Yksi käsite toistuu useampaan otteeseen Perniön kebabin pöydässä juteltaessa Johannes Alarannan kanssa.
Se käsite on vahinko.
-Elämässäni on tapahtunut aika paljon asioita vahingossa, Alaranta naurahtaa.
Johannes Alaranta (44) on perniöläistynyt rempseä pohjoisen poika. Päätyökseen hän toimii Salon seurakunnan Perniön aluekappalaisena, mutta on täyttänyt kalenteriaan ties millä kaikella. Heikompaa saattaa hirvittää, kun mustaan nahkaan varustautunut Alaranta alkaa luettelemaan tekemisiään.
-Olen julkaissut tänä vuonna jo kaksi kirjaa. Keväällä julkaisin yhdessä Ritva Uhingin kanssa kirjoittaman kirjan ”Herkästi särkyvää”. Sen jälkeen tuli julkaistua Perniön kirkon historiikki. Lisäksi tässä kuussa julkaisen ensimmäisen oman romaanin, Alaranta kertaa.
Romaani on ollut pitkään haaveena paljon lukevalla Alarannalla.
-Kirja tulee tässä kuussa painosta ja sen nimi on Martta ja Maria. Kirja sijoittuu sodan jälkeiseen ja kertoo kahdesta naisesta sekä miehestä. Vaikka sota on tarinassa läsnä, niin sen on pohjimmiltaan rakkaustarina, Alaranta avaa romaaniaan.
Usein ensimmäiset romaanit voivat olla lähtöisin omasta elämästä, mutta Alarannan esikoisromaanissa näin ei ole.
-Luettuaan romaanini tyttäreni Aino kysyi, mistä nämä tarinat kumpuavat. Vastasin, että omasta sairaasta mielikuvituksesta. Jotain toki on voinut tulla alitajuntaisesti mukaan, mutta muuten täysin keksittyä. Ainoa, mitä olen “varastanut” omasta elämästä, on hauskat vanhat sanonnat pohjoisesta. Esimerkiksi kuolevasta ihmisestä saatetaan sanoa, että “sillä jo korvat roikkuu”.
-Joskus joku on tullut kysymään, että mistä romaanini kertoo. Olen vastannut, että seksistä ja väkivallasta, koska se on ainoa asia mikä myy.
Alarannan esikoisromaani julkaistaan tässä kuussa pienen Väyläkirjat-kustantamon kautta.
Kolme kirjaa vuoteen on aika tiukka tahti, mutta lisääkin on tulossa. Syyskuun lopussa mies oli viimeistelemässä Ranskassa ystävänsä Ari Vatasen tulevaa elämänkertaa. Parhaiten Vatanen tunnetaan niin ralliautoilijana kuin eurokansanedustajana.
-Tutustuin Vataseen Brysselin aikanani. Asuin seitsemän vuotta Brysselissä tehden töitä Paavo Väyrysen avustajana. Ensimmäisen kerran tapasimme Suomen suurlähettilään lounaalla, kun istuimme vierekkäin. Seuraavana päivänä isäni, joka toimi siihen aikaan kristillisen opiston rehtorina, pyysi minua pitämään puhetta opiston kansainvälisyysviikoille. Olin itse juuri ollut pitämässä puhetta siellä, mutta ehdotin isälleni, jospa kysyn silloin eurokansanedustajana, eli meppinä toiminutta Vatasta.
Alaranta käveli Ari Vatasen huoneelle ja teki tarjouksen.
-Sanoin Arille, että “minulla on sinulle elämäsi paras tarjous: lähde Ranualle lestadiolaisten opistolle puhumaan. Parasta koko tarjouksessa on se, että joudut itse maksamaan koko matkan”, Alaranta kertoo naurahtaen.
-Ari sanoi, että tämä on niin käsittämätön kuvio, että hän lähtee. Ehtona hänellä oli, että minä lähden mukaan. Siitä lähtien meillä on ollut yhteistyötä ja hyvä ystävyyssuhde. Naapurit Perniössä tietääkin, että jos helikopteri pörrää lähistöllä, niin se on Vatanen, joka tulee meille kylään.
-Elämänkertaa päädyin hieman vahingossa kirjoittamaan. Parin kirjailijan kanssa oli tullut hieman “kemiaongelmaa”, ja WSOY:n pyynnöstä lupasin saattaa sen kirjaprojektin loppuun.
Moni voi ajatella, että miten kaikkeen tähän riittää aika. Leipätyö pappina, kunta- ja aluepolitiikassa mukana olo, sekä nyttemmin kirjailijan työ täyttää Alarannan kalenterin.
-Olen pohjimmiltani kuitenkin mukavuudenhaluinen ja laiska, mutta hätäinen. Esimerkiksi kirjojen suhteen toimin niin, että herään viideltä, kirjoitan kaksi tuntia ja seitsemältä menen punttisalille. En kirjoita muulloin, kun silloin kun muut nukkuvat.
-Hätäisyydestä taas kertoo se, että olen molemmat yliopistotutkinnot suorittanut kahdessa vuodessa, ja väitöskirjan kahdeksassa kuukaudessa. En koe olevani älykäs tai lahjakas. En ole koulussa ollut koskaan mitenkään hyvä.
Ensimmäinen yliopistotutkinnosta, hallintotieteiden maisterin tutkinnosta tuli erikoisjuristin paperit. Sitä kautta Alaranta päätyi Martti Ahtisaaren Crisis Management Initiative ry:n eli CMI:n palkkalistoille.
-CMI:llä tein kansainvälisen oikeuden pohjaa erilaisiin sopimuksiin. Ruandan neuvotteluiden yhteydessä kehitettiin niin kutsutut totuuskomissiot. Ahtisaari eräässä vaiheessa sanoi, että mukana pitäisi olla yksi juristi, joka tuntee teologiaa. Nostin käden ylös, ja hain teologiseen opiskelemaan. Se asia sitten kuitenkin hieman unohtui siitä, kunnes 2005 Helsingin yliopistosta oltiin minuun yhteydessä. Olin ollut kaksi vuotta kirjoilla, mutten ollut suorittanut mitään opintoja. Minulla ei ole tapana yleensä jättää asioita kesken, joten suoritin opinnot kahdessa vuodessa töiden ohella.
-Ei minulla ole ikinä ollut mikään tarkoitus lähteä papin hommiin. Teologian tohtorin tutkintonikin tuli hieman sattumalta edeltävän tutkinnon graduohjaajan kautta. Häneltä kuulin, että valtakunnallinen tutkijakoulun teologian tutkijan paikka oli auki. Hain sinne, sain paikan ja tein väitöskirjan siinä samalla kahdeksassa kuukaudessa. Sekin vain tapahtui, Alaranta kertoo.
Näihin aikoihin kuvioon astui myös politiikka vahvasti, kun Paavo Väyrynen soitti hänelle ja tarjosi avustajan tehtäviä. Näin siis Bryssel astui Alarannan elämään, johon perhe muutti asumaan useammaksi vuodeksi.
-Brysselin aikaan sattui ja tapahtui vaikka mitä. Olen tehnyt tarkat muistiinpanot tuosta ajasta, johon osui muun muassa Anneli Jäätteenmäen ero pääministeriydestä ja muusta. Ehkä senkin vuoksi, minuun on oltu yhteydessä kustantamojen puolesta, että koska julkaistaan kirja näistä ajoista. En ole tähän mennessä lähtenyt siihen, mutta nyt kun Väyrysen toimintaa nykypäivänä katsoo, voisin melkein jopa nyt julkaista jotain siihen aikaan liittyen.
Brysselin aika tuli päätökseen, kun lasten koulunkäynti alkoi lähestyä. Tietoinen valinta oli, että lapset käyvät suomalaisen koulun.
-Brysselissä olisi mahdollista ollut laittaa lapset Eurooppa-kouluun. Se on europarlamentin työntekijöille ilmainen, mutta muille lukukausimaksut ovat älyttömän isot. Se ajatus vierastutti.
-Vaimoni Marian isä vinkkasi, että Perniössä olisi Marialle töitä tarjolla. Meistä ei kumpikaan ollut edes aiemmin kuullut kyseisestä paikkakunnasta, mutta niin me sitten muutimme sinne vuonna 2007.
