Salon taidemuseo Veturitallin kesän näyttelyissä on esillä HC Bergin optista taidetta sekä Sivuraide-galleriassa kuvittajana ja vapaana taiteilijana tunnetun Laura Laineen lasiveistoksia. Edellinen näyttely, jossa oli Arnold Newmanin valokuvia, oli museonjohtaja Susanna Luojuksen mukaan minimalistisen tummasävyinen. Bergin teokset sen sijaan ovat värikkäitä ja ne leikkivät valolla. Luojuksen mukaan Veturitallin profiiliin kuuluu se, että näyttelyt ovat eritunnelmaisia.
HC Bergin teos Salon lukion edustalla, Muodon illuusio, on aikoinaan ostettu Salon kaupungin kokoelmiin prosenttiperiaatteella. Luojuksen mukaan HC Bergin näyttely on osa taidekasvatusta: museo haluaa näyttää salolaisille, että taiteilijan tuotantoon kuuluu paljon muutakin ja erilaista taidetta. Luojus ajattelee näyttelyiden rakentamista tilan kautta ja hän pitääkin siitä, miten Bergin kliiniset värireliefiteokset keskustelevat Veturitallin rouhean arkkitehtuurin sekä luonnonvalon ja keinovalon kanssa. Värikkäät valoteokset tuovat myös tervetullutta leikkisyyttä synkän maailmanpoliittisen tilanteen keskelle.
HC Bergin teokset edustavat niin kutsuttua op-taidetta, jossa pohditaan havainnon muodostumista, silmän toimintaa ja valon merkitystä sille.
-Kaikki me katsomme samalla tavalla, mutta jokaisen aivot täydentävät näkemäänsä omalla tavallaan, summaa Luojus op-taiteen viehätyksen.
HC Berg kiittää näyttelyä onnistuneeksi. Veturitallin arkkitehtuuriin tukeutuen on onnistuttu luomaan neljä salia, joiden tunnelma poikkeaa hienoisesti toisistaan.
-Ensimmäisissä saleissa on litteitä värireliefiteoksia, jotka värit ja valo saavat sykkimään. Yksinkertaisissa väripalkkiteoksissa tutkitaan kahden värin yhteistoimintaa. Näitä teoksia tarkastellessa meidät valtaa levottomuus, kertoo Berg viitaten ensimmäisen ja toisen salin teoksiin, joiden sumeaan pintaan on vaikea tarkentaa katsetta.
-Kolmannessa salissa on sakraali tunnelma. Värit alkavat tanssia ja ne houkuttavat tutkimaan itseään. Olemme mukana tanssissa. Teokset ovat hetkellisiä ja kohottavia. Viimeisen salin pienissä sammakkofiguureissa käsitellään mytologiaa: taustalla on myytti sammakosta ja skorpionista. Teräksestä valmistetuissa kasvoveistoksissa etualalla on kreikkalainen mytologia kaksikasvoisuudesta, joka ymmärrettiin onnen ja hyvän sadon symboliksi. Katsoja voi pohtia, viittaanko sillä nykyaikaan.
-Taidettani on innoittanut renessanssi ja Leonardo da Vincin elämäntyö optisten keksintöjen parissa. Nykyaikaa voi ajatella niin ikään renessanssina, jossa tietotekniikka edustaa hyvää tai pahaa. Kaikkien salien teoksien välillä kulkee punainen lanka: katsojan liike tilassa ja havainnon muuttuminen teoksia tarkastellessa.
HC Bergin juuret ovat lasitaiteessa. Hän on opiskellut lasi- ja keramiikkaosastolla Taideteollisessa korkeakoulussa, nykyisessä Aalto-yliopistossa. 2000-luvun alkupuolella Berg oli mukana perustamassa Nuutajärven lasikomppaniaa. Viimeksi hän on edustanut lasitaiteellaan Bornholmin biennaalissa vuonna 2016. Berg on valittu Vuoden Nuoreksi Taiteilijaksi 2007.
