Kuvataiteilija Riikka Niittosen tavallinen työpäivä hänen työhuoneellaan sisältää paljon hiljaisuutta.
-Kun saavun työhuoneelleni, on usein viikonloppu. Asetun teosten ääreen, järjestelen paikkoja ja katselen keskeneräisiä maalauksia. Saatan joskus höpötelläkin, mutta yleensä työhuoneellani on hipihiljaista.
Taiteilija huokuu itsekin rauhallisuutta ja levollisuutta. Vaikka näyttelyn avaamiseen liittyy aina jännitystä ja viimehetken muutoksia, Niittosta se ei vaikuta järkyttävän. Hän on syntynyt kuvataiteilijaksi.
Lapsuutensa hän on asunut Perniössä, mutta viimeisen vuoden hän on asunut puolisonsa kanssa Liedossa. Siellä oli jotain, mitä Salossa ei ollut, nimittäin töitä:
-Opetan kuvataidetta päivätyökseni. Työpäivät kuluvat usein meluisassa äänimaisemassa, ja työhuoneen hiljaisuus tarjoaa hyvää vastapainoa.
-Vaikka kuvataiteilijan työskentely on toisinaan aika raskasta ja sisältää paljon muutakin kuin teosten toteutusta, kuten näyttelyhakuja, markkinointia ja apurahahakemuksia jotka voivat kuormittaa. Kuitenkin uuden oppiminen ja teosten esille saaminen on palkitsevaa ja auttaa jaksamaan työssä. Olen uusissa teoksissani tutkinut valon, värin ja materiaalin olemusta ja maalannut abstrakteja teoksia. Kuvataiteilijan ammatti tekee minut myös onnelliseksi, taiteilija kertoo.
-Uudet työni ovat syntyneet halusta uudistua taiteilijana. Teoksia voisikin luonnehtia ”uutuuttaan kiiltäviksi”, sillä maalauksissa on öljymaalin seuralaisena erityistä kiiltoa hienossa dialogissa teosten maanläheisen värimaailman kanssa.
-Abstrakti taide on vapauttavaa, Niittonen fiilistelee.
-Moni ehkä odottaa näkevänsä fotorealistisia esittäviä kuvia, joista olen tunnettu, mutta niissäkin on aina ollut abstrakteja elementtejä. Katoamispiste-nimisen maalaukseni kohdalla koin erityisen oivalluksen. Teoksessa ei ole mitään esittävää, vain ultramariininsininen utuinen pinta tummalla pohjalla. Yhtäkkiä minusta tuntui, että nyt saan kiinni siitä, mikä minua kiinnostaa. Lapsuudestaan saakka Niittonen on kiinnittänyt huomiota yksityiskohtiin.
-Saatoin katsella vaikkapa puun kuviointia. Kuinka ne ovat samaan aikaan abstrakteja ja yksityiskohtaisia. Samanlainen nyrjähdys voisi tapahtua katsojalle, kun tämä tarkastelee abstraktia teosta ja sehän on todella oivaltavaa näkemistä, jos löytää abstraktissa jonkin tuttuuden, Niittonen valottaa.
Niittonen on valmistumisestaan saakka kuulunut osaksi Salon Taiteilijaseuraa, joskus puheenjohtajankin pallilla. Salon Taiteilijaseura on toiminut Salossa jo 58 vuotta. Tällä hetkellä seuraan kuuluu yli 70 Salon alueella toimivaa ammattitaiteilijaa. Taiteilijaseuran hallituksen puheenjohtaja Hilkka Laakkonen-Vesander kiittelee Galleria Joutsenen tasokkaita näyttelyitä.
-Tila on ollut todella suosittu, hän summaa, mutta haluaa myös muistuttaa taidelainaamon nerokkaasta toimintaideasta: lainaa teos ja maksa osissa. Palauta, jos mielesi muuttuu.
Laakkonen-Vesander on itse muuttanut vuonna 2010 Saloon Siurosta, pienestä kylästä Nokialta.
-Paras tapa tutustua paikallisiin on osallistua kansalaisopiston toimintaan, Laakkonen-Vesander vinkkaa.
-Osallistuin itse kuvanveistokurssille, jossa tutustuin Oiva Gillsteniin. Oiva oli sitä mieltä, jotta voisin hakea Taiteilijaseuran jäsenyyttä. Hain ja pääsin. Ja sillä tiellä ollaan yhä, Laakkonen-Vesander hymyilee.
Sitten hän vakavoituu:
-Soisin useamman ihmisen tuntevan Taidelainaamon, Laakkonen-Vesander toivoo.
-Moni on minullekin kummastellut, että ”mikä taidelainaamo”, vaikka Taidelainaamo on ollut täällä 1990-luvun lopulta lähtien, Laakkonen-Vesander taivastelee.
-Vaikka seura on ammattitaiteilijoita varten, kaikki näyttelyt ja tapahtumat, joita järjestämme, ovat tarkoitettuja ihan kaikille, Riikka Niittonen kommentoi.
Niittosen uusin näyttely on nähtävillä Galleria Joutsenessa 11. maaliskuuta asti. Taidelainaamon galleriatiloissa järjestetään myös kaikille avoimia Elävän mallin piirustusiltoja.
Jonna Hellberg-Pitkänen
