Salon Itsenäisyyden museon uudessa näyttelyssä salonseutulaisten miesten sotatie avautuu karttoina, kuvina ja ihmiskohtaloina.
Vapaussotien Salon Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Heikki Vehosalmi kulkee uuden näyttelyn edessä rauhalliseen tahtiin ja pysähtyy kuvien ja karttojen kohdalle. Ne kertovat salonseutulaisten miesten sodasta; mitä tapahtui, missä ja keiden kohdalla.
Viime viikolla avattu näyttely ”Salon Seudun miesten sotatie 1939–1945” on rakennettu viisi metriä pitkälle seinäkkeelle, molemmin puolin. Se pohjaa kirjasarjaan Salon seutu Suomea puolustamassa, museossa tapahtumat konkretisoituvat uudella tavalla.
-Tämä alkaa siitä, mikä oli tilanne ennen talvisotaa, Vehosalmi sanoo ja viittaa ensimmäiseen kuvaan.
Kartassa näkyvät suurvaltojen ratkaisut, Molotov–Ribbentrop-sopimus ja sen seuraukset Suomelle. Vieressä avautuu nopeasti tilanne, jossa Suomi ei suostunut vaatimuksiin toisin kuin Baltian maat – ja tie sotaan alkoi.
Seuraavassa siirrytään jo rintamalle.
–Tässä näkyvät asemat joulukuun alussa. Ja samaan aikaan kun Mainilan laukaukset ammuttiin, Mannerheim oli tarkastamassa juuri näitä Salon joukkojen asemia. Se on aika erikoinen sattuma, Vehosalmi kertoo.
Karttojen äärellä pysähtyy helposti pidemmäksi aikaa. Niihin on merkitty nuolilla hyökkäyssuuntia ja asemia.
Salolaisia kiinnostaa tieto siitä, missä omat miehet olivat.
–Tätä kysytään paljon: missä oma vaari tai sukulainen oli sodassa. Tässä on pitäjittäin kerrottu, mihin joukkoihin miehet kuuluivat, Vehosalmi sanoo.
Näyttely tuo sodan myös lähelle arkea. Yhdessä kohdassa kuvataan evakkoon lähtöä.
–Halusin tämän mukaan erityisesti nuoria varten. Koko kansa lähti liikkeelle, karja mukana. Se oli hurjaa.
Nyt nähdään samaa televisiossa, mutta ei siitä ole kovin kauan, kun suomalaiset olivat samassa tilanteessa.
Yksittäisistä esineistä huomio kiinnittyy talvisodassa käytettyyn lumipukuun ja lentokoneen metallista tehtyyn tunnuslaattaan. Vieressä sotapäiväkirja kertoo tapahtumista tarkasti päivä päivältä.
–Kaikilla ei ollut aikaa kirjoittaa. Mutta tykistössä nämä sotapäiväkirjat ovat usein hyvin tarkkoja, Vehosalmi toteaa.
Jatkosodan puolella kartat vievät yhä kauemmas.
–Oltiin Syvärin toisella puolella, siis todella kaukana, Vehosalmi sanoo.
Näyttelyssä kerrotaan myös Jalkaväkirykmentti 34:stä, johon koottiin Salon seudun miehiä.
Rykmentin I pataljoona sai kesällä 1942 nimekseen Salpa. Karttojen ja kuvien kautta hahmottuu, miten joukko liikkui ja missä taisteltiin.
Näyttelyn edetessä pysähdytään Lapin sotaan.
–Kun rauha tuli, miehet pistettiin junaan. Mutta kaikki eivät päässeet kotiin, vaan matka jatkui Ouluun ja sieltä Lappiin. Osa marssi 200 kilometriä. Kengät loppuivat kesken, Vehosalmi kertoo.
Yli 400 000 karjalaista joutui lähtemään kodeistaan. Kartta kertoo, kuinka suuri osa väestöstä siirtyi – ja kuinka eri pitäjät menettivät miehiään.
Vehosalmi kertoo, että ajatus uudesta näyttelystä syntyi, kun tila antoi siihen mahdollisuuden.
-Mietittiin, että tähän voisi tehdä tällaisen kokonaisuuden. Siitä se lähti.
Työ on tehty pitkälti vapaaehtoisvoimin.
–Meitä on hallituksessa kymmenkunta. Kaikki tehdään talkoilla, Vehosalmi sanoo.
Itsenäisyyden museo on ollut lähes vuoden kiinni rakennuksen ulkoremontin vuoksi, mutta ovet avataan jälleen kevään aikana. Uusi näyttely laajentaa museota ja tuo esiin erityisesti salolaisten oman historian sodan vuosina.
Itsenäisyyden museo on avoinna tilauksesta sekä erikseen ilmoitettavina ajankohtina.
Pekka Mäenpää
