Salossa järjestetään kesän aikana yhteensä 15 leirimuotoista rippikoulua ympäri Salon leirikeskuksia. Lisäksi järjestetään päivärippikoulu, pienryhmäripari ja kehitysvammaisten ripari. Tarjolla on myös vaihtoehto vaellusriparista Pyhätunturille sekä Luova rippileiri.
Salon seurakunnan rippikoulutyöstä vastaavan seurakuntapastorin Lasse Lindbergin mukaan rippikoululle kuuluu Salossa hyvää.
– Suurin osa nuorista haluaa käydä rippikoulun ja niistä annetaan pääosin positiivista palautetta, hän sanoo.
Osa kesän leireistä on jo leireilty, mutta useita on vielä edessäpäin. Naarilan leirikeskuksessa ovet käyvät tiuhaa tahtia, kun rippikoululaisten ryhmät saapuvat ja lähtevät.
Heinäkuisena keskiviikkona Naarilassa vietettiin toiseksi viimeistä rippileiripäivää. Kotiinlähdön hetket olivat haastattelun hetkellä melkein käsillä ja tunnelma sen mukainen.
Ilmoilla oli aistittavissa monenlaisia tunteita niin ilosta väsymykseen kuin haikeuteenkin siitä, että monelle nuorelle kesän kohokohdiksi lukeutuva kokemus olisi pian konfirmaatiota vaille paketoitu. Saman porukan kanssa rippikoulua taitetaan yhteensä puolen vuoden ajan, joten yhteenhitsautumista tapahtuu väistämättä.
Isosten rooli on tärkeä rippikoulukokemuksen luomisessa. Naarila 3 -ryhmää luotsaamassa ollut kahdeksanpäinen, leiriläisilleen omistautunut isosten joukko, Benjamin Ilmasti, Jimi Mäkinen, Vili Vasarainen, Anastasia Ylitalo, Anni Suominen, Katariina Kunnia, Salla Honkanen ja Netta Määttä kehuivat rippileirillä vallinnutta tunnelmaa.
– Hyvä ja yhteisöllinen porukka on ollut. Tosi aktiivinen, kiva on ollut tehdä yhdessä kaikkea, he kertoivat.
– Joka ilta ollaan uitu ja saunottu, sen lisäksi ollaan pelattu jalkapalloa, sulkapalloa ja amerikkalaista jalkapalloa, Mäkinen listasi.
Isosten tärkeimpiin tehtäviin kuuluu muun muassa iltaohjelman vetäminen ja vapaa-ajan aktiviteettien keksiminen, joista he kertoivatkin saaneensa hyvää palautetta leiriläisiltä. Viikon aikana oltiin ehditty pitää esimerkiksi iltahartauksia, joissa aiheina olivat olleet muun muassa ystävyys, rakkaus, erilaisuus ja anteeksianto.
Yhteisöllisyyttä pyritään luomaan myös erilaisten leikkien ja pelien kautta. Honkasen esiin nostama lausahdus “leiriläisten vapaa-aika on isosen tärkein työaika” pitänee isosten mukaan paikkaansa ja ohjaa heidän tekemäänsä tärkeää työtä.
Suurin osa isosista tunnustautui konkareiksi, osalle leiri taas oli ensimmäinen isosen roolissa.
– Aluksi jännitti tulla tänne, mutta viikko on mennyt tosi hyvin, ensimmäistä kertaa isosena oleva Määttä kertoi.
Isostehtäviin houkuttelee aina uudelleen joukon mukaan yhteisöllisyys ja hauskan leirikokemuksen luominen, mihin on heidän mukaansa vaikuttanut merkittävästi myös omilta rippileireiltä saadut hyvät kokemukset.
– Itse muistan omalta rippileiriltäni, kuinka kivan kokemuksen isoset onnistuivat luomaan. On hienoa itse päästä osaksi tätä prosessia, jossa pääsee luomaan kivaa riparikokemusta leiriläisille, Vasarainen totesi ja muut komppasivat.
– Se on parasta, kun pääsee näkemään, miten nuoret tutustuvat toisiinsa ja luovat uusia kaveruussuhteita ja että pääsemme tekemään heille hauskan viikon, Honkanen pohti.
– Ja se, että saa olla osana heille tärkeää askelta elämässä, Ylitalo täydensi.
– Riparilaisille me tätä tehdään, Honkanen tiivisti ja muut nyökyttelivät.
Myös leiriä luotsanneet seurakunnan työntekijät kertoivat leirin sujuneen mukavasti.
Rippikouluryhmä sai kiitosta seurakuntapastori Kira Knuutilalta ja nuorisotyönohjaaja Okko Korpiselta erityisesti hyväkäytöksisyydestä sekä toisten ja ympäristön huomioimisesta.
