Espanjan itäisestä itsehallintoalueesta, Kataloniasta, Suomeen opiskelijavaihtoon saapunut Iona Sala Carballude pääsi heti perille suomalaisesta kesäsäästä.
-Ensimmäiset kaksi viikkoa elokuussa satoi putkeen, mutta minulle kerrottiin, ettei se ole normaalia. Kesät Kataloniassa ovat kuumia ja kuivia ja talvisin lämpötila laskee vain noin kolmeen miinusasteeseen, 16-vuotias Iona kuvailee.
Syksyä seurasi ennätyksellisen luminen ja kylmä talvi, jolloin Iona pääsi tutustumaan lukuisiin suomalaisiin talvilajeihin.
-Laskettelimme Teijolla ja hiihdimme Märynummella. Oli tosi vaikea pysyä pystyssä ja saada kiinni hiihtämisen rytmistä, mutta lumesta tykkäsin tosi kovin. Kaikki oli niin kaunista ja oli hauskaa, kun silmäripseni jäätyivät valkoisiksi, Iona kertaa.
Kuikkaniemen isäntäperhe vei Ionan myös Lappiin, jossa koettiin muun muassa husky-ajelu ja välipysähdys Oulussa.
Iona käy Kataloniassa kaksivuotista Santa Christina D’Aro lukiota, josta siirtyminen Halikon lukioon oli jännittävää.
-Minua varoitettiin, että suomalaiset ovat hiljaisia ja heille pitää mennä itse puhumaan jos haluaa keskustella. Olen itsekin rauhallinen, joten ajatus lukuisista uusista kontakteista hermostutti minua. Päätin kuitenkin rohkaista itseni ja opetella opiskeluvaihdon aikana uusia, sosiaalisempia piirteitä.
Ennakko-odotukset jurottavista suomalaisopiskelijoista kävivät turhiksi, ja nuoret halikkolaisopiskelijat ottivat Ionan hyvin vastaan, auttoivat ja useita hyviä ystävyyssuhteita on jo solmittu. Ainakin Emma, Enni ja isäntäperheen Lilli-tytär ovat tulleet tärkeiksi, yökylässä ja kahvilla on viihdytty ja vastakutsu Ionan Katalonian kotiin on esitetty.
-Kevään kohokohta oli wanhojen tanssit, joihin osallistuin parini kanssa. Espanjassa ei tanssita mitään vastaavaa, joten unohtelin askelia, mutta päivä oli kaiken kaikkiaan todella kiva.
Salon lisäksi tutuiksi ovat tulleet Helsinki, Turku ja Tampere.
-Isäntäperheen äiti työskentelee Turussa, joten olen viettänyt paljon aikaa siellä. En ole niin kaupunkien perään, joten viihdyn hyvin myös rauhallisissa paikoissa. Pidän kovin lapsista, joten minulle järjestettiin vierailu Märynummen päiväkotiin. En ymmärtänyt lasten puhetta, eivätkä he ymmärtäneet minua, mutta kaikki hymyilivät ja leikkiminen heidän kanssaan oli mukavaa, varhaiskasvatuksen koulutuksesta haaveileva Iona kertoo.
Heti matkansa alettua Iona oli päättänyt, että on kaikelle avoin ja vastaa jokaiseen kutsuun kyllä.
-Olen halunnut kokeilla kaikkea, mutta avantouinti oli sellainen kokemus, että ensimmäinen kerta jää viimeiseksi. Lähden kesäkuussa takaisin kotiin, mutta haluaisin vielä uida meressä ennen sitä, ja olemmekin suunnitelleet retkeä Vuohensaareen, Välimeren lämpimiin vesiin tottunut Iona kertoo.
Espanjalaisiin, voimakkaisiin makuihin tottuneeseen Ionaan suomalainen mieto ruoka ei ole tehnyt kovinkaan suurta vaikutusta. Erityisesti puurot ja makkara eivät lämmitä mieltä, vaikka makkara olisikin grillattu ulkosalla Teijon kansallispuiston kauniissa maisemissa.
-Jouluna tarjottu riisipuuro tekee poikkeuksen, se oli hyvää. Muita suosikkejani ovat makaronilaatikko ja pannukakku, joiden reseptit aion viedä kotiin.
Suomessa vietetyt kuukaudet kuuluvat Ionan puheessa hauskalla tavalla; paikannimet ja ruokalajit taittuvat selkeällä suomen kielellä hyvin ymmärrettävästi.
Muistoiksi kymmenestä Suomessa vietetystä kuukaudesta Kataloniaan matkaavat lukuisat Muumi-tuotteet, mukit, sukat ja pehmot, sekä suklaata, jääkaappimagneetteja ja Märynummi –t-paita, jonka rintamuksessa lukee Sekaisin Märystä.
Laura Merivirta
