Hannele Ruponen istuu työhuoneellaan Sinisellä Talolla ja työstää kierrätysmateriaaleista maaliskuuhun sopivaa kollaasia. Hän selaa naistenlehtiä ja saksii sivuilta tarkalla katseella kuvia ja otsikoita. Sellaisia, kuten: ”perintönä halu tehdä hyvää”.
Ruponen on kasvanut Juuassa ja opiskellut Kuopiossa.
Saloon hän muutti neljännesvuosisata sitten tavattuaan perunannostotalkoissa tulevan miehensä Olli-Pekka Ruposen. Ruposten kotitilalla viljellään maata, mutta Hannele Ruposen mielenkiinto suuntautuu lintuihin: hänen siipiensä suojissa kasvavat 4 kanaa ja kukko saavat säännöllisesti silittelyjä. Ruposten perheeseen kuuluu myös kolme teini-ikäistä lasta, joista yksi on jo lentänyt pesästä.
Salossa Ruponen on järjestänyt monenlaista luovaa toimintaa lasten toiminnallisista maatilasyntymäpäiväjuhlista aina aikuisten käsityökursseihin saakka.
Sanapari ”nyhjää tyhjästä” sopii Ruposeen hyvin, sillä kierrättäminen on hänellä selkärangassa.
-Meillä kierrätettiin jo 1980-luvulla, vaikka se ei ollut silloin ollenkaan muodikasta, Ruponen sanoo.
Sittemmin kierrättämisestä ja kiertotaloudesta on muodostunut osa Ruposen identiteettiä.
Kun Ruposilla tehtiin keittiöremontti, huomioitiin myös kierrättäminen. Kierrätysastiat vievät keittiöstä tilaa, mutta Ruponen on valmis tinkimään neliöistä tehdäkseen kierrättämisestä jokapäiväistä ja helppoa.
Kurkataanpa Ruposen kollaasiin. Siellä lukee ”laadun syntyminen vie aikaa”, ja aikahan on tärkeää.
-Ihmisen täytyy pitää taukoja työnsä lomassa ja minä olen luovien taukojen luoja. Tauko on enemmän kuin kahvikuppi ja kännykkä, Ruponen tietää.
Hän huomauttaa myös, että luovuuteen virittäytynyt ihminen keksii luovia ratkaisuja arjen ongelmiinsa, kehittää selviytymiskykyä ja onnistuu löytämään uusia tapoja toteuttaa itseään. ”Ajalla” voidaan viitata myös maailmaan, jossa parhaillaan elämme, ja sen luonteeseen.
-Maailma on aivan liian täynnä tavaraa, Ruponen huokaa.
-Kursseillani käytetään lähinnä kierrätysmateriaaleja. Ajattelen, että luovuus ei saa jäädä kiinni siitä, ettei ihmisellä ole materiaaleja, niinpä täällä on niitä tarjolla.
Ohjaajana Ruponen haluaa suunnata kurssilaisen huomion esineiden ja asioiden jatkojalostusmahdollisuuksiin. Hän nauttii saadessaan todistaa oppilaiden ylittävän itsensä ja löytävänsä luovuudestaan uutta virtaa.
Ruposen mukaan kierrättäminen on juuri nyt sekä tärkeää että suosittua. Hän seuraa erilaisia kierrätysaiheisia sometilejä, ja on havainnut erilaisia kierrätysmuotivirtauksia:
-Tällä hetkellä on trendikästä korvata kaupan muovailuvaha kotitekoisella, Ruponen vinkkaa. Ruposelta saa aina vihjeitä kierrättämiseen, mutta jotkin asiat on hänen mukaansa järkevämpää laittaa suoraan kierrätysastiaan:
-Kierrätä jugurttipurkit muovinkeräykseen, Ruponen sanoo ykskantaan.
Myös juomalasien kohdalla Ruponen mainitsee, että niiden paikka on sekajätteessä, ei lasinkeräysastiassa.
Sen sijaan vanhat pyyhkeet hän neuvoo kierrättämään tiskiräteiksi, posliinikupit esimerkiksi kynttilöiksi ja yksinäisestä sukasta hän valmistaisi vaikkapa kaurapussin, ranteiden lämmittimen tai hiuslenkin.
Juuri valmistunutta Ruposen askartelemaa kuvakollaasia mukaillen: ”parhaat kasvikset kaunistaa”. Tietysti
Ruposella on jakaa vinkki myös ruoantähteille.
-Leivon kotona usein Riskirieskoja. Niistä voi arvailla, mitä ruokia niihin milloinkin on piilotettu. Nimi on syntynyt jo Kuopiossa opiskeluaikoinani. Koulun ruokalassa tarjoiltiin rieskoja, jotka toisinaan olivat ihan hyviä, joskus taas liian happamia. Kaverit aina maistoivat niitä ensin ja kertoivat, voinko ottaa ”riskirieskaa” sillä kertaa, Ruponen muistelee hymyillen.
Luonnollisesti hän halusi välttää ruokahävikin syntymistä.
Hannele Ruposen Kokeilujen ilta kokoontuu maanantaisin Sinisellä Talolla klo 18–20.
Jonna Hellberg-Pitkänen