Monelle on varmasti jäänyt mieleen rippikoulussa opetellut kymmenen käskyä tai Isä meidän -rukous, jotka lukeutuvat yhä tänäkin päivänä rippikoululaisten ulkoläksyihin. Knuutilan mukaan rippikoulussa käsiteltävät kristinuskon teemat ja aiheet eivät itsessään ole muuttuneet, mutta niiden käsittelytapa on saanut uusia näkökulmia.
– Aiheita käsitellään nykyään ehkä ilmiölähtöisemmin. Ne nousevat tästä päivästä ja nuorten elämästä, ja niitä saatetaan pohtia enemmän ajassa. Esimerkiksi juuri niitä kymmentä käskyä voidaan pohtia siitä näkökulmasta, että mitä ne tarkoittavat nuorten elämässä tässä ajassa, Knuutila pohti.
Myöskin rippikoulussa käytetyt oppimisen menetelmät ovat saaneet rinnalleen nykyaikaisia vaihtoehtoja. Kristinuskon teoriaa opiskellaan kivan, yhdessä tekemisen kautta.
– Raamatun teksti on sellaista, jota on ehkä vaikea sisäistää. Olemme lukeneet Raamatusta katkelmia, joiden pohjalta olen luonut tekoälyllä sarjakuvia, jolloin tekstiä on ollut mahdollista opiskella myös kuvista käsin, Korpinen havainnollisti.
– Virallisena käyttämämme vuoden 1992 Raamatun käännöksen rinnalla olemme käyttäneet myös vuoden 2020 käännöstä, joka on enemmän tätä kieltä. Sitä voi lukea myös kännykän näytöltä, Knuutila kertoi.
Vielä tänäkin päivänä rippikoululaisille jaetaan kuitenkin myös oma painettu Raamattu.
Leirillä on ollut myös aikaa ja tilaisuuksia avoimelle keskustelulle ja asioiden kyseenalaistamiselle ja epäilylle, jotka johtavatkin Knuutilan mukaan usein hyviin keskusteluihin.
– Ripari on ennen kaikkea paikka kaikelle keskustelulle ja kysymyksille, Knuutila totesi lopuksi.
Rippileiriltä uusia kavereita
Olivia Areva, Eevi Syrjälä, Saga Ekström, Petra Suoranta, Lumi-Ella Hietanen, Leo Kantonen, Nooa Tuomela, Anselmi Anttonen ja Lukas Kotirinta odottivat jo malttamattomina rannassa lämpiävään saunaan ja helteisen päivän jäljiltä viilentävään järveen pääsyä. Ennen sitä ehdittiin kuitenkin vaihtaa muutama sana kuluneesta leiripäivästä ja leiristä yleensäkin.
– Tänään käytiin pyhiinvaelluksella, jossa pysähdyttiin välillä pohtimaan, mitä tietyt meille annetut sanat toivat mieleemme, nuoret kertoivat.
Leiriviikon kerrottiin kuluneen nopeasti, ja kiitosta saivat erityisesti leirillä tarjottu ruoka ja tekeminen.
– On pelattu jalkapalloa, saunottu ja uitu melkein joka ilta ja käyty leirikeskuksen pihapiirissä sijaitsevassa Ruuhikirkossa, nuoret kertasivat viikon tekemisiä.
Ulkoläksyjä, kuten Isä meidän -rukousta, rakkauden kaksoiskäskyä ja apostolista uskontunnustusta oli tankattu leirin aikana ahkerasti, ja leirin toiseksi viimeisenä päivänä ne sujuivatkin kuulemma jo kuin vettä vain.
Päällimmäiseksi nousivat myös leiriltä saadut uudet kaverit.
Kesän kerrottiin jatkuvan leirin jälkeen rennoissa merkeissä, muun muassa mökkeillen.
Lopuksi jaettiin vinkit tuleville rippikoululaisille:
– Ei tarvitse turhaan jännittää. Riparilla on tosi kivaa, ja uusia kavereitakin saa varmasti, nuoret miettivät. Kannattaa ottaa omia herkkuja mukaan, niin ei tule tylsää, lisättiin naurahtaen.
Seattlesta rippileirille Naarilaan
Lukas Kotirinta oli tullut rippileirille Naarilaan Seattlesta asti, jossa on asunut perheensä kanssa jo lähes kymmenen vuotta.
– Saloon tuleen aina kesäisin perhettä ja sukua katsomaan ja pitämään hauskaa, Kotirinta kertoi.
Rippileirille hän halusi osallistua isoveljensä jalanjäljissä.
– Tosi kivaa on ollut. Minulla ei ole Suomessa kauheasti kavereita, joten olen saanut täältä paljon uusia kavereita. En kauheasti puhu suomea omanikäisteni kanssa ja täällä on ollut pakko. Se on ollut kiva.
Leirin jälkeen Kotirinta nauttii Suomen kesästä vielä hetken ennen kuin palaa Seattleen.
– Vielä kolme tai neljä viikkoa olen Suomessa, hän kertoi.
Anette Ahlqvist
