Martina Vara
On rantauimakoulun ensimmäinen päivä Märyn uimarannalla. Pienet lapset kuuntelevat tarkkaavaisesti, kun uimaopettaja Janita Kylänpää kertoo mitä tehdään seuraavaksi. Sää on aurinkoinen mutta tuuli tuntuu viileältä.
–Vedessä on lämpimämpää, rohkaisee Janita muutamaa lasta, jotka empivät kokonaan kastautua.
Harjoitusten välissä käydään saunassa lämmittelemässä. Malina Laihia (9) on tullut rantauimakouluun ensimmäistä kertaa. Uimakoulu on kolme kertaa normaalin viiden sijaan, sillä se on nopeatempoisempaa kuin uimahalleissa.
–Olen uinut melkein koko kesän niin paljon kun mahdollista. Odotan myös kovasti retkeä Helsinkiin Linnanmäelle ja toisen retken teemme parhaan kaverin ja äidin kanssa Tuuriin. Muutoin hoitelen meidän neljää kissaa, joista yksi on vasta pentu, kertoo Malina kesäsuunnitelmistaan.
Kuusjoelta kotoisin olevauimaopettaja Janita Kylänpää on toiminut uimakouluissa opettajana jo 19-vuotiaasta lähtien, ja sitä ennen tehnyt uinnin avustajan töitä. Kuusjoella on vahva rantauimakouluperinne ja alueella koetaan edelleen tärkeäksi työ lasten uimataidon ja vesiturvallisuuden parissa. Janita itsekin on rantauimakoulun kasvatti. Uintikärpäsen purtua Janita on uimakouluopettajan lisäksi kouluttautunut myös uinninvalvojaksi, vauva- ja perheuinninohjaajaksi sekä hengenpelastuskerhonohjaajaksi. Siviilikoulutukseltaan Janita on restonomi ja päivätyönä hän tekee Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaisissa työtä ruokakasvatuksen, lähiruoan ja erilaisten hankkeiden parissa.
– Valtakunnallisen uimataitotutkimuksen mukaan neljäsosa suomalaisista kuudesluokkalaisista on uimataidottomia. Pohjoismaisen uimataidon määritelmänä on 220 metrin yhtäjaksoinen uinti veteen pudottua, josta vähintään 50 metriä selällään. Pidän tuota lukua todella huolestuttavana, koska uimataito on yhtä tärkeä keino itsensä suojelemisessa ja pelastamisessa, kuin vaikka heijastin tai pyöräilykypärä. Usein ajatellaan, että kun lapsi on oppinut uimaan 10 metriä, voi uimakoulussa käymisen lopettaa, vaikka todellisuudessa ollaan vielä kaukana uimataidosta, kiteyttää Janita.
Kesäisin Janita ohjaa uimakouluja Salon seudulla eri rannoilla sekä Kyrön maauimalalla. Talvisin altaissa uidaan Salossa, Loimaalla ja Turussa.
Vesillä liikuttaessa on siis aina muistettava vähintäänkin terve kunnioitus sitä kohtaan. Vesi tuo helpotusta helteellä, siinä on kiva lasten leikkiä, toisten kohottaa kuntoa ja kolmannen vaikka veneillä tai kalastaa. Vesi ei valitettavasti ole ainoastaan lempeä elementti vaan siellä ollessa vaanii myös vaaroja. Vesiturvallisuus on pitkälti asennekysymys, ja osa onnettomuuksista olisi estettävissä.
– Isot ihmismassat lisäävät tapaturmariskiä rannalla. Rantapelastajat ovat pelastaneet lukemattoman määrän ihmisiä veden varasta, mutta kaikkea he eivät voi nähdä. Valvottu ranta ei poista ihmisen omaa vastuuta omasta turvallisuudestaan. Jokaisella tulisi olla riittävät tiedot ja taidot itsensä ja toisen pelastamiseen veden varasta, kertoo Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitosta Niko Nieminen.
Vakuutusyhtiö LähiTapiola Etelä lahjoitti kaksi kappaletta pelastusrenkaita äänestyksen perusteella Etelän alueen julkisiin uimapaikkoihin. Tänä kesänä renkaiden lahjoituskohteiksi arvonnassa voitti Nummi- ja Palojärven uimarannat.
– LähiTapiolan tapahtumissa jaettiin viime kesänä myös 10 litran ämpäreitä, jotka pelastusrenkaan puuttuessa toimivat pelastettavalle apuna. Ämpäriin laitetaan hieman vettä ja heitetään vedenvaraan joutuneelle. Nurinpäin käännetty ämpäri pitää tämän pinnalla ja voi näin pelastaa hengen, kertoo Terhi Wallin LähiTapiolasta.
