Talvipesistään kömpivät siilit ovat yksi ilahduttavia kevään merkkejä.
Siilit ovat ihmisille tuttuja eläimiä, sillä nämä piikikkäät nisäkkäät menestyvät Suomen olosuhteissa vain ihmisen muokkaamissa ympäristöissä.
Siilejä voi tavata ihmisasutuksen liepeillä pihoilla, puutarhoissa, puistoissa ja niittyjen reunamailla.
Helsingin eläinsuojeluyhdistys kertoo tiedotteessaan, että talvihorroksen aikana siilin paino on voinut pudota jopa 60 prosenttia, joten herättyään sillä on sudennälkä.
-Etenkin jos maa on siilin herättyä vielä jäässä, luonnosta ei löydy sille juurikaan ravintoa, ja siili on pulassa. Ihmisen tarjoama, proteiinipitoinen tukiravinto on siksi tervetullutta. Siilien ruokinta kannattaa aloittaa keväällä heti kun pakkaset ovat ohi.
Siilien tukimuonaksi paras vaihtoehto on kissan tai koiran viljaton märkäruoka. Tästä kaksikosta kissan märkäruoka kiilaa ykköstilalle, sillä se on proteiinipitoisempaa kuin koiran märkäruoka.
-Myös viljattomia kissan tai koiran kuivanappuloita voi siilille tarjoilla, mutta ne tulee ensin liottaa huolellisesti vedessä. Siilit ovat melkoisia ahmatteja, ja vauhdilla niellyt kuivat nappulat aiheuttavat tukehtumisvaaran. Kuivat nappulat voivat myös turvota siilin vatsassa ja johtaa jopa suolitukokseen. Liotetusta nappula-annoksesta siili saa samalla myös tarvitsemaansa vettä.
Siilit ovat yöeläimiä, joten ne kannattaa ruokkia iltahämärissä, ja mieluiten aina samaan kellonaikaan. Siili oppii ruoka-ajan nopeasti ja on täsmällisesti paikalla.
Parasta ruokaa siilille on tietysti se luonnollinen ravinto, jota siili itse löytää luonnosta: mullassa möyrivät madot ja muut selkärangattomat herkkupalat.
-Siilejä tulisikin tukiruokkia ainoastaan keväällä, kun luonnossa on vielä ravintoa niukasti, sekä syksyllä, kun siilit tankkaavat ravintoa talvihorroksen varalle. Kesä-heinäkuussa siili pärjää yleensä mainiosti luonnon antimien varassa.
Siilien ruokintapisteellä annattaa suosia laakeita, suuria astioita. Siilit ovat melkoisia sottapyttyjä, ja ne tykkäävät nojailla astioiden reunoihin ja tepastella ruuanmurusten päällä.
Epäsiistillä ruokintapisteellä erilaiset tartunnat, kuten salmonella, leviävät helposti siilien välillä. Tartuntavaara ulottuu myös ruokkijaan ja tämän perheeseen.
Jos siilejä on pihapiirissä useita, kannattaa tarjolle asettaa useampi ruokalautanen. Näin vältytään turhalta nahistelulta sekä lähikontaktien tuomalta tautien tarttumisriskiltä siilien välillä.
Siileille ei pidä tarjoilla maitotuotteita.
-Vaikka monet siilit pitävätkin kovasti maidosta, niiltä puuttuu laktoosia pilkkova entsyymi, joten maitotuotteet aiheuttavat niille ripulia ja vatsavaivoja. Laktoosittomatkin tuotteet kannattaa jättää tarjoilematta, sillä ne eivät ole erityisen hyvää ravintoa runsasenergistä ruokaa kaipaavalle piikkipallolle.
Sen sijaan raikasta vettä voi tarjoilla siilille koko kesäkauden ajan.
-Siilillä on hyvä paikkamuisti, joten se löytää janon tullen tiensä juottopaikalle helposti. Jos vesitarjoilu loppuu äkisti, voi kuivan kauden aikana kulua päiväkausia ennen kuin siili törmää sattumalta uuteen vedenlähteeseen. Tällöin nestehukkaan menehtyminen on todellinen vaara.
Raikkaasta vedestä hyötyvät kuivina kausina muutkin luonnoneläimet.
Yksi parhaita tapoja auttaa naapuruston piikikkäitä tuhisijoita on myös hyvin helppo ja vaivaton.
-Hoida pihaasi vähemmän! Älä siivoa kaikkea villiä luontoa pois, vaan jätä pihapiiriin risukasoja, halkopinoja, lehtikomposteja ja villiintynyttä niittyä. Näin siileillä on paitsi runsas valikoima hyönteisiä, joilla herkutella, myös piilopaikkoja ja pesämateriaalia.
Siilien puuhia on mukava seurata, mutta tee se kunnioittavan välimatkan päästä. Ohjeista myös lapsia kunnioittamaan luonnoneläimen rauhaa. Siilin ei kannata antaa tottua ihmisen läheisyyteen, sillä ikävä kyllä kaikki eivät suhtaudu siiliin suopeasti.
Salonjokilaakso
