Isoäidin turkki voi saada Salon Turkisateljeessa uuden elämän

Salon Turkisateljeen yrittäjä Tiina Suokorpi näyttää, kuinka vanhasta turkiksesta voidaan luoda myös jotakin uutta. Keltainen anorakki on saanut uuden ilmeen ja samalla arvokas materiaali on saatu hyödynnettyä mahdollisimman tarkasti.

Kierrätysmuoti on ollut viime vuosien puhutuimpia aiheita pukeutumisessa. Se on tyyli, joka sopii kaikille varallisuudesta riippumatta, sillä sitä voi toteuttaa monella eri tavalla. Toisille kierrätysmuoti tarkoittaa kirppiksillä kiertelyä, toisille omasta vaatekaapista jo löytyvien vaatteiden korjausta ja ehostamista – ja monille näitä molempia yhtä aikaa.

Kaupan liiton syyskuussa julkaiseman tiedotteen mukaan Suomi onkin maailman johtavia second hand-maita. Tämä tarkoittaa sitä, että noin 60 prosenttia suomalaisista on viimeisen vuoden aikana ostanut käytettyjä tuotteita, mikä tekee meistä maailman ahkerimpiin kuuluvia kierrätystavaran suosijoita.

Suurimmaksi syyksi Kaupan liitto vahvistaa rahan säästämisen, mutta syyt kierrätysmuodin takana ovat myös moraalisia ja periaatteellisia.

Muun muassa turkikset ja nahasta tehdyt vaatteet sekä asusteet jakavat mielipiteitä. Niillä on kuitenkin arvonsa kestävänä ja ympäristöystävällisenä materiaalina. Tähän ristiaallokkoon Salon Turkisateljeessa on kohdattu tasaisesti yrityksen yli 40-vuotisen taipaleen aikana.

– Aiempaa leudommat talvet ovat yksi olennainen tekijä turkiksien suosion laskuun. Nykyaikana panostetaan yleisemmin jo olemassa olevien vaatteiden ja asusteiden ylläpitoon, sanoo yrittäjä Tiina Suokorpi.

Uusien turkiksien myynti poistui Turkisateljeen valikoimasta jo useampi vuosi sitten ja heidän toimenkuvansa on siitä lähtien keskittynyt turkiksien ehostamiseen ja korjaukseen. Yrityksellä on tarjottavanaan myös turkkien kesäsäilytys, jonka ohessa vaatteelle tehdään puhdistus pölystä ja liasta, sekä niiden kiillotus.

Vielä keväällä Salon Länsirannassa sijainnut Turkisateljee on nyt siirtynyt Tiinan kotipihalle Halikon Lempilään, yli 100 vuotta vanhaan torppaan. Pitkä kokemus turkkurin ammatissa on saanut Tiinan havaitsemaan monia ajan saatossa tapahtuneita muutoksia pukeutumisessa, ja siten myös kierrätysmuodin ilmiö on näkynyt hänen työssään.

– Tällä hetkellä uusi asiakasryhmä on noin 30-vuotiaat naiset, jotka ovat perineet äitinsä tai isoäitinsä turkin ja haluavat sille uuden elämän. Olen ilahtunut tällaisesta muutoksesta nuoressa sukupolvessa. Pääsen tekemään heille työtä, jolla on merkitystä, ja joka edesauttaa hienojen, vanhojen materiaalien käyttämistä ja pidentää niiden elinikää.

Turkisateljeen palveluista suosituimpia ovatkin turkisten muodistukset ja korjaukset. Muodistuksella tarkoitetaan vaatteen päivittämistä vanhanaikaisesta mallista enemmän tätä päivää vastaavaksi.

– Mielenkiintoista on ollut huomata, että etenkin 1970–1980-lukujen turkiksien kohdalla monet nuorista asiakkaista ovat halunneet säilyttää mahdollisimman paljon vaatteen alkuperäistä mallia. Kierrätys on muotiakin muodikkaampaa – vanha saa näkyä. Turkin lyhentäminen ja keventäminen ovat kuitenkin korjauksista yleisimpiä, ja niihin tehdään aina raikastus otsonointikaapissa, joka poistaa hajut ja mikrobit. Näiden lisäksi kaikkiin työstämiini turkiksiin lisätään sertifikaatiksi siitä kertova kierrätysmerkki, Tiina selventää.

Viimeisenä vaihtoehtona vanhasta turkista voidaan tehdä myös jotakin kokonaan uutta, kuten somistetyynyjä tai torkkupeitto, tai sitä voidaan hyödyntää toisen vaatteen vuorittamiseen.

– Ymmärrän hyvin, jos turkiksia tai nahasta tehtyjä vaatteita ei haluta käyttää. Sen tulee olla jokaisen oma valinta ja omien arvojen mukaan tehty päätös. Itse kuitenkin arvostan luonnonmateriaaleissa niiden kestävyyttä ja pitkäikäisyyttä – ei ole tavatonta, että 1950-luvun turkki on edelleen ehostuskelpoinen. Se on vaikuttavaa tämän päivän pikamuodin rinnalla, Tiina pohtii.

– Toivoisinkin ihmisten panostavan pukeutumisessa laatuun ja hyvään työjälkeen. Laadukas vaate kirpaisee ostohetkellä, mutta se palvelee vuosikausia. Suuriin hankintoihin liittyy myös suuria tunteita. Olen saanut huomata sen turkisten kanssa työskentelyn myötä, sillä lähes jokaiseen turkkiin liittyy oma tarinansa.

Hänen mukaansa turkikset ovat aina olleet erityinen – ja kuten arvata saattaa, myös kallis hankinta. Yksi tili ei välttämättä ole riittänyt sen saamiseen. Siksi ne ovat monesti olleet omistajalleen joko lahjoja tai pitkän säästämisen kautta itselle palkinnoksi tehty hankinta, lähes sijoitus.

– Usein olen kuullut myös sen, miten lapset ovat saattaneet muistaa, kun aikoinaan on menty ostamaan äidille turkkia. Ne ovat olleet sen verran erityisiä päiviä, että muutkin samalla matkalla tapahtuneet asiat ovat jääneet mieleen. Harva hankinta etenkään nykyään saa aikaan yhtä merkittäviä tunteita ja muistoja – paitsi monille miehille ehkä se uusi auto, Tiina naurahtaa.

Hän sanookin pitävänsä tällaista vaatteiden arvostusta hienona asiana. Tiina myös vahvistaa olleensa aina kierrätysmuodin puolestapuhujia, ihan vaatturin koulutuksensakin puolesta.

– On hienoa voida korjata jo olemassa olevaa ja tehdä siitä jotakin sellaista, mitä omistajansa voi kantaa ilolla, hän sanoo.

Melissa Koponen

Jaa uutinen:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on pinterest
Pinterest
Share on whatsapp
WhatsApp

Samasta kategoriasta: