Mies, pakettiauto ja ruutupaperi. Jotakuinkin näistä lähtökohdista alkoi viime syksynä salolaisen Kari Laaksosen projekti rakentaa pakusta matkailuauto.
Idea on kuitenkin paljon vanhempi, sillä ensimmäisen kerran Kari haaveili itse rakennetusta retkipakusta jo 16-vuotiaana. Vuosien mittaan ajatus on ollut enemmän ja vähemmän pinnalla kunnes 40 ikävuoden kolkutellessa mies päätti viimein toteuttaa haaveensa.
Ja olipa koronalla tässäkin asiassa näppinsä pelissä.
-Tykkään reppureissata ja kun maailma laitettiin säppiin, niin ajattelin että ostan sitten pakettiauton, että pääsen kiertämään Suomea ja lähimaita.
Sopivan auton löytymiseen menikin liki pari vuotta, kunnes viime syksynä tärppäsi. Työkalumyyntikäytössä ollut Iveco oli eristetty valmiiksi ja osa tekniikasta oli myös käyttökelpoista. Mutta kuten rakennusprojekteissa niin usein, yllätykset astuivat kuvioihin.
-Kattovanerien purkamisen yhteydessä huomasin, että eristeet olivat irronneet pellistä minkä seurauksena kattoikkunoiden tukipuut olivat homeessa ja yksi kattoikkuna oli myös vuotanut. Ja sama homma oli seinien kanssa. Eli pintaremontin sijaan aloitettiinkin purkuhommilla ja uudella eristyksellä.
Eristeenä toimii kaksikomponentti uretaani, sama tavara, jota käytetään muun muassa kylmäautoissa. Vasta viime viikolla leiman saanut auto ei ole vielä nähnyt nykyisessä muodossaan yhtään talvea, mutta Kari on rakentanut asuintilat ympärivuotiseen käyttöön.
-Maailmalla näissä asutaan paljonkin ympärivuotisesti. Suomessa tilannetta hankaloittaa talvi. Tämä paku lämpiää Webaston diesellämmittimellä ja tarvittaessa sähköpatterilla.
Ja lämmintä pakettiautossa onkin lokakuun tuulisesta säästä huolimatta. Teevesi lämpiää kaasupatruunan ja retkikeittimen avulla.
-Keittiössä on myös induktiotaso, mutta nykyisille, pakussa valmiina olleille lyijyakuille sen käyttö on iso piikki. Edessä onkin jossain vaiheessa akkujen vaihto tehokkaampiin litiumakkuihin. Osa sähköstä tuotetaan auton katolta löytyvällä aurinkopaneelilla.
Karin matkailuauto on varustettu monenlaisilla herkuilla: Keittiö liesineen, jääkaappeineen ja tiskialtaineen, erilliset vesisäiliöt käyttö- ja juomavedelle, lämminvesivaraaja, wc ja suihku sekä tilava sänky. Myös valaistukseen ja sähkötöihin on kiinnitetty erityistä huomiota ja sängyn alta näppärästi esiin liukuva työ- ja ruokailupöytä toimii välillä myös Karin työtilana. Kotipihalla työ- ja yöpymiskäytössä auto kytketään maasähköön.
-Nukun täällä paljon paremmin kuin sisällä kotona.
Upea lopputulos on vaatinut pitkän ja työntäyteisen matkan. Monessa kohtaa on menty niin sanotusti perse edellä puuhun. “Se oli sellainen päivän tappelu” toistuu miehen kertomuksessa useasti ja sekin taitaa olla paikoin kaunisteltua. Kari toteaakin, että oman talon remontointia lukuun ottamatta hänellä ei ollut sen kummempaa kokemusta projektiin lähtiessä. Ideoita ja tietoa on haettu sadoista YouTube-videoista ja apua perheeltä sekä ystäviltä.
-Olen aina tykännyt suunnitella ja nuorena yhtenä haaveammattina olikin sisustussuunnittelija. Siihen aikaan poikien vaihtoehdot olivat aika lailla auto-, sähkö- tai kokkipuoli. Jos 15-vuotias Kari olisi alkanut opiskelemaan sisustussuunnittelua niin olisi varmaan tullut turpaan, hän nauraa mutta muistaa hyvin nuoren pitkätukkaisen miehen haasteet.
-Silloin oli vielä sellainen tappelukulttuuri, että välillä sai juosta karkuun, kun näytti vähän erilaiselta. Onneksi nykyään tämä asia on muuttunut, nuortenkin parissa opetustöitä tekevä mies toteaa.
”Nukun täällä paljon paremmin kuin sisällä kotona”
Työt ovat yksi syy miksi rakennusprojekti viivästyi useammalla kuukaudella. Musiikin parissa sekä äänimiehenä että opetustöissä toimiva mies koki monen muun tapaan töiden vähenemisen koronan alettua. Töitä löytyi kuitenkin videoeditoinnin parista ja lopulta eri hommia alkoikin olemaan niin paljon, ettei pakuprojektille jäänyt aikaa. Lisämausteita toi vielä yksi epäonninen Egyptin matka karanteineen, mikä aiheutti töiden kasaantumista.
-Kun keväällä olin saanut työt kirittyä valmiiksi, päätin että nyt tämä paku on pakko tehdä valmiiksi. Koko kesän tein 10–18-tuntisia päiviä projektin parissa. Otin duuneja vain sen verran että sain kuluja katettua.
Ja kulujahan projektissa on riittänyt. Yksi haave muuttui toiseksi, kun pitkään säästetyt maailmanympärysmatkarahat tulivat tarpeeseen. Kokonaisinvestoinnin autoineen Kari arvioi olevan 25 000 euron luokkaa huomioiden vielä muutamat keskeneräiset työt.
-Mutta tämä on nyt niin kun minun kesämökkini. Täällä ei vaan tarvitse haravoida eikä putsata rännejä. Lähteä voi koska vaan ja minne vaan, mikä onkin tässä se pointti. Kaiken suunnittelun lähtökohtana on ollut, että täällä voi vaan keskittyä olemiseen.
Kuluja nosti osaltaan myös valitut materiaalit.
-Mua ärsyttää muovi, joten kaikki materiaalit ovat niin sanotusti aitoja. Ajattelin että kun nyt tehdään niin tehdään kunnolla ja juuri sellainen kun itse haluaa.
Mies ei vielä tiedä millaisella laskulla Traficom häntä tulee muistamaan, mutta aiemmasta kuorma-auton noin 50 euron ajoneuvoverosta hypätään todennäköisesti ainakin kymmenkertaiseen summaan.
-Toisaalta taas vakuutusmaksu laskee murto-osaan, sillä matkailuautoilla ajetaan niin vähän kolareita.
Materiaalivalinnat vaikuttavat myös auton painoon. Oma jännitysmomenttinsa koettiinkin katsastuksen yhteydessä vaa’alla, sillä kokonaispainoa oli mahdotonta arvioida etukäteen. Eikä paino suinkaan ollut ainoa huolen aihe.
-Selvisi, että autossa pitää olla lattiapinta-alaa 40 prosenttia, mitä en ollut muistanut huomioida. Ehdin jo suunnitella mitä alan ekana purkamaan, mutta lopulta pinta-ala täyttyi juuri ja kaikki oli muutenkin kunnossa. Leima tuli.
Noin 3900 kiloa painava auto vaatii kuljettajalta C1-ajokortin, joten ajokortin päivitys oli osa projektia.
Ihan kokemattomana retkeilijänä ei tuleville reissulle tarvitse lähteä, sillä esimakua on jo haettu farmariauton ja myöhemmin VW Caddyn perällä nukkuen.
-Sellainen kevyt laverirakennelma on helppo ja edullinen toteuttaa, mies toteaa vaatimattomasti.
Ja jos suunnitellaan vielä pidemmälle niin “mitä tekisin toisin” pohdintaan on miehellä jo vastaus valmiina.
-Ostaisin sellainen “pullakoriauton” eli muuten samalla tekniikalla, mutta siinä seinät ei ole metallia eli on vähemmän ruostuvia osia. Ja kun seinät ovat suorat, on paljon helpompi rakentaa.
Ennen seuraavia rakennusprojekteja on kuitenkin aika nauttia työn tuloksesta. Matkasuunnitelmat eivät varsinaisesti lukeudu Karin vahvuuksiin, mutta yksi haave ainakin löytyy ja vieläpä kotimaasta.
-Pohjoiseen olisi hieno lähteä Julma-Ölkyn kanjonijärven vesille pakun säilytystilassa kulkevalla SUP-kajakilla. Samaiseen tavaratilaan olisi tarkoitus hankkia myös sähköpyörä tai –scootti, jolla voisi tulevaisuudessa käydä vaikka ruokaostoksilla pakun jäädessä parkkiin.
Karin matkailuautoprojektiin voi tutustua lisää hänen kanavillaan Youtubessa dokKARI, Instagramissa dok_kari ja Facebookissa Dokkari.
Katja Pölönen