”Monia saattaa ärsyttää mielipiteeni”
Vanhoillislestadiolaistaustan omaava Johannes Alaranta osaa myös ravisuttaa vanhoja instituutioita. Räväkkänä persoonana Alaranta on tunnettu lestadiolaisliikkeen kritisoijana. Ensimmäinen gradu ja samaan aiheeseen liittyen, rippisalaisuutta ja lestadiolaista liikettä kritisoiva blogi, ajoi Alarannan ja lestadiolaisliikkeen yhteentörmäykseen, jonka myötä Alaranta erotettiin liikkeestä. Tästä elämänvaiheesta on myös julkaistu kirja “Erään prosessin tarina”. Elämänvaiheen rankkuutta kuvastaa hyvin se, että ajasta puhuttaessa Alaranta käyttää termiä sota-ajat.
-Se oli monella tapaa raskasta aikaa. On sanottu, että uskonnon uhreilla on kaksi vaihtoehtoa: joko se hajottaa ihmisen psyykeen täysin tai sitten se vahvistaa ihmistä niin, että mikään ei enää tunnu missään. Omalla kohdalla tämä jälkimmäinen on osunut, hän kertoo.
Tausta on johtanut siihen, että Alaranta on valmis olemaan auktoriteetteja vastaan heikompien puolella.
-Kun on elänyt hyvin suljetussa yhteisössä ison osan elämästä, josta on päässyt irti, tulee hyvin allergiseksi määräilylle. Vaikea minua on saada vaihtamaan mielipidettä asiasta, josta olen eri mieltä, Alaranta toteaa.
Omaa nykyistä työnantajaansa, tai pikemminkin seurakuntaa, Johannes ei päästä myöskään helpolla. Tai ainakin on valmis kritisoimaan sitä tarpeen tullen.
-Monia saattaa ärsyttää mielipiteeni ja herättää jopa kateutta. Saan kuulla näistä kritiikeistä kollegoilta kautta rantain. Mielestäni se on varma merkki siitä, että olen oikealla tiellä. Jos joku konservatiivi änkyrä alkaa kitisemään jotakin, niin tiedän silloin tehneeni jotain oikein.
-En oikeastaan evankelisluterilaisesta laitoksesta hirveästi tykkää, olisi paljon sanomista.
-Pakko kuitenkin nostaa hattua kirkkoherra Timo Hukalle. Hän antaa seurakunnan työntekijöiden olla vapaasti omanlaisiaan. Jollei häntä olisi, minä lähtisin kävelemään.
-Naureskelin aikoinaan, kun olin EU:ssa töissä, että mitään kankeampaa laitosta ei voi olla olemassa. Noh, mielipide muuttui, kun tulin kirkkoon töihin, Alaranta naurahtaa.
Miten asiaa voidaan muuttaa?
-Kirkkolaki toki määrää pohjimmiltaan, mutta sen pitäisi olla paljon joustavampaa. Kirkossa, kuten monessa muussakin laitoksessa, on valloillaan ajatus, että kaikki pitäisi sulloa samaan muottiin. Salossa se voisi tarkoittaa sitä, että kaikkien alueiden vanhat seurakunnat tekisivät asiat samalla tavalla. Minusta se pitäisi olla päinvastoin.
Siirryttäessä keskustelemaan naispappeudesta tai samaa sukupuolta olevien vihkimisestä, ja evankelisluterilaisessa kirkossa käytävästä keskustelusta niiden hyväksymisestä, on Alarannalla asiaan aika tyhjentävä mielipide.
-Mielestäni tällainen konservatiivinen keskustelu on täyttä paskaa. Minä olen aina vihkinyt samaa sukupuolta ja tulen niin tekemään. Jos saan sen takia potkut, niin ei haittaa.
-Kirkollisvaaleissahan näihin muutoksia saataisiin, mutta valitettavaa on se, että vaaleissa on paljon konservatiiveja ehdolla, joita äänestävät konservatiivit. Näin se muutos ei tapahdu, tai jos tapahtuu niin hitaasti.
-Usein olen nuorille sanonut, että kävisivät äänestämässä myös seurakuntavaaleissa, koska se tulos vaikuttaa myös suoraan minun töihini, Alaranta sanoo.
Ja jos vaikka kävisikin niin, että Alaranta ei enää olisi seurakunnalla töissä, ei hän silti papin hommia jätä kokonaan.
-Joillekin ihmisille on tärkeää, että vihkiminen, hautaan siunaaminen tai kasteen suorittaa itselleen tuttu tai tärkeä pastori. Niin kauan kuin ihmisillä on tarve palveluilleni, olen käytettävissä.
Psykoterapiaa henkisen työn ohella
Syksyllä aloitetut opinnot psykoterapian parissa Helsingissä täydentää omaa työnkuvaa. Opinnon järjestäjänä toimii Itä-Suomen yliopisto ja Therapeia-säätiö.
-Olin pitkään miettinyt, että haluaisin auttaa ihmisiä enemmän kuin nyt osaan. Papin työssä törmää ihmisten isoihin kriiseihin. Tyttäreni Aino oli aikoinaan kiinnostunut psykoterapiasta ja lupasin auttaa häntä etsimään sopivaa tutkintoa, mutta se alkoikin itseäni kiinnostamaan. Samoihin aikoihin Ritva Uhinki soitti minulle, ja ehdotti että kirjoitamme yhdessä kirjan, eli ”Herkästi särkyvää”. Kirjan teon yhteydessä kerroin, että minua on alkanut kiinnostamaan psykoterapian opiskelu.
-Hänen kauttaan sain vinkin tästä koulutuksesta, missä nyt olen. Uhinki kertoi, että kyseisellä linjalla on hyvät opettajat, joten hain ja onneksi minut valittiin sinne.
Paikan päällä pitää käydä joka toinen maanantai. Koulutukseen liittyy myös koulutuspsykoanalyytikon luona käynti kahdesti viikossa.
-Helsingissä tulee ravattua tiiviisti, koska psykoanalyytikkoja ei ole lähiseudulla.
Samaan kuvioon pitää mahtua myös politiikka. Keskustan edustajana viime kuntavaaleissa isolla äänimäärällä läpipäässyt Alaranta kiiruhtaa usein koulunpenkillä suoraan kaupunginhallituksen kokouksiin.
-Olen sanonut kaupunginhallituksen puheenjohtaja Saku Nikkaselle, että venyttää kokouksen aloitusta sen verran, että ehdin kokouksen alkuun mukaan.
Alarannan isä rovasti Juhani Alaranta toimi pitkään kansanedustajana. Politiikka on ollut hänen elämässään läsnä pienestä pitäen.
-Siihenkin tuli nyt lähdettyä kuitenkin hieman vahingossa. Suostuin, kun pyydettiin. En lähtenyt tekemään yhtään sen isompaa kampanjaa, jotten ärsyttäisi minut seurakunnan töistä tuntevia liiaksi.
-Aivan nollabudjetilla tulikin aika hyvä tulos, 319 ääntä kuntavaaleissa saanut Alaranta toteaa. Myös aluevaaleissa kertyi kunnioitettava äänimäärä, 663 joka riitti aluevaltuuston varasijalle.
Kiireisen arjen vastapainona toimii urheilu.
-Jääkiekossa olin tosi lahjakas, mutta lestadiolaistaustan takia en tehnyt uraa urheilussa. Kamppailulajit, nyrkkeily ja vapaaottelu, oli perua lapsuuden nyrkkipaineista kavereiden kanssa. Helsingissä asuessani tein Ateneumissa vartijan töitä ja Japanin suurlähettilään henkivartijan töitä. Nyrkkeilysalilla sain opastusta eräältä henkilöltä, joka loppuviimein paljastui ensimmäiseksi suomalaiseksi ammattinyrkkeilijäksi, Harri Piitulaiseksi.
-Harrastin myös purjehtimista, mutta poikani Aaron myi veneeni. Vietin veneellä paljon aikaa, jopa yli 80 päivää vuodessa.
Juuri alkanut hirvestyskausi toimii myös terapiana.
-Raitisilmamyrkytys on henkistä terapiaa itselleen. Viikonloput menevät hirvestysaikana Sudenkulmanmetsästäjien kanssa metsässä.
Raamikas olomuoto selittyy punttisaliharrastuksesta.
-Top-Sali Perniössä on käytössä sen viisi kertaa viikossa.
Lempinimeltään ”Perniön isä Camillon” kalenteri pysyy kuitenkin silti kasassa, hänen omien sanojensa mukaan.
Kimmo Lehto