-Taiteilijana arvostan kaikkia huomionosoituksia, mutta moni ei tule ajatelleeksi, miten paljon työtä vaatii käyttää hyväksi kaikki se huomio, mitä palkinnon saaminen suo, Berg kommentoi voittoaan.
Veturitallin näyttely on suuri läpileikkaus Bergin tähänastisesta urasta. Taiteilija kertoo, että yksityisnäyttelyt ovat aina merkittäviä välietappeja uralla ja ne saavat aikaan sisäisiä myllerryksiä. Yhteisnäyttelyt ovat erilaisia luonteeltaan, niihin osallistuminen on rentoa.
Berg kertoo, että hän haluaa taiteellaan koskettaa aineettomuutta, mutta mukana kulkee koko ajan myös päinvastaisia intohimoja. Uran alussa Taideteollisen korkeakoulun keramiikkaosastolla hän teki ihmiskasvoisia veistoksia, jotka voimakkaan fluorisoivan värin ansiosta tuntuivat ikään kuin levitoivan ilmassa. Veturitallin neljännen salin figuurit eivät kerro niinkään suunnan muutoksesta, aineettomuutta tavoittelevien valoteosten hylkäämisestä, vaan siitä, että hahmoja esittävä taide kulkee koko ajan mukana op-taiteen ohella.
Berg ei halua mainita mitään erityisiä taiteellisia esikuvia nykytaiteen kentällä tai taiteen historiassa.
-Nykytaide on vapaata ja minä olen postmoderni taiteilija, Berg kiteyttää.
Laura Laine on tullut tutuksi kuvittajana, jonka pitkäraajaiset ja hulmuavahiuksiset naishahmot koristavat kansainvälisten muotilehtien sivuja. Sivuraide-gallerian näyttely ei kuitenkaan ole mikään uusi aluevaltaus, sillä kaupallisten töiden ohella Laine on koko ajan ollut mukana näyttelyissä piirustuksillaan. Veistoksia Laine on tehnyt vuodesta 2013 ja ne ovat antaneet hänelle väylän toteuttaa itseään kolmiulotteisessa muodossa. Esillä olevat veistokset ovat melko pieniä. Laine kuitenkin kertoo, että aloittaessaan lasiin perehtymisen hollantilaisten ammattilasinpuhaltajien kanssa mittakaava oli hieman toinen: ensimmäiset työt saattoivat olla yli metrin kokoisia. Taiteilijasta tuntuukin, että uran alku lasitaiteilijana oli heti sukellus syvään päätyyn, suurikokoisten teosten pariin.
Näyttelytekstissä Laineen lasiveistosten kerrotaan saaneen inspiraatiota barokista ja rokokoosta, mutta ne voivat tuoda mieleen myös merenalaisen elämän ja korallien monimuotoisuuden.
-Kuvittajana olen ollut kiinnostunut naisten kehollisesta kuvaamisesta ja olen mennyt piirtäjänä muoto edellä, olen halunnut väännellä muotoja. Todenmukainen kuvaaminen ei ole kiinnostanut, vaan muotojen surrealismi. Lasiveistoksissani on myös surrealismia, ja tarkastelen niiden avulla myös kasviteemoja. Taustalla on myös ajatus metamorfoosista. En kuitenkaan halua ohjata katsojien omaa tulkintaa liiaksi.
Osa lasiveistoksista on Sivuraiteen näyttelyssä saanut koristeellisen jalusta. Yhdestä jalustasta kasvaa piikkejä.
-Minua on inspiroinut antiikin taide, jossa koristeelliset jalustat ovat osa taideteosta. Ottamalla jalustan osaksi teosta esillä oleva myös keskustelee ympäristön kanssa. Lasiveistoksiin sisältyy jo itsessään ympäristö, sillä ne heijastavat sitä.
Veturitallin kesänäyttelyt ovat avoinna 4. syyskuuta saakka.
Kirsi Uusitalo
