaisen paavinhallinnon alaisuudessa toimineen penitentiariaattiviraston vuosina 1410–1526 tuottamien asiakirjojen latinaa, Kupari kertoo.
Saloon digitaalisen kielentutkimuksen menetelmin tehtävä väitöskirjatutkimus osuu osin erillisenä projektina.
-Käänsin Juha Punta -säätiön apurahan avulla latinasta suomeksi paavilliset asiakirjat Salon seudulta. Käännökset on julkaistu uusimmassa Hakastarolainen-lehdessä, Kupari kertoo.
Asiakirjat, jotka koskevat paavillista penitentiariaattia eli niin sanottua katumustuomioistuinta kertovat oman aikakautensa tapahtumista ja näkemyksistä. Myöhäiskeskiajalla Suomessa piti valtaa katolinen kirkko, joka määritteli niin maallikkojen kuin kirkollisten ihmisten elämää.
Penitentiariaatti käsitteli erivapausanomuksia ja antoi syyttömäksijulistuksia. Asiakirjoja on säilynyt runsas määrä eri puolelta Suomea, muuta niitä on käännetty vain yksittäisiä.
-Esittelin tammikuun alussa yleisöluennolla kolmea hiljattain kääntämääni asiakirjaa, jotka koskivat päätöksiä Uskelassa, Paimiossa ja Perniössä.
Kuparin mukaan Vatikaanin kansliassa oli tapana kopioida sisään tulleet anomukset, jotka saivat myönteisen päätöksen. Tästä johtuu, että osa asiakirjoista alkaa puhuttelumuodolla, jossa lähestytään muodollisuuden vuoksi itse paavia, vaikka myöhäiskeskiajalla paavi ei enää mitenkään ehtinyt käsittelemään anomuksia henkilökohtaisesti.
-Aikamuoto on nykyajan muoto, eikä ole mahdollista tietää, oliko henkilö itse Roomassa hoitamassa asiaansa, vai toimiko hän esimerkiksi kirjeitse.
Tervehdyksen ja selostuksen jälkeen on asiakirjan hyväksymiseen liittyviä merkintöjä, tyypillisesti sen tehnyt henkilö ja mahdolliset erityisehdot. Asiakirjoista tiedetään usein tarkka päivämäärä ja paikka.
Esimerkkinä Kupari kertoo Turun hiippakunnan Uskelan seurakunnan papin Michael Theobaldin kirjeestä ja päätöksestä, joka on päivätty Roomassa 15. syyskuuta 1495.
Theobaldi kertoo kirjeessä saaneensa erityisen kirkonkirouksen toiminnastaan ja haki siihen muutosta.
-Hän ei halunnut kyseenalaistaa kirkonkiroustaan tai muutoin esittää sitä kohtaan halveksivia näkemyksiä. Julianuksen piispan Regentti Bertinoron päätös oli, että ”saakoon dispensaation poikkeusluvalla sen jälkeen, kun on saanut synninpäästön tuomiostaan tavanomaisen menettelyn mukaan”.
Yksi Kuparin väitöskirjan tavoitteista on auttaa historiantutkijoita käyttämään penitentiariaattiaineistoa laajemmin pohjoismaisen historian valaisemiseen.
-Tarkoituksena on myös tuottaa käännöksiä nykykielille suomalaisista asiakirjoista.
Vaikka Kupari tekee digitaalista kielentutkimusta, hänen arjessaan digitaalisuus ei ole näkyvästi mukana.
-Asumme Turussa ja puolisoni käy töissä Uudessakaupungissa. Tärkein harrastukseni on puutarhanhoito kesämökillämme. Vapaa-ajallani käytän näppäinpuhelinta, jossa ei ole lainkaan internettiä, Kupari kertoo.
Pekka Mäenpää
