Iltamat liitetään ihmisten mielissä eniten sota- ja sen jälkeiseen aikaan, mutta iltamaperinne syntyi jo 1800-luvun lopulla.
Someron Tupanäyttämö on vuodesta 1980 lähtien tuottanut näytelmiä Havuharjulle lähes vuosittain, mutta ajatus iltamista pyöri Tupanäyttämön puuhanaisen, esityksen ohjanneen Merja Koivaaran mielessä jo ennen koronaepidemiaa.
– ”Vanhan ajan iltamat” oli silloin tekonimenä, mutta sitten kävi kuten kävi ja hanke jouduttiin hautaamaan. Minulla oli viime kesänä 30-vuotistaiteilijajuhlat, joissa oli paljon ohjelmaa, muun muassa pätkiä niistä näytelmistä, joissa olen ollut mukana. Juhlista tuli valtavan hyvää palautetta. Myös kesäteatteriyleisömme on esittänyt toiveita tanssilavan käytöstä.
Merja ”Memma” Koivaaralla on pitkä näyttelijän ja ohjaajan ura takana niin Somerolta, Hangosta kuin Salon seudun teattereistakin. Hän on myös aikaisemmin luonut Särkisalon Förbyhyn Seikkailusaari-nimistä lapsille ja lapsenmielisille tarkoitettua tapahtumaa.
– Mutta nämä iltamat ovat ensimmäinen kerta, kun olen kirjoittanut oikein repliikkejä näyttelijöille. Kaikkien sketsien käsikirjoituksia en ole tehnyt itse. Myös esimerkiksi Salon teatterin entinen taiteellinen johtaja Tarja Saikkonen on ollut niissä mukana. Mietimme täksi kesäksi myös näytelmää, mutta sopivaa ei löytynyt.
Porukkamme innostui iltama-tyyppisestä jutusta oikeastaan enemmän kuin näytelmästä, sillä tässä ei tarvitse opetella pitkiä repliikkejä. Meillä on hieno joukko tätä tekemässä, ihan uusiakin on mukana.
Haastattelua tehdään ennen iltamien alkua, ja Memma huikkaa vielä mennessään:
– Saat vapaasti liikkua mielisairaalan alueella ja portistakin voi mennä ulos, koska siellä on vessa.
Miten tämä kuulostikin ihan jonkun näytelmän repliikiltä.
Iltamissa on tietysti aina puhvetti. Niin täälläkin, eikä talkooväen panosta voi kyllä mitenkään ylenkatsoa. Tarjoilut ovat teeman mukaiset: kahvia, pullaviipaleita, voileipiä ja kotikaljaa. Kahviojengillä riittää kiirettä ja puuhaa ja sitä johtaa (harhaan hänen oman väitteensä mukaisesti) Päivi Manni-Pettersson, joka myös ”maalaa, siivoaa, ostaa, myy, vaihtaa, mutta ei varasta”.
Kahvion pöydässä esityksen alkua odottelee kaksi hurmaavaa daamia. Toinen alkaa muistella aikaa, jolloin Havuharjun lava oli maakunnan suurin ja hyvin suosittu.
– Muistan niin hyvin, miten polkupyörällä sotkettiin tänne 20 kilometrin päästä. Täällä oli parhaat tanssit ja parhaat miehet! Erityisesti mieleen on jäänyt yksi romanssi: pääsimme joskus lapsuuden-ystäväni Pekan autossa tänne ja ystävättäreni oli hyvin ihastunut häneen. Pekka taas oli ihastunut minuun, mutta minä en olisi huolinut häntä vaikka hän olisi ollut viimeinen mies maailmassa! Ystävättäreni kysyi minulta, saako hän hakea Pekkaa naistenhaulla tanssimaan. Siitä tanssista alkoi heidän tarinansa ja olin kyllä siitä niin onnellinen heidän puolestaan.
– No löytyikö oma puoliso täältä?
– Ei, hänet mä löysin hautajaisista!
Iloisten iltamien ohjelma oli koottu parhaitten perinteitten mukaan. Alussa oli kohottava puhe, jonka piti ”Havuharjun uusi kulttuurisihteeri”. Tärkeässä roolissa oli koskettimia soittava Pekka Leppälä, joka säesti lauluesityksiä. Hän myös esitti huilisti-vaimonsa Anne Leppälän kanssa kaksi upeaa kappaletta, joista Kauko Käyhkön säveltämä Suviserenadi toi kauneudessaan kyyneleet silmiin. Sketsit tutustuttivat yleisön muun muassa Varhaan, metsäterapiaan ja hyvin hauskaan romanialaiseen poliisiin. Yleisökin pääsi laulamaan ja lopuksi vielä tanssimaankin.
Esitykset Someron Tupanäyttämöllä jatkuvat elokuun 7. päivään asti.
Elina Koskinen
